Vegaia

18.6.2016

Hei, olen Elisa ja olen jätskisti. No en ihan jätskinisti mutta isti kuitenkin. Kesän lämpöiset päivät ovat täällä ja jätskiä on pakko saada!

Uusimmat jutut

Kasviproteiinien syöminen ja tuottaminen on ekoteko – ei naudanlihan, ei edes suomalaisen

Härkäpapuja

Yle uutisoi Luonnonvarakeskuksen (Luken) professori Perttu Virkajärven sanoneen, että kotimaisen jauhelihan syönti on ekoteko (1). Professorin väitteeseen sisältyy merkittäviä ongelmia.

Ylen Tiede-sivustolla 24.4.2016 julkaistu väite ekoteosta perustuu muun muassa siihen, että Pohjoismaissa ympäristö kestää naudanlihan tuotantoa paremmin kuin joissakin vertailumaissa, koska täällä ei ole esimerkiksi akuuttia puutetta vedestä. Lisäksi tuotanto on artikkelin mukaan tehokasta, koska ”yli 80 prosenttia naudanlihasta saadaan lypsykarjan uudistamisesta eli sonnivasikoista ja poistettavista lehmistä ja hiehoista.” Vaikka Suomessa yhdistetyn maito- ja lihateollisuuden vuoksi kasvihuonekaasupäästöt olisivat noin kolmanneksen vähäisemmät kuin pelkän pihvikarjan tuotannossa, ovat ne edelleen korkeat.

Suomen pohjoisinta kasvisbrunssia saa Sodankylästä

Sodankylässä toivotaan, että kaupungin kasvisruokatarjonta paranisi myös Elokuvajuhlien aikaan.

Miro Sarola kokkaa.Alkuun kahta erilaista smoothieta, salaattia, juustopaistosta ja siemenleipää. Sitten intialaista kasvispataa, mausteriisiä ja tomaattichutney’a. Jälkiruoaksi kookospallo ja halvaa.

Lounastarjonnan pyörittäjä Miro Sarola sai innostunutta palautetta ensimmäisestä kokkaamastaan kasvisbrunssista. Se tarjoiltiin Sodankylän keskustassa Café Nastassa, jossa Sarola kokkaa myös vegaanisia lounaskeittoja. Brunssilla päästiin vegaaniseen lopputulokseen – melkein, paria ruoka-ainetta lukuunottamatta.

Seitania sarvista kiinni

Ensimmäinen seitankokeiluni tapahtui oikein pohjamutien kautta. Liottelin venhäjauhotaikinaa vuoroin kylmässä, vuoroin kuumassa vedessä, kunnes jäljellä oli pelkkä gluteenimöykky. Lopputulos oli pikkuinen kikkare läskintyyppistä tuotetta. Ei vakuuttanut.

Viime jouluna rohkaisin itseni uudelleen ja päätin kokeilla Chocochilin ohjetta joulupöydän kruunuksi. Tämä ohje oli edelliseen verrattuna naurettavan helppo. Gluteeni-, soija- ja kikhernejauhot sekaisin, mausteita ja öljyä joukkoon ja siinä se!

Joulupaistista tuli ihan mukiinmenevä ja se maistui laatikoiden kanssa hyvin, mutta oli tosi tymäkkää tavaraa. Siitä leikattiin leipäviipaleen paksuisia paloja, koska se oli jotenkin huokoista. Yhden palan jälkeen oli jo melkoisen tyrmätty olo.

Kokeillaan vielä kerran!

Nyt päätin kokeilla tuosta riisuttua versiota, jota voisi maustaa eri käyttötarkoituksiin jo tekovaiheessa.

Voimauttava kohtaaminen metsiemme suurpedon kanssa

Karhu – voimaeläin -kirjan kansikuvaKimmo Ohtonen: Karhu – voimaeläin. Docendo, 2016.

Toimittaja Kimmo Ohtosen teoksessa Karhu – voimaeläin on päästy niin lähelle karhua, kuin käytännössä on mahdollista. Se, kuinka me suhtaudumme karhuun, muihin eläimiin ja luontoon, kertoo paljon meidän ihmisten arvoista ja maailmankuvasta.

