Eiffel-torni

Piknikillä Pariisissa

Asiasanat: 

Teksti ja kuvat: Kirsti Häkkilä

Pariisissa myydään joka vuosi kymmenen miljardia patonkia. Reppumatkaajan toivo heräsi; ainakin leipomoiden avulla selviäisin viikon lomasta Pariisissa.

Missionani oli ensimmäistä kertaa kokeilla täysin vegaanista ruokavaliota lomamatkalla. Kuinka se onnistuisi juustojen taikamaassa, jossa ravintoloissa vedetään naamariin siansorkkia, sammakoita, etanoita ja sisälmyskeittoa?

Hotellimme sijaitsi keskustan ulkolaidalla, Père Lachaisen hautausmaan kupeessa. Paikalliset madamet vilahtivat jo aamuvarhain leipomoon. Siellä vanha leipuriherra pakkasi minunkin kassiini juuri paistetun patongin. Croissantit ja suklaakääröt (pain au chocolat) tuoksuivat herkullisilta, joten kävin elämäni ensimmäisen ranskankielisen keskustelun:
– Croissant, végan?
– Croissant, VEGAN, nooooo!
– Croissant, végan, possible?, jatkoin vetoavasti, ja setä alkoi nyökkiä hyväksyvästi.
– Demain! Croissant végan! Mies nyökkäsi ja kaivoi pöydän alta kalenterin.

Hän osoitti sormella seuraavaa päivää ja toisti mystisen demain-sanan. Aaa, tomorrow, ymmärsin.

Seuraavana aamuna leipomoon saapuessani leipuri heilautti ilahtuneesti kättään. Hän haki takahuoneesta tarjottimen, jolle oli lastattu croissantteja ja suklaarullia. Onnellinen asiakas poistui tuoreet leipomukset käsissään hotellihuoneeseen. Croissantit nautittiin lähimarketin appelsiinimehun ja hedelmäsmoothien kanssa.

Piknikillä marketin eväillä

Pariisin katujaLämpömittari kipusi ensimmäisinä päivinä 35 asteeseen. Lämpimien ruokien sijaan mieli teki sorbettia ja mehua. Marjasorbetteja ja raikasta sitruunasorbettia sai useista jäätelökioskeista kaupungilta. Kahviloista sai vegaanisia leipiä pyytämällä jättämään annoksesta juuston pois.

Erikoisin makuelämys oli italialainen lakritsihillo, joka oli valmistettu lakritsista ja omenoista.

Lounastimme päivittäin hankkimalla lähimarketeista ruokatarpeita ja pakkaamalla ne mukaan eväsreppuun. Eväsviiniksi valitsimme Bordeaux’n alueen vegaanisen luomuviinin Château Coursoun. Viini maksoi viinikaupassa alle 9 euroa. Suomessa se maksaa vitosen enemmän. Viini maistui täyteläiseltä ja hilloiselta, tummalta ja marjaiselta. Ehkä parempi valinta mystiseksi iltaviiniksi kuin kirkkaaseen päivänvaloon?

Leipomoiden tarjonnan vuoksi piknikeväät painottuivat täytettyihin patonkeihin. Oma suosikkini oli kirsikkahilloke, jonka maku vivahti mukavasti hapankirsikkaan. Maailman parhaaksi hilloksi mainostettua guavahilloa laitoin soijajogurtin päälle.

Erikoisin makuelämys oli italialainen lakritsihillo, joka oli valmistettu lakritsista ja omenoista. Dippailin siihen vegaanisia suklaasarvia ja tummaa suklaata, ehkä muutaman kerran paljaita sormiakin. Lähimarketista tarttui parina päivänä mukaan myös erinomaista tabboulehia, joka oli vegaanista sekä luomua.

Ravintoloissa maistelemassa

East Side Burgers sijaitsi kilometrin päässä hotelliltamme. Vaan sepä oli suljettu, vaikka elokuun lomakausi ei ollut vielä alkanut. Päädyimme sattumalta Abyssinia-nimiseen etiopialaiseen ravintolaan, jossa afrikkalaista ruokaa sai myös vegaanisena. Eteemme katettiin tuoksuva jättikokoinen lautasellisen erilaisia kastikkeita ja lisukkeita injera-leivällä. Maku oli taivaallinen!

Gentle Gourmet Cafén valitsimme vähän hienompaa päivällistä varten. Ravintola tarjoaa aamiaista, noutoruokaa, lounasta ja päivällistä. Vegaaninen parinkympin brunssi vaikutti tyyriiltä tarjontaan nähden, joten emme kokeilleet sitä suunnitelmista huolimatta. Ruokalistalla oli vaihtoehtoja aina raakasalaateista suolaisiin piiraisiin sekä monenmoisia gourmet-annoksia.

Valitsin vegaanisella ricottalla täytettyjä cannelloneja. Puolisoni otti seitania punaviinikastikkeessa paistinperunoilla. Ruoka oli hyvin valmistettua, mutta ei räjäyttänyt tajuntaa. Toisella käyntikerralla testasin raakalasagnea. Puolisoni tilasi suoraan jälkkäriä: tummaa suklaakakkua ja kotitekoista jäätelöä. Pääruoka kahdelle maksoi 40 euroa mehujuomalla. Kakkupalasta sai maksaa 9 euroa ja jäätelöpallosta kolme euroa.

L'As du  FallafelL’As du Fallafel on monen mielestä maailman paras falafelia tarjoava syöttölä. Sijainti on lähellä Seinen saarten nähtävyyksiä ja Louvren museota, joten kipaisimme sieltä iltanälkään rapeilla falafeleilla täytetyt pitaleivät. Kastikkeita ja täytteitä oli runsaasti ja maku oli hyvä, muttei vastannut monia etukäteishehkutuksia galaksin parhaasta safkasta.

Ruoan sai seinän luukulta kuumana suoraan tassuun. Samalla luukulla myytiin myös kebabia ja muita lihatuotteita. Se vähän hämmensi, sillä olin luullut paikan olevan kasvisravintola, koska monet suosittelivat sitä kysellessäni pariisilaisia vegaaniravintoloita.

Toisella kerralla tilasimme puoliksi ison wrapin, joka oli täytetty falafeleilla, tzatzikilla, munakoisolla ja muilla herkuilla. Jälleen kerran maku oli kohdallaan, erityisesti marinoitu munakoiso oli todella hyvää. Iso wrap maksoi 11 euroa. Falafel -annokset olivat runsaalla kädellä suolattuja, kuten muukin Ranskassa syömämme ravintolaruoka.

Tällainen ravintolalista oli matkaeväänämme, mutta kaikkia emme ehtineet testata:

 

Vegaanille hyödyllistä sanastoa ranskaksi:

  • Vegaani – végan tai
    végétalien (miespuolinen) / végétalienne (naispuolinen)
  • Viande – liha
  • Poisson – kala
  • Lait – maito
  • Oeuf - muna
  • Miel - hunaja

 

 

Artikkeli on ilmestynyt alunperin Vegaian numerossa 3/2013.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa

Vegaaniliitto Instagramissa