Ruususen salaatti

Ruususen salaatti

Villivihannekset: Opettele kesän uutuusmaut

Teksti: Päivi Mattila
Kuvat: Päivi Mattila ja Ossi Kakko

Joutomaat ja puistot tarjoavat purtavaa aikaisesta keväästä pitkälle syksyyn. Ota haaste vastaan: opettele tänä suvena ainakin yksi uusi syötävä kasvi kuukaudessa!

TOUKO-KESÄKUU

Kevät ja alkukesä ovat yltäkylläistä lehtien ja kukkien aikaa. Jokaisella viheralueella kasvaa kymmeniä maukkaita kasveja, joten tässä esitellään niistä vain aavistus.

Erityisesti tummanvihreissä kasveissa on paljon kalsiumia ja muita kivennäisaineita. Villivihannekset säilyvät jääkaapissa muutaman päivän muoviin pakattuina. Mehikasvit (isomaksaruoho ja mehiparta) saattavat säilyä parikin viikkoa, laadusta riippuen.

Lehmus ja muut puut

MetsälehmusMetsälehmus Yleisen puistopuun sydämen muotoiset lehdet sopivat maultaan ja kooltaan erinomaisesti kääryleiksi. Aivan nuoria lehmuksenlehtiä voi nauttia salaateissa tai leivän päällä. Heinäkuussa kannattaa kerätä lehmuksen kukkia teeksi. Kukkia on helppo kuivattaa talveksikin.

Maista myös pihlajan supussa olevia lehtiä: niissä on valloittava karvasmantelin maku. Älä unohda hiirenkorvia ja kuusenkerkkiä, joita voi napsia siltään. Suomessa kasvavista puista ainoastaan marjakuusi on myrkyllinen. Puiden lehtien poiminnassa on syytä muistaa kohtuullisuus, koska niiden kerääminen ei kuulu virallisten jokamiehenoikeuksien piiriin.

 

Lehmus-hernekääryleet

Lehmuskääryleisiin sopii melko voimakkaasti maustettu täyte. Alla käytetään herne-ohratäytettä, jonka lisäksi voit kokeilla vaikkapa härkäpapulevitettä. Tässä ohjeessa kääryleitä syödään sushimaisesti kypsentämättä, mutta niitä voi toki paistaa vielä pannulla tai uunissa folion alla (valele välillä kasvisliemellä tai öljyn, veden ja omenaviinietikan seoksella).

Kääryleiden valmistus onnistuu lehmuksen lisäksi jalavasta tai vaahterasta. Jos lehdet ovat ehtineet aavistuksen koviksi ja kitkeriksi, höyrytä ne ensin, muutoin riittää huuhtaisu. Heinäkuussa lehdet ovat kuitenkin jo liian vanhoja ihmisravinnoksi.

  • kasa kesäkuun alkupuoliskon lehmuksenlehtiä
  • 1 sipuli ja 1–2 valkosipulin kynttä
  • hippunen jeeraa
  • pieni kuutio tofua tai pari desiä keitettyjä herneitä
  • pari desiä keitettyä ohraa
  • soijakastiketta, kylmäpuristettua öljyä

1. Huuhtele lehdet. Tarvittaessa höyrytä tai keitä ne nopeasti. Pilko sipulit ja paista pannulla yhdessä jeeran (ja pilkotun tofun) kanssa.

2. Sekoita täytteen ainekset keskenään, maista. Laita lehdelle pieni lusikallinen täytettä ja rullaa, kiinnitä tarvittaessa hammastikulla.

 

Voikukka

VoikukkaVoikukka Voikukkien keltainen meri valaisee maan toukokuun lopussa. Keräilijän kannattaa lähteä liikkeelle jo hieman aiemmin ja napsia talteen voikukan aivan pienet nuput. Niistä saa ruokiin erehdyttävästi rusinalta tuntuvia makupaloja.

Voikukan keltaiset kukat ja lehdet ovat taattua salaattiainesta. Lisäksi niitä kannattaa lisätä mihin tahansa smoothieseen, keittoon, paistokseen, aamupuuroon tai leipätaikinaan. Hapatettuinakin ne ovat herkkua.

Kitkerintä lehdissä on ruotiosa, jonka voi vetäistä pois. Kypsentäminen ja marinointi miedontavat voikukan makua. Makuun myös tottuu, jo parissa viikossa. Tutustumisen voi aloittaa vaikka puolesta lehdestä.

 

Voikukkakapris ("rusinat")

Jos tahdot valmistaa kapriksia, älä vetkuttele päivätolkulla. Se hetki, jolloin nuppuja on paljon, on yllättävän lyhyt. Seuraavalla viikolla poimittavaa on enää siellä täällä, varjoisammissa kasvupaikoissa.

Lisää kapriksia esimerkiksi kasvismarinadeihin sekä peruna- ja ohrasalaattiin. Mikäli salaatissa on öljyä ja valmis ruoka saa tekeytyä useamman tunnin ennen syömistä, voikukkien mausta kehkeytyy erityisen pehmeä. Kevätherkku säilyy jääkaapissa vallan mainiosti jouluun asti, jos olet tarkka säilönnän puhtaudessa. Marinoitujen voikukkanuppujen resepti on julkaistu Vegaiassa 3/2012.

  • 2 dl kiinni olevia voikukan nuppuja

liemi:

  • 1 dl väkiviinaetikkaa
  • n. 1 rkl sokeria
  • 0,5 tl suolaa
  • (muita mausteita: esimerkiksi valkosipuli, laakerinlehti)

1. Jos muistat: liota pientä lasipurkkia vuorokauden ajan vedessä. Näin saat lepotilassa olevat homeitiöt ja bakteerit tuhottua. Sterilisoi purkki ja kansi vielä keittämällä.

2. (Jos haluat miedontaa makua, ryöppää voikukan nuput runsaassa vedessä, valuta). Laita nuput lasipurkkiin.

3. Kiehauta liemiseos ja kaada nuppujen päälle, niin että ne peittyvät kokonaan. Etikan kiehautus ei ole välttämätöntä, mutta se lisää tuotteen säilymistä noin vuoteen, kun kiehauttamaton säilyy puolisen vuotta. Anna maustua jääkaapissa vähintään viikon.

 

Hamppu-voikukka-ratamosmoothie

Mitä tahansa syötäviä villivihanneksia ja kukkia voi lisätä smoothieen. Isot lehdet ja varret kannattaa pilkkoa ennen sauvasekoittamista.

  • muutama kuivattu luomupäärynän pala
  • 1 kuivattu luomuviikuna
  • n. 2,5 dl vettä
  • 0,5 dl hamppurouhetta
  • hitu kanelia
  • runsas kourallinen ratamon ja voikukan lehtiä

1. Leikkaa kuivahedelmät saksilla kappaleiksi ja laita ne turpoamaan veteen yön yli tai ainakin kolmeksi tunniksi. Lisää hedelmäseokseen hamppurouhe ja anna pehmitä ainakin 10 minuuttia.

2. Leikkaa kasvien lehdet pieniksi paloiksi, ja lisää joukkoon. Surraa sauvasekoittimella, maista ja nauti pikkulusikalla.

 

Voikukka-aprikoosisalaatti

Ellet ole tottunut vielä voikukan makuun, laita sitä kolmannes tai puolet viljellyn miedon salaatin määrästä. Jukurttikastike miedontaa voikukan makua.

  • voikukan lehtiä
  • (kaupan ruukkusalaatti)
  • 1–2 kuivattua aprikoosia
  • soijajukurttia, mustapippuria, suolaa

1. Anna aprikoosin turvota vedessä ainakin neljä tuntia ja pilko. Liotusveden voit juoda. Revi voikukan lehdistä pois ruoti ja revi ne pieniksi paloiksi. Revi myös viljelty salaatti. Sekoita ainekset kulhossa.

2. Mausta soijajukurttia hieman ja lisää se kastikkeeksi. Anna maustua hetken aikaa ennen tarjoilua.

 

Ohdakkeet ja hierakat

Suo-ohdakeSuo-ohdake Tanakoiden ohdakkeiden sesonki kestää pari kesäkuun ensimmäistä viikkoa. Kaikkia ohdakkeita voi syödä, mutta maukkaimpia lienevät pelto-ohdakkeet, joita tapaa usein isohkoina kasvustoina. Varsien piikkisyys riippuu lajista, joten et välttämättä tarvitse käsineitä poimimiseen. Poimi varsia, jotka ovat taipuisia: puumaisen koviksi ehtineet varret eivät kelpaa ruoaksi. Syötävyys selviää viimeistään maistamalla.

