Kirjaesittelyt: Yllin kyllin ja Herne rokkaa

Timo Kiviniemi

Yllin kyllin -kansi

Kirjaesittelyt:
Yllin kyllin - Herkkuja isolle ja pienelle joukolle. Inna Somersalo. Moreeni, 2008.
Herne rokkaa - Herneruokakirja. Jere Nieminen. Moreeni, 2008.

Aiemmin muun muassa suositun Härkäpapua sarvista -keittokirjan julkaissut kustantamo on alkuvuoden aikana julkaissut peräti kaksi vegaaneille soveltuvaa kasviskeittokirjaa.

Multikustannus on suomalainen tietokirjakustantaja, joka kustantaa vuosittain noin 40 uutta nimikettä eri aloilta. Ilahduttavaa on, että tänä vuonna kaksi näistä oli täysin vegaanisia kasviskeittokirjoja. Paitsi sama kustantaja, molemmissa kirjoissa on myös sama taittaja ja sidottu kovakantinen neliönmuotoinen ulkomuoto. Kirjojen kirjoittajat ovat molemmat tuttuja Vegaian reseptipalstalta. Kirjojen keskeisin ero löytyykin niiden teemasta: Inna Somersalon Yllin kyllin – herkkuja isolle ja pienelle joukolle pyrkii vastaamaan pitokokin tarpeisiin, kun taas Jere Niemisen Herne rokkaa – herneruokakirja on koostettu yksittäisen ruoka-aineen, herneen, ympärille.

Herkkuja isolle ja pienelle joukolle

Ruoka kuuluu pieniin ja suuriin juhliin. Perhepäivällisiä valmistaneella kotikokilla voi mennä sormi suuhun, kun yllättäen pitäisi kokata sadan hengen sukujuhliin. Pelkkä kertotaulun osaaminen ei riitä, sillä myös mittayksiköt muuttuvat: esimerkiksi leivinjauhetta mitataan teelusikan sijaan desilitroissa ja sipuleissa kappalemäärä vaihtuu kilogrammoiksi.

Inna Somersalon Yllin kyllin vastaa tähän tarpeeseen. Kirjan jokaisesta reseptistä on annettu ainesosalista ja valmistusohje neljälle, kahdellekymmenelle ja sadalle syöjälle. Kirjan tekijän yhtenä tavoitteena on ollut parantaa juhlien vegaaniruokatarjontaa, jotta myös sekaruoan syöjät pääsisivät maistamaan vegaaniruokaa.

“Toiveena on, että vegaaneillekin olisi useammin tarjolla syötävää juhlapöydässä. Ehkä kestittäjät jossain vaiheessa oivaltavat, että vegaaninen ruoka sopii kaikille eikä sen tarvitse olla vain sivupöydän erikoisuus.”

Kirjoittajan edellinen kirja Härkäpapua sarvista keskittyi lähiruokaan ja huonommin saatavilla olevien ainesosien esittelyyn, mikä vaatii kirjan käyttäjältä jonkin verran harrastuneisuutta. Yllin kyllin -kirjan painotus on toisenlainen.

“Kirjan ohjeissa on pyritty käyttämään kattavasti kaikkia vegaanien käyttämiä erikoisaineksia. Varsinkin niitä, joita löytyy tavallisista ruokakaupoista”, Somersalo kertoo pyrkimyksestään helpottaa monipuolisten ruokien tekemistä.

204 sivuiseen opukseen on koottu 125 herkullista ohjetta, jotka sisältävät kevyitä salaatteja ja keittoja, tukevampia patoja, leipiä, leivonnaisia ja jälkiruokia. Ohjeita voi hyödyntää myös suurtalouskeittiöissä, jotka haluavat tarjota monipuolisia kasvisateriavaihtoehtoja.

Kirjan kirjoittaja on paitsi kokenut kasvisruoka- ja pitokokki myös pitkän linjan järjestöaktiivi. Moni ohje onkin jossain muodossa jo aiemmin tuttu esimerkiksi Vegaaniliiton julkaisuista.

Ekologisesti herneestä

Herne rokkaa -kansi

Jere Niemisen esikoiskirja Herne rokkaa on nimensä mukaisesti rakennettu herneen ympärille. Kirjasta löytyy yli 50 hernereseptiä värikuvineen sekä myös tietoa herneen historiasta, ravitsemusarvosta, käyttötavoista ja ekologisuudesta. Mukana on myös herneen käsittelyohjeet, joita noudattamalla mahdolliset herneen aiheuttamat ruoansulatusvaivat vähenevät.

“Keittokirjan laatiminen kiinnosti ylipäätään, sillä reseptejä oli kertynyt varastoon jonkin verran ja harrastan aika usein 'kokeellista ruoanlaittoa' eli tykkään kehitellä uusia ruokia”, Nieminen kertoo kirjan taustoista.

Herneen historiallinen merkitys suomalaisena ruoka-aineena on perustunut sen laadukkaaseen ravintoarvoon ja hyvään säilyvyyteen. Herne on myös terveellinen ja edullinen, ja sitä käytetäänkin ravinnoksi laajalti edelleen.

Lähikasvisruokakeittokirjana Herne rokkaa menee samaan kategoriaan Härkäpapua sarvista -kirjan kanssa. Siinä missä jälkimmäinen pyrki käyttämään monipuolisesti kotimaisia proteiinilähteitä, mukaan lukien juuri härkäpavut, herneruokakirja pitäytyy yksinomaan suomalaisille tutummassa herneessä.

“Herne on kotimainen ja ekologinen, siinä on rutkasti proteiinia, ja sillä on mielenkiintoinen kulttuurihistoria Suomessa. Herne on tosi symppis”, tekijä perustelee herneen valintaa kirjan teemaksi.

Jo 12 vuotta vegaanina elellyt Nieminen kertoo juuri kasvissyönnin olleen kimmoke ruoanlaittoharrastukseen.

“Olin mukana Helsingissä Dodon vegaaniruokaryhmässä koko opiskeluajan. Ruokaryhmässä kokkailtiin ja viihdyttiin yhdessä ja opittiin toisiltamme ruoanlaittoa.”

Esikoiskirjailija on valokuvannut kirjansa kaikki kuvat. Kuvausten järjestely onkin vienyt varsin paljon aikaa.

“Valokuvauksessa olen lähinnä turistikuvaaja, mutta keittokirjaprojektin aikana hommasin digijärjestelmäkameran, perustin kotistudion ja opin hieman ruokakuvaustakin.”

Laadukkaiden ruokakuvien lisäksi herneen aliarvostettua imagoa pyritään kirjassa kohottamaan myös lukujen välilehdille painetuilla iskulauseilla. Näitä ovat esimerkiksi “Make peas, not war”, “Give peas a chance” ja vain yhden ohjeen sisältävän drinkkiluvun aloittava “Rest in peas”.

152 sivuisen kirjan reseptejä ovat muun muassa hernekebab, -tsatsiki ja -sorbetti (ks. ohjeet tässä lehdessä) sekä esimerkiksi hernepyttipannu ja rukiinen hernelasagne. Erikoisempaan makuun soveltuvat hernekossu sekä Jukka Vuorion klassikko hernekeittoranskalaiset.

Tarvetta uusille kirjoille?

Kasviskeittokirjojen tarjonta on parantunut viime vuosina, mutta tarjontaa ei edelleenkään ole liikaa:

“Kunnon perusteos mielestäni puuttuu edelleen – kirja, joka käsittelisi kaikki raaka-aineet ja olisi vegaanin 'kotiruokaa' -kirja, kuten sekasyöjien sukupolvelta toiselle kulkevat peruskirjat. Myös pelkästään leivontaan keskittynyt kirja olisi tarpeellinen”, miettii Somersalo.

Myös Niemisen mielestä uusia kirjoja tarvitaan. Vegaaninen ruoanlaitto edistyy asteittain, vaikka kirjoissa kierrätettäisiinkin samoja ideoita ja reseptejä. Tärkeintä on, että niihin kehitetään aina hieman jotain uutta.

“Sekasyöjillekin suunnatuissa keittokirjoissa toistuvat samat teemat ja reseptit koko ajan, aina hieman eri tavoin toteutettuina. Keittokirjailu on erinomainen positiivinen keino edistää veganismia ja kasvissyöntiä.”

Niemisen seuraava kirjaprojekti on Tampereen yliopistoon tehtävä ympäristöpolitiikan väitöskirja, mutta uusia ideoita on jo syntynyt myös keittokirjapuolella. Esikoisteos saattaa vielä joskus saada jatkoa, kun aikataulu antaa myöten. Myöskään Yllin kyllin -kirjan kirjoittaja ei sulje uusien kirjaprojektien mahdollisuutta pois ja vihjaa jo kehitelleensä uusia maittavia kakkuohjeita.

 

Faktaa herneestä

  • Herne (Pisum sativum) on monikäyttöinen hyötykasvi, joka soveltuu raaka-aineeksi esimerkiksi keittoihin ja salaatteihin.
  • Varhaisimmat merkit herneen viljelystä on löydetty Lähi-idästä ajalta 7000 eaa.
  • Jo antiikin kreikkalaiset söivät perinneherkkuamme hernekeittoa.
  • Talvisodassa Suomen hernevarastot takavarikoitiin puolustusvoimien käyttöön. Taisteluhengen nostattajana hernekeittoa tarjoillaan edelleen vaali- ja lakkotilaisuuksissa.
  • Herneessä on paljon proteiinia ja vain vähän rasvaa.
  • Herneen viljelyssä syntyy hyvin vähän kasvihuonekaasuja, ja herneen kyky sitoa juurinystyröillään typpeä ilmakehästä vähentää lannoittamisen tarvetta.

Lähde: Herne rokkaa

 

Artikkeli on ilmestynyt alunperin Vegaian numerossa 3/2008.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa