Ruoka

Tarkennettu haku Vegaaniliiton sivuilla julkaistuista resepteistä löytyy täältä.

Tee tempeä!

Valmiita, paahdettuja tempepaloja lautasellaTempe valloittaa ruokapöytiä nyt jo Suomessakin. Tempe on jämäkkä papukakku, jonka täyteläinen maku vie mennessään. Haluasitko tehdä tempeä itse?
Aasiassa tempeä valmistetaan soijasta. Yhtälailla raaka-aineiksi käyvät pohjolan palkokasvit.

 

Haluaisitko tehdä tempeä itse? Valmistaminen vaatii tarkkuutta, mutta ei ole kovin
vaikeaa. Tarvittava välineistö löytyy yleensä kotoa jo valmiiksi. Parilla ensimmäisellä
kerralla kannattaa tehdä pieni erä. Kun perusperiaatteet ovat tulleet tutuiksi, voit
siirtyä isompiin määriin. Lataa valmistusohje tästä.

Tee-se-itse vegaanijukurtit

Jos olet jo tehnyt kauramaitoa ja vegaanijuustoa, seuraava kokeilu voisi olla jukurtti. Itse tehdyssä jukurtissa ei ole liikaa sokeria, eikä sen hintalappu huimaa.
Jukurttien valmistaminen on yksinkertaista. Tarvitaan vain jotakin kasvimaitoa ja pieni määrä valmista jukurttia. Olennaista on sopivan lämmin paikka.

Vegaanikeittokirja ”Härkäpapua sarvista” nyt saatavilla ilmaiseksi

Ilmastovastuulliseen paikallisruokailuun syventyvä Härkäpapua sarvista -keittokirja on nyt ladattavissa ilmaiseksi Vegaaniliiton sivuilta. Kyseessä on klassikon asemaa saaneen kirjan neljäs, korjattu painos. Pdf-kirjan voi tulostaa täältä kokonaisuudessaan.


Jos hyllyssäsi on jo teoksen aiempi painos, vilkaise ainakin uudet tempereseptit ja katso kaurajukurtin sekä hefun (hampputofun) päivitetyt reseptit. Myös esimerkiksi ravitsemustekstiin on tehty olennaisia muutoksia. Tämän tekstin alle on listattu kirjan uudet reseptit.

Hulluna jätskiin!

Hei, olen Elisa ja olen jätskisti. No en ihan jätskinisti mutta isti kuitenkin. Kesän lämpöiset päivät ovat täällä ja jätskiä on pakko saada! Tokihan olen syönyt sitä koko talven, mutta kuuma päivä ja jäätelö on aivan lyömätön yhdistelmä.

Kokeneet vegaanikokit ovat kehuneet, että mistä tahansa hyvänmakuisesta soosista saisi pakastettuna hyvää jäätelöä. Lähdin siis rohkeasti kohti uusia makuelämyksiä!

Päätin makeuttaa kaikki koeannokseni ilman sokeria ja käytin sen sijaan banaaneja ja taateleita. Valitsin oikein kypsiä, tummapilkullisia banaaneita ja muistin vieläpä poistaa taateleista kivet ennen valmistusta.

Ensin kokeilin maailman helpointa jäätelökettä eli pakastettua banaanimössöä, joka ei tosiaan ansaitse enempää palstatilaa. Se maistui ihan pakastetulta banaanimössöltä. Rakennekin viittasi siihen, että olin pakastanut banaanimössöä. En kyennyt huijaamaan itseäni.

Sipsikaljaveganismin suosiolle ei näy loppua

Facebookin Sipsikaljavegaanit-ryhmästä on kasvanut suoranainen ilmiö. Vegaaniseen roskaruokaan keskittynyt ryhmä haastaa sekä idunpurijamyyttiä että aikamme terveyspakkomielteitä. Ryhmän perustaja Terhi Heimonen luottaa rennon ja myönteisen ilmapiirin voimaan.

Kaikki tietävät stereotypian vegaaneista askeettisina masokisteina, joille eläintuotteita välttävä elämäntapa on vain keino osoittaa jonkinlaista jälkikristillistä moraalista ylemmyyttä. Järkeilyn taustalla lienee paitsi kyvyttömyys nähdä ruokaa ja sitä kautta eläinten asemaa vakavana yhteiskunnallisena kysymyksenä, myös hyvän ruoan samaistaminen kuolleisiin eläimiin. Veganismi ja huoleton hedonismi ikään kuin sulkevat toisensa pois.

Gluteenitonta seitania, kiitos!

Kun ruokavalioon liitetään vielä allergia tai keliakia, alkaa tavallinen veganismi näyttää ihmeellisen helpolta. Rakel Halmesvaara on onnistunut yhdistämään kaksi haastavaa – vegaaniuden ja gluteenittomuuden.

Gluteeniton kuiva-ainekaappi kondolaisittain! Rakel Halmesvaara on järjestänyt uuden kotinsa japanilaisen Marie Kondon siivousfilosofian mukaan.

 

Rakel Halmesvaaran lempiruoka on ananas-herkkusienipitsa. Tämä suosikki on säilynyt vuodesta toiseen, vaikka resepti on kokenut kovia. Kun Rakel jätti viisi vuotta sitten ruokavaliostaan pois kaikki eläinkunnantuotteet, vaihtui juusto vegaaniseen versioon. Kun ruokavaliosta tuli lisäksi gluteeniton, piti pohja ruveta leipomaan gluteenittomasta jauhosta.

Suomen pohjoisinta kasvisbrunssia saa Sodankylästä

Sodankylässä toivotaan, että kaupungin kasvisruokatarjonta paranisi myös Elokuvajuhlien aikaan.

Miro Sarola kokkaa.Alkuun kahta erilaista smoothieta, salaattia, juustopaistosta ja siemenleipää. Sitten intialaista kasvispataa, mausteriisiä ja tomaattichutney’a. Jälkiruoaksi kookospallo ja halvaa.

Lounastarjonnan pyörittäjä Miro Sarola sai innostunutta palautetta ensimmäisestä kokkaamastaan kasvisbrunssista. Se tarjoiltiin Sodankylän keskustassa Café Nastassa, jossa Sarola kokkaa myös vegaanisia lounaskeittoja. Brunssilla päästiin vegaaniseen lopputulokseen – melkein, paria ruoka-ainetta lukuunottamatta.

Seitania sarvista kiinni

Ensimmäinen seitankokeiluni tapahtui oikein pohjamutien kautta. Liottelin venhäjauhotaikinaa vuoroin kylmässä, vuoroin kuumassa vedessä, kunnes jäljellä oli pelkkä gluteenimöykky. Lopputulos oli pikkuinen kikkare läskintyyppistä tuotetta. Ei vakuuttanut.

Viime jouluna rohkaisin itseni uudelleen ja päätin kokeilla Chocochilin ohjetta joulupöydän kruunuksi. Tämä ohje oli edelliseen verrattuna naurettavan helppo. Gluteeni-, soija- ja kikhernejauhot sekaisin, mausteita ja öljyä joukkoon ja siinä se!

Joulupaistista tuli ihan mukiinmenevä ja se maistui laatikoiden kanssa hyvin, mutta oli tosi tymäkkää tavaraa. Siitä leikattiin leipäviipaleen paksuisia paloja, koska se oli jotenkin huokoista. Yhden palan jälkeen oli jo melkoisen tyrmätty olo.

Kokeillaan vielä kerran!

Nyt päätin kokeilla tuosta riisuttua versiota, jota voisi maustaa eri käyttötarkoituksiin jo tekovaiheessa.

Meksikolainen pikapapuketju Chalupa

Ikkunateksti M

Ruokamacheteksi itseään kutsuva Chalupa osuu helposti silmiin, kun kiipeää Porthaninkatua ylös Kallion kirjastolle päin. Herkulliset burritot ja värikäs ruokatiski näkyvät suurista ikkunoista kadulle asti. Helsingin Kallion lisäksi Punavuoresta, Kauniaisista ja Tampereelta löytyy tämän uuden meksikolaisketjun edustaja.

Chalupa väittää myyvänsä meksikolaista katuruokaa. Se pääseekin niin pitkälle kuin Eviran kotimaassa on mahdollista päästä: Ruokaa ei tietenkään myydä kadulla vaan sisätiloissa ja keittiö kiiltää puhtaana, mutta sisustus on tarpeeksi yksinkertainen ja nuhjuinen, että sen avulla onnistutaan luomaan kadunomaista tunnelmaa. Myös sekalainen asiakaskunta sopii mielikuvaan katuvilinästä.

Juustoketta leivälle!

Juustokkeen valmistusvaiheet

En ole mikään kovin kova juustohiiri, mutta joskus on kiva laittaa juustoviipale leivälle tai raastetta pastan päälle. Muutamia kertoja olen yrittänyt valmistaa juustontyyppisiä kökkänöitä – vaihtelevalla menestyksellä.

Lupaavin resepti sisälsi 100 grammaa manteleita, 4 desiä vettä ja 1–2 teelusikallista suolaa. Ainekset blenderiin ja sitten jonkin sopivan liivatteen kanssa hyytymään. Ensimmäinen yritelmäni sisälsi manteleita ja kaappiin sekaaniajoilta jääneitä liivatelehtiä. Lopputulos oli karsea. Liivate muodosti juustoon eläinhyytelön rakenteen, joka tuntui lähinnä ällöltä.

Toisella yrittämällä olin pihi ja tein vain puolikkaan annoksen. Niin olisi hukka pienempi. Blendasin 50 grammaa cashewpähkinöitä, 2 desiä vettä ja vajaan teelusikallisen suolaa. Lisäsin kurkumaa antamaan väriä, valkosipulia ja hieman jeeraa antamaan makua. Käytin hyydykkeenä Vegegeliä, koska en löytänyt agar-agaria lähikaupasta.

Turun VG Wokin ateriat yllättävät lihansyöjänkin herkullisuudellaan

VG Wok ulkoa

Turussa, Raunistulan ja Port Arthurin kaupunginosissa, kaksi hylättyä grillikioskia on saanut uuden elämän VG Wok -kasvisravintoloina. Kyseessä on yhden vietnamilais-thaimaalaisen suvun perheyritys.

Mausteisen ruoan tuoksu kantautuu jo korttelin päähän, kun kävelen Raunistulan puutalosokkelon läpi kohti Rauninaukiota. Siellä, vilkkaan Satakunnantien laidalla, kyyhötti vielä alle vuosi sitten ränsistynyt grillikioski – mutta nyt puuseinät ovat saaneet pintaansa uutta maalia, ikkunoihin on syttynyt jälleen valo ja niiden lomaan on ilmestynyt kyltti VG Wok.

Samoin kävi noin puoli vuotta aiemmin toisessa Turun puutalokaupunginosassa, Port Arthurissa eli Portsassa: yhtäkkiä Arvinpuiston hiljaisen kioskin edustalla mainostettiinkin kevätkääryleitä ja nuudeliwokkeja, vieläpä alle viiden euron naurettavaan hintaan. Nykyisin VG Wok -ravintoloissa pyydetään pääruoista 7,5 euroa, mikä toki ei ole paha sekään.

Mustikkapiirakan resepti meni uusiksi

Piirakkakuvia

Syksyn satoa on vielä pakkasessa ja mustikkapiirakka on ihana arjen piristys. Ennen tein piirakan aina murotaikinapohjaan, johon tuli voita, sokeria, yksi kananmuna ja vehnäjauhoja. Sitten muna ja voi jäivät pois laskuista.

Ensimmäinen vegaaninen kokeilu, josta jätin munan pois ja korvasin voin oliiviöljyllä, oli täydellinen fiasko. Päivällisvieraat söivät sen valittamatta. Kehuivatkin! Kohteliasta väkeä. Piirakka oli nimittäin aivan törkeän öljyinen.

En malttanut odottaa piirakan jäähtymistä, vaan söin pari siivua jo ennen kuin täyte oli kunnolla jähmettynyt.

Kokeile jouluisia täytesuklaita!

Suklaata

Jouluna kuluu suklaata. Yhdistyyhän juhlassa vuoden pimein hetki ja pyhien suoma mässäilyvapaus. Jos sen ottaisi tavaksi, niin lantion seudullehan se päätyisi, mutta jouluna ei ehdi lihoa.

Viime kolumnissani paljastin takuuvarman raakasuklaareseptini. En malttanut jättää kokeiluja sikseen, vaan kokeilin nyt erilaisia täytesuklaita. Näitä voi tehdä joko itsetehdystä raakasuklaasta tai käyttää valmista suklaata vesihauteessa sulatettuna.

Ensimmäiset täytekokeilut olivat yksinkertaisia: tuuppasin suklaamuotteihin kaikkea, mitä mieleen juolahti ja kaapista löytyi. Jotkut olivat hyviä oivalluksia, toiset eivät niinkään… Parhaiten toimivat pähkinät ja kuivatut marjat. Epäonnisiin versioihin lukeutui lähinnä mauttomiksi jääneitä suklaita; kokeilin mausteita, kuten kanelia ja chiliä, enkä tullut laittaneeksi maustetta tarpeeksi. Niissä olisi kyllä kehittämisen varaa, sillä hyviä yhdistelmiä löytyisi varmasti, kun jatkaisi kokeiluja.

Parasta suklaata etsimässä

Raakasuklaan valmistusvaiheet

Suklaa on nautinnoista jaloin - etenkin raakasuklaa. Suklaa sopii sekä suruun että nautintoon, lohduttajaksi ja palkinnoksi. Minulle tärkeintä suklaassa on laatu ja maku. Mieluummin nautiskelen yhden ihanan konvehdin kuin levyn huonoa, äklömakeaa suklaata.

Suklaasta olen pitänyt aina, ennen vegaaniuttani erityisesti laadukkaista maitosuklaista. Myöhemmin tummat suklaat saivat makeanhimoni katoamaan ja jäin niihin koukkuun. Nykyään pieni pala riittää, joten koukku ei haittaa!

Tykkään kokeilla asioiden valmistamista itse, joten hurahdin raakasuklaan tekemiseen viime keväänä. Minulle suklaan reseptiksi ei kelpaa se, että otetaan suklaata ja sulatetaan se uuteen muottiin. Haluan tehdä sen itse alusta lähtien. Silloin tiedän, mistä se on tehty ja saan - ainakin teoriassa - juuri mieleiseni makuyhdistelmän. Raakasuklaahan on suoranainen terveystuote, jota voi hyvällä omallatunnolla pari palaa nautiskella.

Tulista, rapsakkaa ja hapanta - kimchiä!

Kimchiä lautasella

Tilasitpa korealaisessa ravintolassa mitä tahansa, eteesi tuodaan aina myös kulhollinen hapatettua, tulista kiinankaalia: kimchiä. Maitohappoja ja aineenvaihduntaa parantavia mausteita täynnä oleva kimchi on julistettu maailman terveellisimmäksi ruoaksi. Tiesitkö, että sitä voi tehdä myös kotona?

Tunnetuin ja suosituin kimchi on valmistettu kiinankaalista. Vuonna 2010 Etelä-Korea koki kansallisen kriisin, kun kiinankaalin satokausi jäi kovien sateiden vuoksi lyhyeksi. Kimchin valmistusaineiden hinta nousi huomattavasti, ja jotkut ravintolat joutuivat luopumaan kimchin tarjoamisesta ilmaisena lisukkeena – mikä oli järkytys 18 vuosittaisen kimchikilogramman kuluttamiseen tottuneille kansalaisille. Etelä-Korean hallitus alensi kiinankaalin tuontimaksuja, jotta kimchin valmistuskaudelle saatiin tarpeeksi valmistusaineita.

Lettuja tekis mieli!

Lettuja

Blogeissa ja ruokaryhmissä ei ole viime aikoina juuri muusta puhuttu kuin aquafabasta eli kikhernepurkin liemestä. Blogistit käyttävät sitä marengin tekemiseen ja muihinkin kananmunaa vaativiin leivonnaisiin munia korvaamaan.

Itse harvemmin leivon, mutta ajattelin kokeilla tätä ihmelientä lettuihin. Löysin ohjeen, jonka mukaan kolme ruokalusikallista eli vajaa puoli desiä aquafabaa vastaisi noin yhtä kananmunaa. Perusletturesepti löytyi Kotiruoka-keittokirjasta. Jätin kananmunan pois, ja korvasin maidon ja munan tilavuuden aquafaba-soijamaitoseoksella.

Raakaravinto muodissa jo 1930-luvulla

Marjoja kulhossa

Ravinteikasta ja herkullista raakaruokaa on juuri nyt metsät pullollaan, kun meitä hemmotellaan erinomaisella marjasadolla. Pula-aikana tärkeät metsän ilmaiset antimet ovat nykyajan superfoodia.

Raakaruokailu on tällä hetkellä suosiossa, mutta harva tietää, että raakaravinnon merkitys ihmisen hyvinvoinnille nousi ravintotieteellisiin keskusteluihin jo 1930-luvulla. Raakaravinnon perusta oli silloin kotimaiset marjat.

Lotat marjassaRaakaravintokysymystä pohdittiin lehtien palstoilla asiantuntijoiden kommentoidessa aihetta kiivaasti puolesta ja vastaan. Syynä muoti-ilmiöön oli tuore havainto vitamiinien välttämättömyydestä ihmisravinnossa sekä uudet tutkimukset kivennäisaineiden terveysvaikutuksista.

Palkokasveja omasta maasta

Talvikurpitsa

Proteiinipitoisten palkokasvien kasvattaminen on hauskaa ja palkitsevaa puuhaa. Lisäksi palkokasvit sitovat ilmasta typpeä ja lannoittavat maata. Ei-niin-vihreäpeukaloisen kannattaa aloittaa helpoista herneistä ja härkäpavuista. Sitten voi siirtyä kokeilemaan erilaisia pensas- ja salkopapuja. Lajikevalikoimaa ja värejä riittää violeteista keltaisen kautta vihreisiin.

Pavut ovat lämpimän ilmaston kasveja, joiden kasvu häiriintyy jo alle neljässä asteessa. Harsoa kannattaa siis käyttää varsinkin alkukesästä. Tarkkailen yölämpötiloja saadakseni selville milloin maa voisi olla tarpeeksi lämmintä kylvämiseen.

Varhaissatoa kasvimaalta

Karhunlaukka

Jos suunnittelet kasvimaan perustamista pihaasi tai palstan hankkimista ja haluat kasvimaaltasi satoa mahdollisimman aikaisin keväällä, kannattaa istuttaa tiettyjä monivuotisia hyötykasveja. Useimmat vihannekset kylvetään keväällä joko suoraan maahan tai jo kevättalvella ruukkuihin sisällä. Monivuotiset kasvit ovat vaivattomampia, sillä ne odottavat puutarhuria lumen alla ja alkavat heti keväällä pukata syötävää.

Ovatko pullokurpitsa ja haudutettu vesimelonikin sushia?

Piknik-ruokia

Japanissa sushit voi joko pyöräyttää hetkessä tai opiskella niiden tekoa kymmenen vuotta. Sushien takana on kokonainen kulttuuri monine merkityksineen, ja samalla niiden tekemisen voi ottaa rennosti – joko seuraamalla mallia tai soveltamalla itse.

Kun puhutaan sushista, ajatellaan usein raakaa kalaa. Itse asiassa sushi tarkoittaa kuitenkin hapanta riisiä (sumeshi) ja on paljon monipuolisempi ruokalaji kuin voisi päätellä meillä buumiksi nousseiden pikasushipaikkojen lohi- ja tonnikalanigireistä. Japanissa hyvässä sushipaikassa on aina tarjolla lukuisia vegaanisia vaihtoehtoja.

Suomesta löytyy sushikuppiloita nykyään joka nurkalta. Vaikka monessa tarjoillaan harvinaisempiakin nigirinpäällisiä kuin lohta ja tonnikalaa, ovat kasvissushit vasta tuloillaan tänne. Monista suuremmistakaan sushipaikoista vegaani ei välttämättä saa kuin kurkkutäytteisiä rullia eli kappamakeja ja tofu-riisitaskuja eli inareita.

Sivut

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa

Vegaaniliitto Instagramissa