Ohdakkeiden varret sopivat sellerin tapaan esimerkiksi paistoksiin, kastikkeisiin ja keittoihin. Samaan tapaan ja samaan aikaan voi hyödyntää nuorta hierakkaa: ruokana voi käyttää niin varret, lehdet kuin kukkavarrenkin. Hierakka sisältää sukulaisensa raparperin tapaan oksaalihappoa. Siksi hierakka-aterioita kannattaa tasapainottaa kalsiumrikastetuilla tuotteilla.

 

Ohdake-munakoisopaistos

Tarjoa esimerkiksi perunamuusin sekä marinoitujen papujen ja itujen kera.

  • nippu nuoria ohdakkeiden varsia
  • 1–2 sipulia
  • pätkä munakoisoa tai kesäkurpitsaa
  • rypsiöljyä
  • mustapippuria, suolaa

1. Kypsennä ohdakkeiden varsia viitisen minuuttia mikrossa tai höyryttäen, pilko lyhyiksi 3 cm mittaisiksi pätkiksi.

2. Pilko sipuli sekä munakoiso. Paista sipuleita ja ohdakkeen varsia, lisää hetken päästä munakoiso ja kypsennä vielä tovi. Mausta lopuksi suolalla ja mustapippurilla. Tarjoa heti.

 

Hierakka-kurkkulisuke

HevonhierakkaHevonhierakka

  • nuoria hevonhierakan varsia
  • 1 avomaankurkku
  • kylmäpuristettua öljyä
  • hitu suolaa ja mustapippuria
  • pari lusikallista soijajukurttia tai kaurakermaa

1. Kiehauta hevonhierakan varsia 10 minuuttia, kaada vesi pois ja huuhtele. Leikkaa pieniksi paloiksi ja pilko kurkku.

2. Sekoita kaikki ainekset kulhossa, maista. Tarjoa heti.

 

Osmankäämi

OsmankäämiOsmankäämi Ruskeista patukoistaan tunnettu osmankäämi on muun muassa majavien suosikkiruokaa. Eikä ihme, sillä kasvissa on mieto maku ja paljon syötävää. Osmankäämi kasvaa lampareiden ja järvien rannoilla.

Lähde siis kävellen tai soutaen keruureissulle. Katkaise osmankäämin varsi irti läheltä maanpintaa, kuori muutama uloin vihreä kerros pois ja huuhtaise. Osmankäämin varsi muistuttaa ulkonäöltään erehdyttävästi purjoa. Se sopii mainiosti raakana erilaisiin salaatteihin tai paistettavaksi. Syö varren alaosan pehmeät osat.

On olemassa pieni vaara erehtyä luulemaan myrkyllistä kurjenmiekkaa osmankäämiksi. Kukkimattoman kurjenmiekan tunnistaa litteästä varrestaan. Kuten purjolla, osmankäämin varren halkileikkaus on pyöreä.

 

Osmankäämi-tomaattisalaatti

  • 1 keräsalaatti (tai villivihanneksia)
  • 1–2 osmankäämin vartta
  • 2 tomaattia
  • öljyä, tilkka viinietikkaa

1. Revi salaatti kappaleiksi. Huuhtele ja leikkaa osmankäämin varret ohuiksi renkaiksi. Leikkaa tomaatit ohuiksi lohkoiksi. Sekoita kaikki sekaisin.

 

Vuohenputki

Moni osaa jo käyttää vuohenputken nuoria lehtiä salaateissa ja levitteissä. Sen lisäksi kannattaa maistella kasvin varsia ja kukkia. Varsissa on hieman makea maku, ja niitä voi hyödyntää kuten varsiselleriä, esimerkiksi smoothiessa. Poimi varsia, joissa ei vielä ole kukkia: niitä löytää pitkälle kesään.

Kukat sopivat salaatteihin ja suolaisiinkin ruokiin. Jos lisäät vuohenputken kukkia smoothieen, leikkaa mukaan vain kukkien valkeat yläosat, sillä vihreät osat jäävät soseutuksessa tikkuisiksi. Smoothieen sopivat mainiosti myös koiranputken kukat, kunhan tunnistat koiranputken varmasti myrkyllisestä hukanputkesta ja myrkkykatkosta.

 

Puolivilli tsatsiki

Tarjoa tsatsikia vaalean leivän ja salaattien kera tai tulisten ruokien lisukkeena.

