Kolumnit

Hulluna jätskiin!

Hei, olen Elisa ja olen jätskisti. No en ihan jätskinisti mutta isti kuitenkin. Kesän lämpöiset päivät ovat täällä ja jätskiä on pakko saada! Tokihan olen syönyt sitä koko talven, mutta kuuma päivä ja jäätelö on aivan lyömätön yhdistelmä.

Kokeneet vegaanikokit ovat kehuneet, että mistä tahansa hyvänmakuisesta soosista saisi pakastettuna hyvää jäätelöä. Lähdin siis rohkeasti kohti uusia makuelämyksiä!

Päätin makeuttaa kaikki koeannokseni ilman sokeria ja käytin sen sijaan banaaneja ja taateleita. Valitsin oikein kypsiä, tummapilkullisia banaaneita ja muistin vieläpä poistaa taateleista kivet ennen valmistusta.

Ensin kokeilin maailman helpointa jäätelökettä eli pakastettua banaanimössöä, joka ei tosiaan ansaitse enempää palstatilaa. Se maistui ihan pakastetulta banaanimössöltä. Rakennekin viittasi siihen, että olin pakastanut banaanimössöä. En kyennyt huijaamaan itseäni.

Akvaariokalojen petollinen kauneus

Viisivuotiaana minä sain akvaarion. Oli kunnia-asia ruokkia sen ihmeellisiä asukkaita ja katsella lasin läpi, millaista elämää ne elivät.

Muutaman kerran kalaostoksilla myyjä kysyi, mitä muita kaloja meillä on, sopivatko ne yhteen. En muista, että koskaan olisi ollut puhetta veden lämpötilasta tai pH:sta ja siitä, mikä millekin kalalle sopi. Tai mitattiinko meillä sitä edes koskaan. Kerran ostimme kalan joka ei sopeutunut. Se olisi tarvinnut paljon isomman reviirin, enemmän tilaa. Se jahtasi ja satutti muita kaloja, kunnes otimme sen pois muiden joukosta. Olen kuullut tarinoita myös lehtikaloista, joiden evät eivät kasvaneet normaalisti, koska akvaarion tilavuus on ollut kalalle liian pieni. Usein kuulin myös kaloista, jotka kuolivat heti seuraavana päivänä kaupasta haun jälkeen. Myös meillä niin kävi joitain kertoja.

Kauneimmalla on värinsä kenties jalostuksen tai värjäyksen ansiosta. 

Seitania sarvista kiinni

Ensimmäinen seitankokeiluni tapahtui oikein pohjamutien kautta. Liottelin venhäjauhotaikinaa vuoroin kylmässä, vuoroin kuumassa vedessä, kunnes jäljellä oli pelkkä gluteenimöykky. Lopputulos oli pikkuinen kikkare läskintyyppistä tuotetta. Ei vakuuttanut.

Viime jouluna rohkaisin itseni uudelleen ja päätin kokeilla Chocochilin ohjetta joulupöydän kruunuksi. Tämä ohje oli edelliseen verrattuna naurettavan helppo. Gluteeni-, soija- ja kikhernejauhot sekaisin, mausteita ja öljyä joukkoon ja siinä se!

Joulupaistista tuli ihan mukiinmenevä ja se maistui laatikoiden kanssa hyvin, mutta oli tosi tymäkkää tavaraa. Siitä leikattiin leipäviipaleen paksuisia paloja, koska se oli jotenkin huokoista. Yhden palan jälkeen oli jo melkoisen tyrmätty olo.

Kokeillaan vielä kerran!

Nyt päätin kokeilla tuosta riisuttua versiota, jota voisi maustaa eri käyttötarkoituksiin jo tekovaiheessa.

Juustoketta leivälle!

Juustokkeen valmistusvaiheet

En ole mikään kovin kova juustohiiri, mutta joskus on kiva laittaa juustoviipale leivälle tai raastetta pastan päälle. Muutamia kertoja olen yrittänyt valmistaa juustontyyppisiä kökkänöitä – vaihtelevalla menestyksellä.

Lupaavin resepti sisälsi 100 grammaa manteleita, 4 desiä vettä ja 1–2 teelusikallista suolaa. Ainekset blenderiin ja sitten jonkin sopivan liivatteen kanssa hyytymään. Ensimmäinen yritelmäni sisälsi manteleita ja kaappiin sekaaniajoilta jääneitä liivatelehtiä. Lopputulos oli karsea. Liivate muodosti juustoon eläinhyytelön rakenteen, joka tuntui lähinnä ällöltä.

Toisella yrittämällä olin pihi ja tein vain puolikkaan annoksen. Niin olisi hukka pienempi. Blendasin 50 grammaa cashewpähkinöitä, 2 desiä vettä ja vajaan teelusikallisen suolaa. Lisäsin kurkumaa antamaan väriä, valkosipulia ja hieman jeeraa antamaan makua. Käytin hyydykkeenä Vegegeliä, koska en löytänyt agar-agaria lähikaupasta.

Neljän euron falafelista gourmetiin, eli elämyksiä Berliinistä

Berliini, tuo Euroopan Kallio, kuten olen kuullut sanottavan. Tällä viitattaneen siihen, että niin Berliini kuin Helsingin Kallio tunnetaan edistyksellisinä, vapaamielisinä, kulturelleina ja sopivasti boheemeina paikkoina. Saksan liittotasavallan pääkaupunkia ja Helsingin keskustan itäosaa yhdistää myös tietty 1900-lukulainen nuhjuisuus (kuka tykkää, kuka ei) – sekä edistyksellisille arvoille uskollisesti myös runsas vegaaninen tarjonta.

Miksi häkin ovi on piirretty auki?

Aukeama kirjasta

Olipa kerran lapsuus ja lempikirjat, jotka jäivät mieleen värikkäinä ja valoisina. Minä pidin Pupu Tupunasta. Lapsuuden satujen taikaa ei pitäisi mennä rikkomaan tarttumalla aikuisena kirjaan, josta on pitänyt oikein kovasti.

Äitini mielestä Pupu Tupuna -sarjan kirjat olivat tylsiä ja yksitasoisia, mutta hän luki ne minulle kiltisti kymmeniä kertoja läpi. Kun olin oppinut lukemaan itse ja saanut kirjastokortin, lainasin kirjastosta sarjan nekin osat, jotka puuttuivat omasta kirjahyllystäni.

Pupu Tupuna oli silkkaa iloa. Se läväytti silmien eteen kirkkaat, puhtaat värit, selkeät ääriviivat ja elämään kuuluvat kommellukset täydellisen turvallisessa muodossa. Kirjakohtaiset teemat hivelivät lapsellista järjestyksenkaipuuta: värit, muodot, numerot, vuodenajat, harrastukset, ammatit...

Päätoimittaja kiittää palautteesta

Anniina LjokkoiViikko sitten julkaisimme Sari Komulaisen artikkelin hämeenkyröläisestä pienviljelijästä. Jutun otsikko ”Vegaani viljelee ihmislannalla” hätkähdytti useita ja sai aikaan kiivastakin keskustelua sekä itse aiheesta että otsikoinnista. Monet kokivat otsikon liian raflaavaksi, jopa veganismia mustamaalaavaksi. Samalla myös muut viimeaikaiset otsikot ja aiheiden käsittelytavat joutuivat syyniin. Toisille Vegaian etusivu näyttäytyi negatiivisena, toisille kiinnostavana.

Mustikkapiirakan resepti meni uusiksi

Piirakkakuvia

Syksyn satoa on vielä pakkasessa ja mustikkapiirakka on ihana arjen piristys. Ennen tein piirakan aina murotaikinapohjaan, johon tuli voita, sokeria, yksi kananmuna ja vehnäjauhoja. Sitten muna ja voi jäivät pois laskuista.

Ensimmäinen vegaaninen kokeilu, josta jätin munan pois ja korvasin voin oliiviöljyllä, oli täydellinen fiasko. Päivällisvieraat söivät sen valittamatta. Kehuivatkin! Kohteliasta väkeä. Piirakka oli nimittäin aivan törkeän öljyinen.

En malttanut odottaa piirakan jäähtymistä, vaan söin pari siivua jo ennen kuin täyte oli kunnolla jähmettynyt.

Mikä vegaanille on vaikeinta?