Karhu – voimaeläin kertoo kohtaamisista sekä ihmisten välillä että ihmisen ja eläimen välillä. Kirjassa on monia tasoja. Ensinnäkin se on kauniista ja suorastaan hellyttävistä valokuvista koostuva luontokirja. Sivuilla silmä lepää ja mieli rauhoittuu. Eniten esillä on kirjailijan oma voimaeläin, karhu. Sijansa ovat saaneet myös susi, ahma, korppi, maakotka ja kettu. Erityisen pysäyttäviä ja puhuttelevia ovat lähikuvat, joissa eläin katsoo suoraan ihmistä kohti.

Tamperelainen huoltoasema tankkaa vegaanitkin

Pirita Roman valmistaa Vegan Warrior -hampurilaista.

Neste Kekkosentie on huoltoasema, joka on viime kuukausina noussut vegaanikansan tietoisuuteen herkullisten hampurilaistensa ja kattavan vegaanisen valikoimansa myötä. Vegaanisia pyhiinvaelluksia tamperelaiselle huoltamolle on tehty pitkienkin matkojen päästä.

Neste Kekkosentien asiakkaita.Huoltamoyrittäjät Pirita ja Roman Nikolaev ovat omistaneet aseman jo vuodesta 2009 ja panostaneet vegaanitarjontaan aiemminkin. Raakaruokailusta kiinnostuneina he kokosivat kaupan puolelle valikoiman erilaisia superfoodeja ja vegaanisia tuotteita. Tarvittiin kuitenkin sosiaalisen median apua, että vegaaninen tarjonta saatiin kaiken kansan tietoisuuteen.

Meksikolainen pikapapuketju Chalupa

Ikkunateksti M

Ruokamacheteksi itseään kutsuva Chalupa osuu helposti silmiin, kun kiipeää Porthaninkatua ylös Kallion kirjastolle päin. Herkulliset burritot ja värikäs ruokatiski näkyvät suurista ikkunoista kadulle asti. Helsingin Kallion lisäksi Punavuoresta, Kauniaisista ja Tampereelta löytyy tämän uuden meksikolaisketjun edustaja.

Chalupa väittää myyvänsä meksikolaista katuruokaa. Se pääseekin niin pitkälle kuin Eviran kotimaassa on mahdollista päästä: Ruokaa ei tietenkään myydä kadulla vaan sisätiloissa ja keittiö kiiltää puhtaana, mutta sisustus on tarpeeksi yksinkertainen ja nuhjuinen, että sen avulla onnistutaan luomaan kadunomaista tunnelmaa. Myös sekalainen asiakaskunta sopii mielikuvaan katuvilinästä.

Pääsiäispaasto – hengen voittoa lihasta

Venäläisiä ortodokseja

Ortodoksiseen paastoon kuuluu lihasta, maitotuotteista, kananmunista ja yleensä myös kalasta pidättäytyminen. Kuulostaa tutulta ruokavaliolta, mutta onko paastoamisella ja veganismin kokeilemisella sittenkin eroja?

Toimittaja Saara Kallio on sekasyöjä. Hän syö muutenkin harvoin lihaa, mutta kerran vuodessa 40 päivän ajan hän noudattaa tietoisesti vegaanista ruokavaliota. Kallio on nimittäin ortodoksikristitty, ja ortodoksien ja roomalaiskatolilaisten hengelliseen elämään kuuluu laskiaisesta pääsiäiseen kestävä paasto. Sinä aikana ei sovi mässäillä senkään vertaa kuin muulloin, vaan on hiljennyttävä viettämään yksinkertaista elämää yksinkertaisen ruoan kera. Varsinkin liha, maitotuotteet ja kananmunat ovat perinteisesti olleet ehdottoman kiellettyjä paastoaikaan.

Juustoketta leivälle!

Juustokkeen valmistusvaiheet

En ole mikään kovin kova juustohiiri, mutta joskus on kiva laittaa juustoviipale leivälle tai raastetta pastan päälle. Muutamia kertoja olen yrittänyt valmistaa juustontyyppisiä kökkänöitä – vaihtelevalla menestyksellä.

Lupaavin resepti sisälsi 100 grammaa manteleita, 4 desiä vettä ja 1–2 teelusikallista suolaa. Ainekset blenderiin ja sitten jonkin sopivan liivatteen kanssa hyytymään. Ensimmäinen yritelmäni sisälsi manteleita ja kaappiin sekaaniajoilta jääneitä liivatelehtiä. Lopputulos oli karsea. Liivate muodosti juustoon eläinhyytelön rakenteen, joka tuntui lähinnä ällöltä.

Toisella yrittämällä olin pihi ja tein vain puolikkaan annoksen. Niin olisi hukka pienempi. Blendasin 50 grammaa cashewpähkinöitä, 2 desiä vettä ja vajaan teelusikallisen suolaa. Lisäsin kurkumaa antamaan väriä, valkosipulia ja hieman jeeraa antamaan makua. Käytin hyydykkeenä Vegegeliä, koska en löytänyt agar-agaria lähikaupasta.

Neljän euron falafelista gourmetiin, eli elämyksiä Berliinistä

Berliini, tuo Euroopan Kallio, kuten olen kuullut sanottavan. Tällä viitattaneen siihen, että niin Berliini kuin Helsingin Kallio tunnetaan edistyksellisinä, vapaamielisinä, kulturelleina ja sopivasti boheemeina paikkoina. Saksan liittotasavallan pääkaupunkia ja Helsingin keskustan itäosaa yhdistää myös tietty 1900-lukulainen nuhjuisuus (kuka tykkää, kuka ei) – sekä edistyksellisille arvoille uskollisesti myös runsas vegaaninen tarjonta.

Tallinnan turistikorttelissa aloittaa maan ensimmäinen vegeruokakauppa

Rotermannin kortteli.

Sataman ja Virukeskuksen välisessä Rotermannin korttelissa huhtikuussa avaava Lääts aikoo myydä vegeruokaa ekokauppoja edullisemmin.

Tallinnaan avattava uusi vegetuotteiden erikoisliike Lääts pyrkii vastaamaan kasvissyöjien jokapäiväisiin tarpeisiin. Tarjolla tulee olemaan myös pakasteita ja valmisruokia, joiden löytäminen perusruokakaupoista voi olla työlästä.

Liikkeen takana on tallinnalainen pariskunta Kadi Tähemaa ja Arne Randmaa. Perheyrityksen idea on tarjota kasvissyöjien tarvitsemia tuotteita edullisesti ja erottautua siinä ekokaupoista, joissa hinnat nousevat monien asiakkaiden ulottumattomiin. Virossa palkat ovat noin kolmanneksen Suomen palkoista, mutta ekokauppojen hinnat lähes samat kuin Suomessa.

Suomen ensimmäinen vegaaninen ruokakauppaketju laajenee Tampereelle

Vegekaupan tuotevalikoimaa

Vegekaupalla on suunnitelmissaan koko Suomen kattava vegaanisten tuotteiden jakelu.

Vegekauppa Tampereen Facebook-sivulla kerrotaan uuden myymälän valmistelujen etenevän hyvää vauhtia. Osakeanti on päättynyt ja nyt etsitään liiketilaa Tampereen keskustasta.

– Tavoitteena on saada Tampereelle samankokoinen myymälä yhtä hyvällä sijainnilla kuin Vegekauppa Turun keskustan Forum-korttelissa. Myös tuotevalikoima on sama, Tampereen myymälästä vastaava Terhi Ketola kertoo.

Tampereen kauppa aukeaa suunnitelmien mukaan kevään aikana.

Tampereen kauppa aukeaa suunnitelmien mukaan kevään aikana. Se pyrkii täyttämään Tampereella myymälänsä sulkeneen ekokauppa Runsaudensarven jättämän tyhjiön ja on hankkinut siltä kalustoa uuteen Vegekauppaan.

Turun VG Wokin ateriat yllättävät lihansyöjänkin herkullisuudellaan

VG Wok ulkoa

Turussa, Raunistulan ja Port Arthurin kaupunginosissa, kaksi hylättyä grillikioskia on saanut uuden elämän VG Wok -kasvisravintoloina. Kyseessä on yhden vietnamilais-thaimaalaisen suvun perheyritys.

Mausteisen ruoan tuoksu kantautuu jo korttelin päähän, kun kävelen Raunistulan puutalosokkelon läpi kohti Rauninaukiota. Siellä, vilkkaan Satakunnantien laidalla, kyyhötti vielä alle vuosi sitten ränsistynyt grillikioski – mutta nyt puuseinät ovat saaneet pintaansa uutta maalia, ikkunoihin on syttynyt jälleen valo ja niiden lomaan on ilmestynyt kyltti VG Wok.

Samoin kävi noin puoli vuotta aiemmin toisessa Turun puutalokaupunginosassa, Port Arthurissa eli Portsassa: yhtäkkiä Arvinpuiston hiljaisen kioskin edustalla mainostettiinkin kevätkääryleitä ja nuudeliwokkeja, vieläpä alle viiden euron naurettavaan hintaan. Nykyisin VG Wok -ravintoloissa pyydetään pääruoista 7,5 euroa, mikä toki ei ole paha sekään.

Vegaia tiivisti toimituskuntansa

Vegaian toimituskuntaa kokoustamassa.

Toimituksen hommiin nimettiin vuodenvaihteessa päätoimittajien lisäksi toimittajat, kuvatoimittajat, kielitoimittajat ja verkkovastaavat. Lehteä tehdään edelleen pääasiassa vapaaehtoistyönä.

Vegaian aiempaa tiiviimmässä toimituskunnassa aloitti ruokatoimittajana muotoilija ja mainosgraafikko Elisa Hartikka. Hän on vegaanikeittiössä ennakkoluuloton kokeilija, joka on hakenut kokkailuun innostusta ruokamuotoilun kurssilta Italian Milanosta.

– Keittiössä kaikki ei mene aina ihan putkeen, ja näistä nuudelinkäräytyksistä on hyvä kirjoitella ruokajuttuja toisten kotikokkien rohkaisemiseksi, Hartikka luonnehtii rooliaan. Hän näkee yhtenä potentiaalisena Vegaian lukijakuntana tavalliset perheenäidit, joille jauhelihan korvaaminen soijarouheella on vielä uusi juttu.

Täysi sali yllätti järjestäjät

Yleisöä

Vegaaniliitto aloitti tammikuussa eri kaupungeissa vierailevan luentosarjan vegaanisesta ravitsemuksesta. Jyväskylässä yleisöä kiinnosti ravintoaineiden saanti ja vegaaniuden yhdistäminen urheiluun.

Tulijat jonottivat tiistaina Jyväskylässä kirjaston saliin, jossa oli alkamassa Vegaaniliiton ravitsemusvastaavan, Lotta Pelkosen luento vegaanisesta ruokavaliosta. Kaikki 230 tuolia täyttyivät.

– Olihan tämä yllätys! Kuulimme, että Tampereen luennolla oli ollut noin sata ihmistä ja ajattelimme, että täällä päästään korkeintaan samaan, Jyväskylän luennon järjestäjä Essi Lahtinen kuvaili tuntojaan tungoksessa.

Luennon pääteemoja olivat terveys ja ravintoaineiden saanti. Luennoitsija Lotta Pelkonen kertoi saaneensa etukäteen toiveen, että hän puhuisi myös urheilijan ruokavaliosta.

– Vegaaniruokavalion voi koostaa todella monella tapaa, aivan kuten muutkin ruokavaliot. Myös epäterveellisesti, Pelkonen huomautti.

Uusiin ruokasuosituksiin proteiininlähteeksi myös kasvikunnan tuotteet

Piirroskuva ruokailusta

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi tammikuussa vuosia valmistellut uudet ruokasuositukset lapsiperheille. Laillistettu ravitsemusterapeutti Johanna Kaipiainen vastasi kysymyksiin uusista suosituksista.

Mitkä ovat yleisten suositusten suurimmat muutokset aiempiin verrattuna?

Vegaanin näkökulmasta katsottuna tärkein ja myönteisin muutos on se, että vihdoin Suomessakin ravitsemusneuvottelukunta myöntää vegaaniruokavalion sopivan myös raskaana oleville, imettäville, lapsille ja nuorille.

Onko suosituksissa jotain, mikä yllätti tai mistä olet eri mieltä?

Miksi häkin ovi on piirretty auki?

Aukeama kirjasta

Olipa kerran lapsuus ja lempikirjat, jotka jäivät mieleen värikkäinä ja valoisina. Minä pidin Pupu Tupunasta. Lapsuuden satujen taikaa ei pitäisi mennä rikkomaan tarttumalla aikuisena kirjaan, josta on pitänyt oikein kovasti.

Äitini mielestä Pupu Tupuna -sarjan kirjat olivat tylsiä ja yksitasoisia, mutta hän luki ne minulle kiltisti kymmeniä kertoja läpi. Kun olin oppinut lukemaan itse ja saanut kirjastokortin, lainasin kirjastosta sarjan nekin osat, jotka puuttuivat omasta kirjahyllystäni.

Pupu Tupuna oli silkkaa iloa. Se läväytti silmien eteen kirkkaat, puhtaat värit, selkeät ääriviivat ja elämään kuuluvat kommellukset täydellisen turvallisessa muodossa. Kirjakohtaiset teemat hivelivät lapsellista järjestyksenkaipuuta: värit, muodot, numerot, vuodenajat, harrastukset, ammatit...

Filosofi ruoskii latteuksia hajalle

Kirjan kansikuvaVille Lähde: Paljon liikkuvia osia. Savukeidas 2015.

Keskustelu, tuo ihastuttava kirosana, jonka varjolla jos jonkinlaiset itse suhteellisen turvatussa asemassa elävät ihmiset ovat puolustelleet esimerkiksi äärioikeistolaisten näkemysten avointa ilmaisemista ja heristäneet sormeaan niiden tuomitsijoille. Koska kyseinen termi on viime aikoina joutunut niinkin pahasti väärinkäytetyksi, Ville Lähteen esseeteos Paljon liikkuvia osia – joka takakansitekstinsä mukaan keskittyy ”julkisen keskustelun ongelmiin” – yllätti minut positiivisesti.

Päätoimittaja kiittää palautteesta

Anniina LjokkoiViikko sitten julkaisimme Sari Komulaisen artikkelin hämeenkyröläisestä pienviljelijästä. Jutun otsikko ”Vegaani viljelee ihmislannalla” hätkähdytti useita ja sai aikaan kiivastakin keskustelua sekä itse aiheesta että otsikoinnista. Monet kokivat otsikon liian raflaavaksi, jopa veganismia mustamaalaavaksi. Samalla myös muut viimeaikaiset otsikot ja aiheiden käsittelytavat joutuivat syyniin. Toisille Vegaian etusivu näyttäytyi negatiivisena, toisille kiinnostavana.

Mustikkapiirakan resepti meni uusiksi

Piirakkakuvia

Syksyn satoa on vielä pakkasessa ja mustikkapiirakka on ihana arjen piristys. Ennen tein piirakan aina murotaikinapohjaan, johon tuli voita, sokeria, yksi kananmuna ja vehnäjauhoja. Sitten muna ja voi jäivät pois laskuista.

Ensimmäinen vegaaninen kokeilu, josta jätin munan pois ja korvasin voin oliiviöljyllä, oli täydellinen fiasko. Päivällisvieraat söivät sen valittamatta. Kehuivatkin! Kohteliasta väkeä. Piirakka oli nimittäin aivan törkeän öljyinen.

En malttanut odottaa piirakan jäähtymistä, vaan söin pari siivua jo ennen kuin täyte oli kunnolla jähmettynyt.

Vegaani viljelee ihmislannalla

Kasvien seassa

Mutta entäs lannoitteet? Kasvisten viljelyhän ei onnistu ilman lantaa, eihän? Kirsi Maria Meriläinen päätti valmistumisensa jälkeen testata asiaa omalla maatilallaan.

Saavumme kauniille pikkuruiselle maatilalle idyllisen joen varrella Hämeenkyrössä. Olemme Vegaaniliiton aktiivin, Sari Harjajärven kanssa hakemassa vihannestilausta tamperelaisille vegaaneille. Härkäpapusatoa on tullut myyntiin asti, ja fiilistelemme, miten mahtavaa on saada vegaanisesti kasvatettua lähitilan ruokaa. Nyt kun vielä pääsemme näkemään konkreettisesti, mistä ruoka tulee, syntyy jokaiseen ateriaan erityisempi suhde kuin kaupan kassan kautta kulkiessa.

Mitä se vegaanisesti kasvattaminen sitten käytännössä tarkoittaa ja miten tällainen aarre on syntynyt puolen tunnin ajomatkan päähän Tampereen keskustasta?

Sivut

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa

Vegaaniliitto Instagramissa

Vegaaninen verkkolehti Vegaia. Uutisia, artikkeleita, arvioita, kolumneja, reseptejä ja kaikkea veganismiin liittyvää.