  • 10 vartta vuohenputkea
  • puolikas kasvihuonekurkku
  • 1 dl maustamatonta soijajukurttia
  • 1 valkosipulin kynsi
  • noin puoli tl etikkaa
  • hippu sokeria, suolaa ja mustapippuria

1. Pilko vuohenputki ja kurkku kappaleiksi. Hienonna sauvasekoittimessa yhdessä jukurtin kanssa. Pilko valkosipuli ja lisää joukkoon. Lisää myös muut ainekset.

2. Anna maustua jääkaapissa ainakin pari tuntia. Mikäli tsatsikia on tarkoitus säilyttää pidempään jääkaapissa, lisää suola vasta tarjoiluvaiheessa, jotta jukurtti ei vetisty.

 

Vuohenputki-hernemarinadi

  • runsaasti vuohenputken kukkia
  • 4 dl keitettyjä herneitä
  • 0,5 tl inkiväärijauhetta
  • 0,5 tl korianterijauhetta
  • vajaa 1 rkl soijakastiketta
  • 1 rkl oluthiivajauhetta
  • (hieman kylmäpuristettua öljyä)

1. Leikkaa kukat pieniksi. Sekoita ainekset, anna maustua viileässä mielellään pari tuntia ennen syömistä.

 

"Kitkijän kasvit"

Kasvimaalta saa kesäkuussa kelpo salaattiaineet kasaan jo ennen varsinaisten satokasvien valmistumista. Maa on yleensä täynnä rikkaruohosatoa. Naapuripalstalainen ei yleensä pane pahaksi, vaikka rikkakasveja korjaisi vähän hänenkin puoleltaan.

Sinappinen peltotaskuruoho kannattaa muistaa vielä heinäkuussakin, kun sen versot ovat jo liian iäkkäitä kokonaan syötäviksi. Siementaskut ovat oiva mauste.

Syötävää napsiessa on hyvä tietää, että jauhosavikassa on oksaalihappoa, joten se kannattaa ryöpätä tai muistaa kalsiumlisät. Hento peltoemäkki ja leinikit ovat myrkyllisiä.

 

Kasvimaan villein salaatti

Kasvimaalta voi salaatiksi poimia esimerkiksi peltotaskuruohoa, jauhosavikkaa, vesiheinää, hatikkaa, peippiä ja pihatähtimöä ("vesiheinä"). Tarjoa samalla aterialla esimerkiksi paistetun tofun tai tempen kanssa.

  • iso pussillinen kasvimaan villikasveja
  • herneenversoja
  • puolikas omena
  • hieman kylmäpuristettua rypsiöljyä
  • hieman mustapippuria
  • (hieman suolaa)

1. Huuhtele villikasvit ja herneenversot. Pilko omena pieniksi paloiksi ja sekoita kaikki ainekset keskenään.

 

Päivälilja

Päiväliljaa ei kasva luonnonvaraisena, mutta se on niin yleinen koristekasvi, että ansaitsee tulla esitellyksi. Kiinassa "kultaisia neuloja" lisätään monenlaisiin paistoksiin ja keittoihin, ja niitä näkee myytävän kuivattuina Suomessakin. Klassisessa buddhalaisten kasvissyöjien keitossa on neulojen lisäksi muun muassa tofua ja sieniä, inkiväärillä ja soijakastikkeella maustettuna.

Päiväliljan maku ei ole makea, vaan tuo ruokaan pikemmin lihaisaa aromia. Päivänliljojen väri voi olla ruskeanoranssi, keltainen tai valkoinen. Huomaa, että monet muut liljat ovat myrkyllisiä, esimerkiksi pikarililja.

 

Pikainen liljalisuke

  • kourallinen päiväliljoja
  • 1 sipuli
  • suolaa ja mustapippuria

1. Pilko sipuli. Paista kaikki ainekset ja tarjoa välittömästi.

 

Isomaksaruoho

IsomaksaruohoIsomaksaruoho Isomaksaruoho on yleinen puutarhakasvi, joka kasvaa luonnostaan Etelä-Suomen kuivilla kallioilla. Kasvi on hidaskasvuinen, joten sitä ei tule kerätä yhtenä vuonna paljoa samalta kasvupaikalta. Isomaksaruohon lehtiä voi kerätä vielä pitkään kesäkuun jälkeenkin.