Lautanen

Moni on vastaanottanut vuoden alussa vegaanihaasteen ja luvannut itselleen noudattaa ainakin kuukauden ajan vegaanista elämäntapaa. Vuosia vegaanina olleena koen sen täyteläiseksi ja helpoksi elämäntavaksi. Mitä uutta minä voisin luvata?

1. Lupaan edistää veganismia järkevästi!

Totta kai haluan mahdollisimman monen muunkin ymmärtävän, miten hienoa ja helppoa vegaanius on. Veganismin edistämistä ei kuitenkaan ole uppiniskaiselle lihansyöjälle tulenaralla hetkellä heitetty provokaatio.

Minua ei useinkaan huvittaisi tehdä omasta "erityisyydestäni" numeroa.

Kokeile jouluisia täytesuklaita!

Suklaata

Jouluna kuluu suklaata. Yhdistyyhän juhlassa vuoden pimein hetki ja pyhien suoma mässäilyvapaus. Jos sen ottaisi tavaksi, niin lantion seudullehan se päätyisi, mutta jouluna ei ehdi lihoa.

Viime kolumnissani paljastin takuuvarman raakasuklaareseptini. En malttanut jättää kokeiluja sikseen, vaan kokeilin nyt erilaisia täytesuklaita. Näitä voi tehdä joko itsetehdystä raakasuklaasta tai käyttää valmista suklaata vesihauteessa sulatettuna.

Ensimmäiset täytekokeilut olivat yksinkertaisia: tuuppasin suklaamuotteihin kaikkea, mitä mieleen juolahti ja kaapista löytyi. Jotkut olivat hyviä oivalluksia, toiset eivät niinkään… Parhaiten toimivat pähkinät ja kuivatut marjat. Epäonnisiin versioihin lukeutui lähinnä mauttomiksi jääneitä suklaita; kokeilin mausteita, kuten kanelia ja chiliä, enkä tullut laittaneeksi maustetta tarpeeksi. Niissä olisi kyllä kehittämisen varaa, sillä hyviä yhdistelmiä löytyisi varmasti, kun jatkaisi kokeiluja.

Pieni ihme: Voiko perheenäiti ryhtyä vegaaniksi?

Lapset nuotion edessä

Kun muutuin monivuotisesta kasvissyöjästä vegaaniksi, alkoi meidän keittiöstä kuulua kummia. Äitinä minä toimin hovikokkina yhdelle teinille ja esiteinille. Yht'äkkiä sain kuulla kummallisen lihanhimoisia kommentteja ja arvaamatonta arvostelua. Kasvissyöjinä lihattomuus oli ollut ihan luontevaa, joten odotin siirtymän vegaaniuteen sujuvan ihan leikiten. Ei mennyt ihan kuin Strömssössä sitten kuitenkaan. Sain miljoona kysymystä niskaani.

Lasten pähkäilyä on riittänyt. Olen joutunut selittämään, mikseivät kananmuna ja juusto kuulu enää kotivalikoimaan. Ja miksi koulussa, kavereilla ja kaupassa sitten tarjotaan niitä? Voiko niitä syödä?

Olemme käyneet keskusteluja siitä, miten suuri on teini-ikäisen päätäntävalta omasta syömisestään, mitä ostetaan kotiin ja kuka syö mitäkin. Meillä ei ole kotona enää eläintuotteita.

Ei itkeä saa, ei meluta saa

Sikoja

Mistä tiedän joulun lähestyvän? Kaupoissa soivista joululauluista, jouluvalojen syttymisestä ikkunoihin vai piparkakun tuoksusta keittiössä? En, vaan ristiriitaisen joulukinkkuahdistuksen puristuksesta rinnassani.

En ole tuskani kanssa yksin. Facebookin vegaaniryhmät alkavat taas näihin aikoihin täyttyä kysymyksistä, miten selvitä joulusta ilman ahdistusta tai ruokariitoja perheen kesken. Jouluperinteitä on monenlaisia, mutta useimpien joulunviettoon kuuluu oleellisena osana ruokailu. Syödään paljon ja paremmin, ja istutaan tuntitolkulla yhdessä maistellen, haistellen ja tuijotellen joulupöydän antimia.

Kuollut sika vegaanin nenän alla on ilonpilaaja vailla vertaa. Kinkku näyttäytyy lämpimän yhdessäolon ja iloisen juhlatunnelman irvikuvana. Vegaanin ei sovi kuitenkaan pilata muiden joulutunnelmaa muistuttamalla eläintuotannon kestämättömästä vääryydestä.

Parasta suklaata etsimässä

Raakasuklaan valmistusvaiheet

Suklaa on nautinnoista jaloin - etenkin raakasuklaa. Suklaa sopii sekä suruun että nautintoon, lohduttajaksi ja palkinnoksi. Minulle tärkeintä suklaassa on laatu ja maku. Mieluummin nautiskelen yhden ihanan konvehdin kuin levyn huonoa, äklömakeaa suklaata.

Suklaasta olen pitänyt aina, ennen vegaaniuttani erityisesti laadukkaista maitosuklaista. Myöhemmin tummat suklaat saivat makeanhimoni katoamaan ja jäin niihin koukkuun. Nykyään pieni pala riittää, joten koukku ei haittaa!

Tykkään kokeilla asioiden valmistamista itse, joten hurahdin raakasuklaan tekemiseen viime keväänä. Minulle suklaan reseptiksi ei kelpaa se, että otetaan suklaata ja sulatetaan se uuteen muottiin. Haluan tehdä sen itse alusta lähtien. Silloin tiedän, mistä se on tehty ja saan - ainakin teoriassa - juuri mieleiseni makuyhdistelmän. Raakasuklaahan on suoranainen terveystuote, jota voi hyvällä omallatunnolla pari palaa nautiskella.

Pieni ihme: "Nom-nom!"

15 kuukauden ikäisen pojan äitinä elämäni pyörii lähestulkoon kokonaan pirpanan ja ruoan ympärillä. Se, miten nämä kaksi saa yhteen ruokapöydässä ruoka-aikaan on muodostunut mysteeriksi.

Lapsi syöNoin kuukausi sitten – ollessani autuaan tietämätön tulevasta – menin kehuskelemaan ystävälleni, miten olenkin onnistunut synnyttämään ja kasvattamaan niin hyvällä ruokahalulla varustetun lapsen. Kaikki minkä sen eteen asetan, katoaa suuhun ilman suurempia vastalauseita. Miinus se osuus, mikä putoaa lattialle. Ja miinus lapsen inhokit, joita ovat alusta asti olleet kesäkurpitsa ja soijasuikale. Tarjoan näitä molempia sinnikkäästi silloin tällöin toivoen edes jommankumman joskus uppoavan.

Veganismi, nautintojen elämäntapa

Artemis KelosaariPaitsi vegaaniuden sopimattomuuden ”oikeille” miehille (mitä hittoa se sitten tarkoittaakin), olen kuullut toisenkin mielenkiintoisen väitteen: että veganismi olisi jonkinlainen askeesin muoto, suoraa jatketta kristilliselle kärsimysperinteelle. Tämän käsityksen mukaan vegaanit siis kunnon uskovaisten tavoin nostaisivat omaa pientä sieluparkaansa lähemmäs taivasta torjumalla kaikki elämän ihanat materiaaliset nautinnot. Tietenkin asiaan kuuluu myös kaikkien muiden – noiden kurjien syntisten – ahkera syyllistäminen.

Lettuja tekis mieli!

Lettuja

Blogeissa ja ruokaryhmissä ei ole viime aikoina juuri muusta puhuttu kuin aquafabasta eli kikhernepurkin liemestä. Blogistit käyttävät sitä marengin tekemiseen ja muihinkin kananmunaa vaativiin leivonnaisiin munia korvaamaan.

Itse harvemmin leivon, mutta ajattelin kokeilla tätä ihmelientä lettuihin. Löysin ohjeen, jonka mukaan kolme ruokalusikallista eli vajaa puoli desiä aquafabaa vastaisi noin yhtä kananmunaa. Perusletturesepti löytyi Kotiruoka-keittokirjasta. Jätin kananmunan pois, ja korvasin maidon ja munan tilavuuden aquafaba-soijamaitoseoksella.

Pieni ihme: Valkoinen valhe

Pinja MustajokiTunnustan. Kaupan kassajonossa jään usein tuijottamaan muiden ostoksia. Katseeni kiinnittyy erityisesti hihnalla solkenaan matkustaviin maitopurkkeihin, juustopaketteihin, jogurtteihin ja rahkoihin.

Katseeni ei ole tuomitseva, vaan ennemminkin tyrmistynyt. Tässä maassa juodaan mielettömästi maitoa ja käytetään siitä valmistettuja tuotteita. Puhun nyt lehmänmaidosta – tai vegaanisesta näkökulmasta ajateltuna: lehmän maidosta.

Vegaanina tiedän myös hyvin, että maitoa piileskelee lisäksi usein tuotteissa, joihin sitä ei heti yhdistäisi. Tottuneelle lukijalle hyppäävät maito-, hera- ja juustojauhe sekä kaseiini ja laktoosi tuoteselosteista silmille. Välillä tulee miettineeksi, eikö tuote olisi riittävän hyvä ilman maitoisia valmistusaineitakin.

Ensimmäisellä neuvolakäynnillä vegaaniuteni nousi puheeksi esitietolomakkeen perusteella.

Miksi vegaani boikotoi vegaanileipomoa?

Kirjoittajan kuvaVegaian kirjoittajat ja kolumnistit ovat säännöllisesti esitelleet maailman ja erityisesti Euroopan pääkaupunkien ruokatarjontaa. Ruokajutut, eritoten vegaaninäkökulmasta kirjoitetut, ovat osaltaan omiaan nostattamaan matkakuumeeni korkeisiin lukemiin. Tarvittaessa reissussa syön kuitenkin lähes mitä vain, kunhan annoksessani ei ole eläinperäisiä ainesosia. Joissakin paikoissa en kuitenkaan suostuisi syömään, vaikka leivonnaisista olisikin jätetty pois epäeettiset ainesosat, kuten kananmunat ja lehmänmaito.

Pieni ihme: Rotinoiksi seitanpihvejä ja piirakoita

Karjalanpiirakka

- Minulla on sinulle rotinoita! kirjoitti ystäväni Tuulia tekstiviestissä. Hän oli tulossa kylään.

Sana ”rotinat” kuulosti tutulta ja mukavalta, mutta myönnän, että sen merkitys oli hämärä. Mielikuvani poukkoili käsitöistä uunituoreisiin pulliin ja sanoin miehelleni, että Tuulialla on kuulemma jotain rotinoita. Ai mitäkö? No jotain tuliaisia, varmaan vauvalle.

Vauvamme oli kolmiviikkoinen ja minulla kului kaikki aika imetykseen ja puklausten pyyhkimiseen. En edes ajatellut, että ehtisin laittaa vieraalle jotain tarjoamisia. Jospa se ymmärtää tilanteen, ajattelin.

Kun Tuulia astui sisään, hän vilkaisi vauvaa ja asteli suoraa päätä keittiöön. Olin työn touhussa vaipanvaihdon kanssa enkä ehtinyt tajutakaan, kun keittiöstä alkoi kuulua tiskien kilinää ja kaapinovien kolinaa. Onko sulla esiliinaa? Onko täällä koneessa likaisia vai puhtaita astioita? Tuulia huuteli keittiöstä.

Mitä veganismi on?

Antti NylenKäytän vanhaa nahkavyötä. Poltan toisinaan tuohuksia, jotka on tehty mehiläisvahasta. Kulutan filmiä ja valokuvapaperia; molemmissa on lähes poikkeuksetta gelatiinia. Talouteeni kuuluu kaksi kissaa, joille ostan lähes päivittäin tehotuotettua ruokaa; se on tehty toisista eläimistä, ja voiton ostoksistani käärivät imperialistiset jättiläisfirmat. Perheeseeni kuuluu ihmisiä, jotka käyttävät maitotuotteita. Niinpä käytän rahojani melko usein myös juustoon ja jugurttiin. Saatanpa itsekin joskus syödä jotain, missä on E120:tä tai hunajaa, ja aivan yhtä tietoisesti tapan hyttysiä, jos ne sattuvat haittaamaan olemistani. En liioin kunnioita riisihäröjen itseisarvoa tai eläinoikeuksia. Itse asiassa olen onnistunut hävittämään kokonaisen populaation ruokakaapistamme!

Eikö ole älyllisen ja moraalisen epärehellisyyden huippu, että kaiken tämän jälkeen kutsun itseäni vegaaniksi?

Sivut

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa

Vegaaniliitto Instagramissa