Raaka tietopaketti eläinten oikeuksista

Kati Michelsson

Oikeutta eläimille -kansi

Kirjaesittely: Peter Singer: Oikeutta eläimille – Eläinten vapautuksen filosofiaa. Animalia 2007. 352 sivua.

Alkuperäisteos Animal Liberation ilmestyi vuonna 1975, ja sen toinen painos vuonna 1990. Tämä kirja on toisen painoksen vuonna 1991 suomennetun version päivitetty versio. Sekavaa? Niin oli kirjakin.

Kirja alkaa kolmella esipuheella ja neljillä kiitoksilla, ja vasta sivulla 29 päästään itse asiaan.

Varsinainen tekstiosa koostuu kuudesta kappaleesta, joista neljään filosofian tohtori Elisa Aaltola on kirjoittanut oman Suomi-versionsa. Kuitenkin myös Peter Singerin tekstiosuuteen on toimitettu tietoja koskien Suomen oloja. Olisi mielenkiintoista tietää, onko nämä tiedot laitettu jonkin muun maan tietojen päälle vai lisätty vain muun tekstin oheen.

Itse jäin kaipaamaan alkuperäisen kirjoittajan kädenjälkeä. Olisi mielelläni lukenut alkuperäisversion suomennoksen enkä suomalaistetun version. Etenkin kun kirjassa on erilliset osiot Suomen oloista, olisi ollut mukavaa, ettei Singerin tekstejä olisi muokattu.

Kirja käsittelee muun muassa lajisorron historiaa, tehokasvattamoiden toimintaa ja kasvissyönnin perusteluita. Itseäni ravisteli eniten kirjan toinen kappale, joka raastaa lukijan koe-eläinten raakaan maailmaan. Tämän kappaleen luettuani olen öisin unissani pelastanut koe-eläimiä julmien tiedemiesten jahdatessa minua. En siis suosittele kirjaa herkille ihmisille, jotka eivät halua menettää kauniita yöuniaan. Eläinkokeita ei vain yksinkertaisesti voi perustella järkisyillä luettuaan tämän teoksen.

Viimeisessä kappaleessa luodaan katsaus nykyaikaan eli aikaan 20 vuotta sitten. Singer kertoo lihansyöjien argumentteja ja kumoaa niitä. Hän yrittää epätoivoisen yksinkertaisesti luoda kontaktin lukijaan luoden kuvan, että hän lukisi lukijan ajatuksia. Minun ajatuksiani hän ei ainakaan lukenut, joten nämä kontaktinluontiyritykset vain häiritsivät lukuelämystäni.

Suosittelen teosta lämpimästi kaikille, jotka haluavat perusteluja sille, miksi eläimillä pitäisi olla oikeuksia. Filosofisesta pohdiskelusta pitävät saavat teoksesta varmasti enemmän irti kuin minä, kuten myös sellaiset, jotka eivät vielä ole lukeneet samoista aiheista aiemmin.

Lukiessani ajattelin koko ajan, että onneksi en syö lihaa. Kirjan luettuani tuntuu kuitenkin siltä, että minun pitäisi tehdä vielä jotain enemmän kuin vain olla vegaani. Haluaisin ryhtyä ihmiskilveksi eläinkokeille. Mihin voin ilmoittautua?

Artikkeli on ilmestynyt alunperin Vegaian numerossa 3/2008.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa

Vegaaniliitto Instagramissa