 

Marinoitu isomaksaruoho-ohrasalaatti

Ohran pehmeys, fenkolin makeus ja isomaksaruohon kitkeryys kohtaavat tässä salaatissa.

  • 5 dl keitettyä ohraa (1,75 dl kuivana)
  • n. 0,5 dl kylmäpuristettua öljyä
  • 0,5 tl inkiväärijauhetta
  • 0,5 tl korianterijauhetta
  • 1 rkl sinappia
  • ruususuolaa
  • 2 tomaattia
  • puolikas fenkoli
  • muutama isomaksaruohon varsi
  • vuohenputken kukkia

1. Sekoita ohra, öljy ja mausteet. Anna marinoitua jääkaapissa mielellään usean tunnin ajan, esimerkiksi yön tai työpäivän yli. Maista.

2. Pilko tomaatti, fenkoli, isomaksaruohon lehdet ja vuohenputken kukat. Sekoita joukkoon ja syö.

 

 

HEINÄKUU

Keskikesä on kukkien juhlaa. Muun muassa ruusun ja vuohenputken, malvojen ja lehmusten kukat tarjoavat ruokapöytään omia erityisiä makujaan.

Edelleen löytyy kerättäväksi myös esimerkiksi nuorta voikukkaa, nokkosta ja poimulehteä. Heinäkuussa niitä kannattaa etsiä paikoilta, joista ruoho on ajettu matalaksi tai joista villivihannesten kerääjä on korjannut aiempaa satoa. Täysikasvuisia, kovia lehtiä ei kannata syödä ainakaan suuria määriä: esimerkiksi nokkosessa on täyskasvuisena haitallisia yhdisteitä.

Villikasvien lehti- ja kukkasadon aika päättyy lopullisesti vasta pakkasiin. Pieniä määriä lehtisatoa voi poimia Etelä-Suomessa lokakuuhun asti.

 

Ruusu

Kaikkien ruusujen terälehtiä voi syödä, mikäli niitä ei ole käsitelty torjunta-ainein. Kurttulehtiruusu on yleinen pensasaitojen kaunistus, jonka kukkia saa helposti kerättyä kulhon täydeltä. Aivan taajamien keskustoista niitä ei kuitenkaan kannata noukkia.

Ruusun terälehdissä on hieman parfyyminen maku. Niiden makeus sopii silti suolaisiinkin ruokiin, ainakin pieninä annoksina. Terälehtien väri liukenee helposti, joten niistä saa kaunista väriä esimerkiksi teehen tai muihin juomiin.

 

Ruusu-nurmitädyketee

  • 1 litra kiehuvaa vettä
  • useita ruusun terälehtiä
  • runsaasti nurmitädykettä

1. Kaada kiehunut vesi teekannuun ainesten päälle. Anna hautua noin 10 min.

 

Ruususen salaatti

  • 1 keräsalaatti
  • parin ruusun terälehdet
  • kymmenisen vuohenputken kukkaa
  • 1–2 tomaattia
  • 1 avomaankurkku

Kastike

  • maustamatonta soijajukurttia
  • ripaus mustapippuria ja suolaa, hippu sokeria

1. Ota mukaan vain vuohenputken kukintojen valkeat yläosat. Pienennä ruusun terälehtiä ja vuohenputken kukintoja hieman. Säästä pari kukkaa kokonaisena koristelua varten.

2. Kuutioi tomaatit ja lohko kurkut pieniksi paloiksi. Sekoita vihannekset ja kukat keskenään.

3. Sekoita kastikkeen ainesosat mukissa keskenään. Kaada kastike salaatin päälle ja maustuta viileässä hetken aikaa.

 

ApilaValkoapila

Puna- ja valkoapilan makealle tuoksuvat kukat ovat nopeita poimia. Niitä voi lisäillä salaatteihin ja niistä saa oivaa leipätahnaakin.

Samaa tahnan perusohjetta voi soveltaa mihin tahansa villikasveihin, joista syödään lehdet. Esimerkiksi vuohenputken, siankärsämön, poimulehden, ratamon ja voikukan lehdet sopivat raaka-aineiksi erinomaisesti. Tahnaan sopivat voimakkaankin makuiset lehdet. Joukkoon voi lisätä viljeltyjä maustekasveja, kuten basilikaa. Mausteeksi sopii valkosipulin ohella inkivääri.

 

Apilatahna

ApilatahnaApilatahna Tahna on herkkua niin leivän päällä, kasvispihvien kanssa kuin vaikkapa pitsapohjalle levitettynä.

  • 7 dl pilkottuja apilankukkia
  • n. 0.5 dl kylmäpuristettua öljyä
  • 1 valkosipulinkynsi
  • (vajaa 0,5 tl suolaa)

1. Kerää villiyrtit. Leikkele ne saksilla tai tehosekoittimessa hienoksi silpuksi. Lisaa öljyä sen verran, että saat vahvaa tahnaa. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa. Maut tasoittuvat jääkaapissa.

 

Mehiparta

Mehiparta Mehipartaa tapaa yleisesti vanhoissa pihapiireissä kivikko- ja kalliokasvina. Kasvi on poikkeuksellisen mehevä ja suorastaan eksoottinen herkku. Sitä kannattaa maistella leivän päällä ja salaateissa.

Mehipartaa voi kerätä keväästä loppusyksyyn, mutta harvennuksessa täytyy säilyttää maltti, sillä kasvi on varsin hidaskasvuinen. Ruusuke kannattaa ottaa ehkä kokonaan pois, koska repeytyneet lehdet menevät nopeasti huonoksi.

 

Mehiparta-pastasalaatti

  • n. 0,25 dl mehipartaa
  • 2 tomaattia
  • 5 dl keitettyä täysjyväpastaa
  • 3 dl alfalfan ituja
  • pari rkl yrttitahnaa tai kylmäpuristettua rypsiöljyä
  • paahdettuja siemeniä tai oluthiivahiutaleita

1. Huuhtele mehiparta huolella, sillä sen sisälle jää helposti hiekkaa. Pilko tomaatit pieniksi viipaleiksi. Yhdistä ainekset ja nauti.

 

 

Lähiruokaa on kaikkialla

Villiruokaa on tarjolla, vaikka painaisi koko kesän duunia kaupungissa. Toteutin jutussa mainitut ruokaohjeet urbaaniympäristön sadosta. Useimmat kasveista sain poimituksi omalta kerrostalopihaltani tai viereisestä metsiköstä.

Vilkkaimpien teiden varsilta en sadonkorjuuta suosittele. Urbaaniympäristön ja ruoan yhtälöä ei kuitenkaan tarvitse pelätä, varsinkin kun villiruoka muodostaa ravitsemuksesta vain murto-osan. Kasvien huuhtelu poistaa pölyssä väijyvät saastehiukkaset.

Maaperän saasteet ovat ilmansaasteita vakavampi pulma. Maaperään kertynyt lyijy ei merkittävästi liiku kasveihin, mutta sitä voi olla mullassa: huuhtele siksi esimerkiksi osmankäämin varret hyvin ennen syömistä. Raskasmetalleista varsinkin kadmium kerääntyy kasvien juuriin. Kukissa, marjoissa tai hedelmissä saastepitoisuudet ovat matalammat.

Polkujen varsien reheviä nokkospuskia kohtaan kannattaa olla varovainen, sillä ne ovat useimmiten syntyneet koirien jäljiltä, ja vahvasti lannoitettu nokkonen kerää itseensä nitraattia. Nitraattipitoisuus alenee, jos tuoreet tai kuivatut nokkoset ryöpätään. Samalla osa ravinteista kuitenkin jää keitinveteen.

Kuivatuksista on hyvä tietää, että prosessi nopeutuu paljon, kun repii pois lehtiruodit tai leikkaa vain lehdet mukaan. Puumaisten ruotien poistamisella ei menetä sanottavasti ravintoarvoa. Ruotien poisto pätee esimerkiksi nokkoseen, vuohenputkeen, minttuun, lipstikkaan, lehtikaaliin ja voikukkaan.

Villikasveja voi maistella ennakkoluulottomasti, kunhan osaa varoa myrkkykasveja. Ajantasaista myrkkykasvien luetteloa julkaistaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) nettisivuilla. Luotettavia ja laadukkaita internet-kasvioita ovat Luontoportti ja Pinkka. Levinneisyystiedot kertoo Helsingin yliopiston kasvitieteellisen museon ylläpitämä Kasviatlas.

Kirjoittaja on keruutuotetarkastaja.

 

 

 
Artikkeli on ilmestynyt Vegaian numerossa 1/2013.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa