Hamppua kitaan

Päivi Mattila

Kun kuuntelee hampusta (Cannabis sativan huumeettomat lajikkeet) innostuneita ihmisiä, tuntuu siltä, että tässä on nyt se uuden vuosisadan pelastaja. Hamppu ei olekaan suotta eräs vanhimmista viljelyyn otetuista kasveista. Sille voi ennustaa yhtä uljasta tulevaisuutta kuin sen menneisyyskin on ollut. Vegaanitkin alkavat vasta aavistella, mihin kaikkeen öljysiemenhamppua voi keittiössä hyödyntää.

Luonnonvaraisena Keski-Aasiassa ja Himalajalla kasvavaa hamppua on viljelty meillä luultavasti kauemmin kuin pellavaa. Useimmilla maatiloilla oli entisaikoina oma peltonurkkansa varattuna hampulle: viljelyn kultamailla Hämeessä ja Savossa peräti kolmannes peltoalasta. Hamppukuitu on erittäin lujaa ja pitkäikäistä, joten se sai paikkansa kankaissa ja köysissä. Ainakin Itä-Suomen alueella myös siemeniä hyödynnettiin. Niistä jauhettiin öljyä, keitettiin puuroa sekä paahdetuista siemenistä tehtiin tahinin tapaista tahnaa, usein paahdettuun tattari- tai ruisjauhoon sekoitettuna.

Hamppu on erottamaton osa maailmanhistoriaa. Hamppukangas antoi kyytiä "löytöretkeilijöiden" laivojen purjeille, pintaa maalareiden siveltimen vedoille ja puki kaikkea kansaa. Vaikka hamppu oli USA:lle elintärkeä tarjoten materiaalin raamatuille, lipuille ja seteleille, 1930-luvun lopulla maassa säädettiin kaikki hamppulajikkeet kattava marijuanan kieltolaki. Tämä siitä huolimatta, että päihdekäyttöön jalostettu kannabis on selvästi eri kantaa kuin varsinainen hamppu. Lakia lobbasivat etenkin maaöljy- ja metsäteollisuus, sillä niiden etuna oli keskittää tuotanto ja vaurastuminen omille teollisuudenaloilleen. Siitä lähtien kasvin monet käyttömahdollisuudet alkoivat painua unholaan. Suomessa keinokuidut syrjäyttivät hampun tehdaskäytössä maailmansotien välillä. Tämän jälkeen hamppua viljeltiin enää vain pienimuotoisesti kotitarpeiksi.

Vasta viimeisen vuosikymmenen aikana hamppu on tehnyt toden teolla paluuta länsimaiden vaate-, ruoka-, kosmetiikka- ja kuitukasvina. Päihdyttävien eli thc-pitoisten lajikkeiden lääkekäyttö on paikoin sallittua, Hollannissa huumaantuminenkin. Yhdysvalloissa kaikkien hamppulajikkeiden viljely on edelleen kiellettyä, vaikka ruoaksi sitä saakin tuoda, maan luontaistuotealan iloksi. Itänaapurissamme Venäjällä maatiaishamppulajikkeiden vuosisataisen viljelyn jatkumo sen sijaan ei ole ikinä katkennutkaan. Siperialaisen instituutin siemenpankkia on kiittäminen Suomessa nykyisin kasvatettavasta ruokahamppulajike Finolasta.

Kourallinen päivässä pitää ihon heleänä

Hampun mahdollisuudet ruokakasvina ovat laajat mutta huonosti tunnetut. Siementen sisältämän öljyn (33 %) rasvahappokoostumus ja korkea proteiinisisältö (25 %) ovat hampun ravitsemuksellisia valtteja. Päivittäinen omega-3-sarjan rasvahappojen tarve tulee katetuksi, kun nauttii 1 rkl valmiiksi puristettua öljyä tai 5 rkl (0,75 dl eli 40 g) kokonaisia siemeniä. Kuopion yliopiston tutkimukset ovat osoittaneet, että hampunsiemenöljyn säännöllinen käyttö pitää esimerkiksi atoopikkojen ihon kunnossa.

Hampunsiemenöljy on yksi vegaanisista vaihtoehdoista paljon puhutuille kalaöljyille. Sen tyydyttämättömät rasvahapot omega-6 (linolihappo) ja omega-3 (alfalinoleenihappo) ovat ideaalissa suhteessa, jotta muut rasvahapot voivat syntyä näiden johdannaisina elimistössä. Prosessi tosin edellyttää, että henkilön ravitsemus on tasapainossa eikä hän kärsi esimerkiksi sinkin tai magnesiumin puutoksesta tai käytä suuresti alkoholia.

Monien mielestä hamppu on esimerkiksi rypsiä varmempi rasvahappojen lähde, sillä hampunsiemenen omega-sarjan rasvahapoista osa on jo valmiiksi gammalinoleenihappona (GLA) ja stearidonihappona (SDA), eikä elimistön tarvitse niitä itse muuntaa. Monipuolisuus on terveysvaltti silti rasvojenkin saannissa, joten vuoden jokaisena päivänä hamppua ei ole välttämätöntä käyttää, mielellään kuitenkin vähintään pari kertaa viikossa.

Rasvojen ominaisuudet säilyvät muuttumattomina parhaiten kokonaisten siementen suojissa. Valmiiksi puristettu öljy on suositeltavinta säilyttää jääkaapissa pimeässä ja syödä noin 6 viikon kuluessa pullon avaamisesta. Puristustavasta riippuen säilyvyys voi olla pidempikin. Hamppuöljyä ei kannata suotta kuumentaa. Yli 150 asteessa kasviöljyissä alkaa tapahtua epäterveellisiä muutoksia ja esimerkiksi E-vitamiini menetetään.

Kuumennuskiellosta huolimatta hamppua voi hyvillä mielin käyttää esimerkiksi leivonnassa, koska leivän sisus ei kuumassakaan uunissa nouse yli sadan asteen. Lämpötila säilyy huoletta turvallisissa mitoissa myös kasvispihveissä. Siinä vaiheessa, kun rasvat muuttuvat, lienee ruoka palamisen vuoksi muutoinkin syömiskelvotonta. Kokonaisten siementen paahtaminen ei siis rasvoja pilaa, mutta muista silti sekoitella siemeniä jatkuvasti, että ne paahtuvat tasaisesti.

Idätä tai paahda

Valkuaislähteenä hamppua voi luonnehtia loistavaksi. Keitettyyn soijaan nähden kokonaisissa hampunsiemenissä on puolitoistakertaisesti enemmän proteiinia ja tärkeiden aminohappojen pitoisuudet ovat korkeammat. Pavuille allergiset voivatkin varmistaa rajoittavien aminohappojen saantinsa esimerkiksi hamppua nauttimalla.

Ennen kuin hamppua alkaa käyttää kilokaupalla, on hyvä muistaa, että se sisältää myös runsaasti energiaa: esimerkiksi kolminkertaisesti soijaan verrattuna tai saman verran kuin maapähkinät. Runsaaseen hampun käyttöön pohjaava ruokavalio on siis varsin korkea energiatasoltaan.

Öljynpuristuksesta jäljelle jäänyt rouhe on ruoanlaitossa paitsi kokonaisia siemeniä helpompi, myös energiasisällöltään keveämpi vaihtoehto. Rouheen öljypitoisuus vaihtelee valmistajan mukaan, mutta on yleensä noin 10 %. Siksi rouhepussi kannattaa tyhjentää ilmatiiviiseen purkkiin ja säilyttää jääkaapissa, jotta rasvat eivät härskiintyisi. Purkkiin siirto siksi, että sellofaanipussiin voi kertyä kosteutta. Mikäli pussi on ehtinyt olla kauan lämpimässä kaupassa, saattaa rouhe maistua härskiintyneeltä.

Lepotilassa olevassa siemenessä vain osa sen kivennäisaineiden, kuten raudan ja sinkin, pitoisuuksista on ihmiselle käyttökelpoisessa muodossa. Tämä johtuu fytiinihaposta eli fytaatista, joka lukitsee kivennäisaineita. Jos on aikaa, siemeniä on ennen ruokailua aina hyvä liottaa vedessä 6 - 8 tuntia tai yön yli. Kaada sitten vesi pois ja idätä niitä kahdesta tunnista puoleen vuorokautta, kunnes itu pilkistää silmiin. Lyhemmästäkin ajasta on jo apua, koska eniten fytaattia poistuu itämisen alkuvaiheissa. Kahta vuorokautta pidempi idätysaika sen sijaan tekee hampun mausta karvaan. Pelkkä liotus ei fytiinihappoa poista, vaikka tekeekin siemenistä jo kermaisemman makuisia.

Vaihtoehtoisesti myös paahtaminen tuhoaa merkittävissä määrin fytaattia, mikä sopii käsittelyksi hamppurouheellekin. Kolmas fytiinihapon poistamismenetelmä on hapatus, mikä tulee kyseeseen leivonnan lisäksi hapanmaitotuotteita valmistettaessa – ehkä hamppujukurttikin vielä joskus tulee markkinoille. **

(** Hampun ohella sama pätee toki muihinkin pähkinöihin ja siemeniin, myös viljoihin. Esimerkiksi seesaminsiemenissä fytiinihappoa on huomattavasti enemmänkin kuin hampussa. Näppärintä idätys lienee, jos kaadat liotetut siemenet kulhon ylle lankasiivilään ja peität kankaalla. Pidempikestoiseen idätykseen perinteinen lasipurkkimenetelmä on parempi, koska siivilässä siemenet kuivuvat helposti liikaa.)

Lisäksi on vielä syytä muistaa, että kokonaisina niellyistä siemenistä mitkään ravintoaineet eivät imeydy elimistöön. Siemenet kannattaakin aina joko murskata ennen ruoanlaittoa tai syödä ruoissa, jotka pureksitaan hyvin.

Mahdollisuuksien sateenkaari

Hamppua voi eri muodoissaan lykätä ruokaan kuin ruokaan, murekkeista toffeeseen. Romaniassa hampunsiemenet ovat olennainen osa joulun juhlakakkua. Omassa tuttavapiirissäni suosituinta on tällä hetkellä ehkä hamppuvoin tekeminen. Yksinkertaisinta on nauttia paahdettuja, ehkä kevyesti suolattuja siemeniä välipalaksi – niistä saa voimaa arjen kiireissä ja vaelluksilla. Paahtaminen korostaa hampun pähkinäistä makua.

Kuorittuja siemeniä kelpaa käyttää, jos haluaa erityisen vaaleaa hamppukermaa tai hefua. Ne on myös helpompi jauhaa hienoksi, eikä hampaisiin jää kuorenkappaleita. Kuoritut siemenet on syytä säilyttää viileässä ja käyttää melko pian. Kivennäisaineita, kuten kalkkia, niistä saa kuorellisia huomattavasti vähemmän.

Hamppumaito sopii kaura- tai soijamaidon tilalle esimerkiksi teehen ja kahviin, leivontaan, pannariin sekä pirtelöön. Hampun valkuaisaineyhdistelmä on ilahduttavan samankaltainen kuin kananmunissa, joten hamppumaito käy oivallisesti muun muassa munamaidon tilalle laatikkoruokiin (tosin energiansäästösyistä on todettava, että sähköuunin käytössä kannattaa pihistellä – esimerkiksi makaronipaistoksen voi aivan hyvin toteuttaa myös liedellä). Juomaksi sitä voi halutessaan makeuttaa hyppysellisellä (vanilja)sokeria tai jauhamalla mukana palan liotettua taatelia.

Suhteessa 1:1 jauhetuista siemenistä ja vedestä saa hamppukermaa, jota voi hyödyntää muiden kermojen tapaan vaikkapa sosekeitoissa ja kastikkeissa. Sitä voi hapattaa "smetanaksi" kaurajukurttiliemellä tai elävän ravinnon uudistavalla juomalla (samoin hefua voi käyttää "maitorahkaksi").

Maidonteossa syntyvää siemenmurskaa tai öljynpuristajien myymää hamppurouhetta voi laittaa puuroihin, levitteisiin, leipiin, lettuihin, patoihin, kasvispihveihin, perunasoseeseen ja niin edelleen. Kaupasta ostettavan kuivan rouheen on hyvä antaa turvota ainakin muutamia minuutteja ennen ruokailua. Omassa keittiössä syntynyttä murskaa voi myöhempää käyttöä varten säilöä pakastamalla tai kuivaamalla uunin jälkilämmössä (mieluiten alle 150 asteessa) ohuena kerroksena. Murskan voi halutessaan jauhaa hienoksi esimerkiksi tehosekoittimessa ja käyttää sitten soija- ja kikhernejauhon tapaan, esimerkiksi gluteenijauhosta tehdyssä seitantaikinassa. Hamppujauho itsessään on gluteenitonta.

Päivän hamppuöljyannosta ei tarvitse ottaa lääkkeenomaisena kulauksena ennen hampaidenpesua, vaan siitä voi tehdä osan kulloisiakin aterioita. Öljy maistuu salaatinkastikkeissa, leivän päällä, viljalisukkeiden ja keittojen mehevöittäjänä tai vaikkapa kaurajukurttiin lisättynä. Esimerkiksi hummukseen hamppuöljy sopii kuin olisi aina ollut osa reseptiä.

Hamppua itse viljelevät voivat lisäksi käyttää sen lehtiä ja kukkia salaatin joukossa ja teeksi, vaikkapa minttuun ja sitruunamelissaan yhdistettynä. Kaksikotisen hampun hedeyksilöitä voi melko huoletta verottaa siemensadon siitä kärsimättä. Kasvatus on vaivatonta, sillä hamppu ei vaadi hoitotyötä, joskin hyvä sato edellyttää runsasta typpilannoitusta. Sen sijaan siementen puhdistus vie tovin ja on taitolaji. Avuksi kannattaa ottaa riutuneella froteepyyhkeellä päällystetty laidallinen leikkuulauta, jota pitkin siemenet voi vierittää eroon lehtimassasta. Jos puhdistaa ulkona, pieni sivutuuli on etu.

Ohessa olevien ohjeiden lisäksi muita hamppureseptejä voi lukea Härkäpapua sarvista -teoksesta. Ruokaohjeet on testattu käyttäen pohjoisiin oloihin jalostettua Finola-lajiketta. Esimerkiksi Saksassa viljellyt, isompikokoiset siemenet sisältävät enemmän kuoriainesta eivätkä välttämättä sovellu yhtä hyvin niihin resepteihin joissa siemenet käytetään kuorineen.

Jos hampunsiementen hinta mietityttää, kannattaa siemeniä tilata ruokapiirille isompia määriä kerrallaan suoraan viljelijältä. Postipakettinakin hinta jää olennaisesti matalammaksi kuin kaupoista ostettuna. Kalliihkon hinnan taustaksi mainittakoon, ettei EU myönnä hampunviljelyyn tällä hetkellä Suomessa maataloustukea.

 

Hamppuruokaohjeita

Lisukkeet

Hamppuvoi, hamppumaito ja hamppupesto

Hamppuvoi

  • 2 dl hampunsiemeniä tai -siemenrouhetta
  • 0,75 dl kylmäpuristettua rypsiöljyä
  • 1,25 dl vettä
  • vajaa 0,5 tl suolaa

Hamppupesto

  • 2 dl hampunsiemeniä tai -siemenrouhetta
  • 0,75 dl kylmäpuristettua rypsiöljyä
  • vajaa 0,5 tl suolaa
  • 1,5 rkl kuivattua basilikaa tai runsaasti tuoretta
  • 2-4 valkosipulinkynttä

Hamppumaito

  • 1 osa hampunsiemeniä
  • 3 osaa vettä
  • ripaus suolaa tai sokeria (tai siirappia)
  1. Paahda siemeniä kuivalla paistinpannulla, kunnes siemenet alkavat tuoksua ja saavat vähän väriä.
  2. Lisää vesi ja öljy, hienonna ainekset sauvasekoittimella.
Hampunsiemenistä voi tehdä myös hamppumaitoa, jota saadaan jauhamalla hampunsiemeniä veden kanssa sauva- tai tehosekoittimessa suhteessa 1:3. Siivilöi hamppumaito sekoitetuista aineksista. Siemenmurskan voi käyttää esimerkiksi leivontaan, puuroon tai kasvispihveihin.

Herne-hamppulevite

  • 4 dl keitettyjä herneitä tai vihreitä linssejä
  • 1 dl hamppurouhetta
  • 2 - 3 valkosipulinkynttä
  • n. 1 rkl soijakastiketta tai hieman suolaa
  • 1 - 2 rkl hamppu- tai rypsiöljyä
  • 1 tl kuivattua oreganoa ja basilikaa tai molempia runsaasti tuoreena
  • tarvittaessa vettä

Hamppumaidon teossa syntyvää murskaa tai valmista hamppurouhetta voi käyttää leipälevitteiden aineksena.

  1. Jauha ainekset keskenään.
  2. Lisää vettä, niin että seos levittyy helposti leivälle.

 

Pääruoat

Hefu eli "hampputofu"

  • 5 dl hampunsiemeniä
  • 1,5 litraa vettä
  • vahvaa harsokangasta

Valmista tofumaista tuorejuustoa tulee ohjeesta parhaimmillaan 250 g. Hefua voi myös pakastaa ja jääkaapissa se säilyy pari päivää, viikon, jos vaihdat veden päivittäin. Kuorituista siemenistä syntyy kaikkein vaaleinta hefua ja enemmän käytettyä siemendesiä kohti.

  1. Valmista hamppumaito.
  2. Kuumenna hamppumaito. Tee tämä kuumassa vesihauteessa, jotta maito ei palaisi pohjaan. Keitä noin 10 minuuttia. Hefu on valmista, kun juustomassa on muodostunut herasta selvästi erottuvaksi lautaksi tai kokkareiksi. Vaihtoehtoisesti voit lämmittää maitoa mikrossa täydellä teholla vähintään 5 minuuttia välillä sekoittaen.
  3. Aseta harsokangas siivilän päälle ja kaada seos siihen. Hefumassa jää harsoon ja hera valuu pois. Massaan voi lisätä mausteita tässä vaiheessa. Heran voi käyttää esimerkiksi puuroon tai juoda jäähtyneenä sellaisenaankin.
  4. Sulje harsokangas tiiviisti ja laita päälle paino: esimerkiksi lautanen ja kattila täynnä vettä. Anna hefun puristua vähintään puoli tuntia, että se tiivistyy. Jos annat olla pidempään, saat kiinteämpää hefua.
     
Miten hefua käytetään?
  • Tofun tapaan salaateissa, piirakoissa, levitteissä, kasvispihveissä ja paistoksissa. Marinoi ja paista.
  • Pehmeä hefumassa, jossa on mukana heraa, soveltuu "kermaviiliksi" esimerkiksi piirakkataikinoihin ja dippikastikkeeseen. Mikäli joukkoon sekoittaa noin kolmanneksen kaurakermaa, voi hefumassaa laittaa "maitorahka"päällykseksi leivonnaisiin (koostumuksen tulee vastata silkentofua), luultavasti pashaankin.

Hamppu-maa-artisokkasosekeitto

  • 600 g talvikurpitsaa
  • 300 g maa-artisokkia (n. 4 kpl)
  • 6 dl vettä
  • 0,5 tl inkiväärijauhetta
  • hieman lipstikkaa (1 tl)
  • n. 0,5 tl suolaa
  • 0,5 dl kuorittuja hampunsiemeniä & 0,5 dl vettä
  • 1 tl kuivattua rakuunaa

Pehmeä keitto on hyvää jäähtyneenäkin. Tarjoa leivän kera. Ellei kurpitsaa ole saatavilla, voi sen korvata porkkanoilla.

  1. Kuori talvikurpitsa ja maa-artisokat, paloittele. Keitä kypsiksi yhdessä inkiväärijauheen ja lipstikan ja suolan kanssa.
  2. Valmista keittämisen aikana hamppukerma: jauha hampunsiemenet ja vesi sauvasekoittimella.
  3. Kaada suurin osa keitinliemestä kippoon. Soseuta keitto. Lisää keitinliemi, hamppukerma ja rakuuna.
  4. Anna maustua hetki ennen tarjoilua. Maista ja lisää suolaa tarvittaessa.

Hamppu-papupihvit

Annoksia: 
8 kpl
  • 1 dl hamppurouhetta
  • 1 dl kaurahiutaleita
  • 1 dl vettä
  • 1 tl curryjauhetta
  • n. 0,25 tl suolaa
  • 3 dl keitettyjä härkäpapuja tai muita mietoja papuja
  • 1 dl nokkosjauhetta tai 150 g (1,75 dl) pakastepinaattia
  • rypsiöljyä paistamiseen

Kasvispihvitaikina saa jäädä melko löysäksi, koska se kiinteytyy hampun sisältämän valkuaisaineyhdistelmän ansiosta.

  1. Mittaa kippoon kaurahiutaleet, curry ja suola. Kaada vesi hiutaleiden päälle, anna turvota 15 minuuttia. Mikäli käytät pakastepinaattia, laita hiutaleet turpoamaan pinaattiin, älä lisää vettä.
  2. Jauha keitetyt pavut. Lisää kaurahiutaleet, nokkosjauhe ja hamppumurska. Maista.
  3. Pihvitaikina saa jäädä melko löysäksi, koska se kiinteytyy hampun sisältämän valkuaisaineyhdistelmän ansiosta. Muotoile massasta kostutetuin käsin pihvejä suoraan pannulle.
  4. Paista keskikuumalla paistinpannulla 3 - 4 minuuttia per puoli. Muista käyttää paistinpannun kantta. Mikäli taikina on liian löysää, lisää 1 - 2 rkl peruna- tai vehnäjauhoja. Jos sähköuunissa on muutakin tekeillä, voit paistaa pihvit öljytyn leivinpaperin päällä 225 asteessa noin 25 minuuttia. Käännä pihvit paistamisen välissä. Pellille mahtuu kaksinkertainen annos.
     

Hamppu-sataykastike

  • 2 rkl kylmäpuristettua rypsiöljyä
  • 1 sipuli hienonnettuna
  • 2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
  • 1 punainen tuore tai kuivattu chili hyvin pieneksi pilkottuna tai 0,5 – 1 tl chilijauhetta
  • 0,3 dl tomaattipyreetä
  • 1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna tai 1 tl jauhetta
  • 1 tl kokonaisia jeeran siemeniä
  • 1 dl hamppuvoita (kts. hamppupeston ohjeesta)
  • 1,5 dl kaurakermaa
  • 1 rkl sokeria
  • 1 tl suolaa
  • 1 rkl omenaviinietikkaa (tai sitruunamehua)

Sopii vaikkapa seitanin, keitetyn speltin tai kauran sekä mehustetun kaaliraasteen kaveriksi. Makoisaa myös leivän päällä.

  1. Kuumenna öljy paistinpannussa. Kuullota sipuleita chilin, tomaattipyreen, inkiväärin ja jeeran kanssa noin 5 minuuttia.
  2. Lisää hamppuvoi ja sekoita. Sekoita hyvin joukkoon kaurakerma, sokeri ja suola. Keitä miedolla lämmöllä vielä noin 5 minuuttia. Lisää lopuksi omenaviinietikka.

 

Leivonnaiset ja jälkiruoat

Hamppusämpylät

Annoksia: 
18 kpl
  • 5 dl hamppumaitoa tai vettä
  • 30 g hiivaa
  • 1 rkl siirappia
  • 1 rkl etikkaa
  • 2 dl ohrajauhoa
  • 2 dl hamppurouhetta
  • n. 8 dl sämpyläjauhoa
  • 1 tl suolaa
  • 3 rkl öljyä
  • voiteluun: hamppumaitoa tai vettä
  • koristeluun: hampunsiemeniä

Leipäohjeessa mukana oleva pieni määrä etikkaa edistää hiivataikinan kohoamista ja viljan kivennäisaineiden imeytymistä (se toimii hapatteena).

  1. Kuumenna neste kädenlämpöiseksi. Murenna siihen hiiva, lisää siirappi ja etikka. Alusta joukkoon jauhot, lisää öljy loppuvaiheessa. Lisää suola taikinaan vasta jauhojen jälkeen, koska suola haittaa hiivan toimintaa. Täysjyväpitoinen taikina saa olla löysempi kuin pullataikina.
  2. Anna taikinan nousta kaksinkertaiseksi liinan alla, noin puoli tuntia. Sopiva vedoton paikka on esimerkiksi mikrossa (ei lämpöä).
  3. Vaivaa kohonnut taikina uudelleen ja leivo sämpylöiksi. Kohota uudelleen 20 minuuttia. Jos leipomishuone on viileä, niin hyvä kohotuspaikka on kuumalla vedellä täytetyn tiskialtaan yllä.
  4. Voitele ja korista sämpylät. Paista 225 asteessa keskitasolla kypsiksi, noin 20 min tai kunnes sämpylät kopisevat pohjaa koputettaessa ja kuoressa on väriä. Nosta sämpylät pois pelliltä ja jäähdytä ritilän päällä, peitä leivinliinalla.

Hamppu-kaakaokeksit

Annoksia: 
20 kpl
  • 50 g vegaanista leivontamargariinia
  • 0,75 dl sokeria
  • 0,5 tl vaniljasokeria
  • 2,5 dl puolikarkeaa speltti- tai vehnäjauhoa
  • 2 rkl kaakaojauhetta
  • 0,5 dl paahdettuja hampunsiemeniä
  • noin 0,5 dl vettä
  1. Sulata margariini, anna jäähtyä. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää rasva, sekoita tasaiseksi. Lisää vettä vähän kerrallaan, kunnes saat pyöritettyä taikinasta pallon. Tarvittavan veden määrä vaihtelee jauhojen karkeuden mukaan.
  2. Rullaa taikina leivinpaperin päällä pötköksi ja leikkaa siitä 1 cm paksuisia viipaleita. Paina viipaleet kostutetulla haarukalla litteiksi.
  3. Paista 200 asteessa keskitasolla 10 - 15 minuuttia. Paista noin vartti, jos haluat perinteisiä kovia keksejä. Nosta keksit ritilätason päälle leivinpaperilla. Anna jäähtyä ja kiinteytyä ennen tarjoilua.

Hamppujäätelö

  • 2 dl kuorittuja hampunsiemeniä
  • 2 dl vettä
  • 2 dl (vaahtoutuvaa) kaurakermaa tai -vaniljakastiketta
  • 200 g (4 dl) mansikoita tai muita marjoja
  • (sokeria)
  1. Jauha hampunsiemenet ja vesi kermaksi. Soseuta mansikat. Vaahdota kauravalmiste. Sekoita ainekset keskenään. Maista, kaipaatko sokerilisää.
  2. Pakasta. Sekoita pari kertaa pakastamisen aikana, jotta jäätelöstä ei tulisi kiteistä ja että lopputulos olisi kuohkea. Jäätelö on valmista noin 3 - 6 tunnin kuluttua käyttämäsi astian syvyydestä riippuen. Pikajätskiä saat jääpalarasiassa pakastamalla. Nosta rasia huoneenlämpöön 10 minuuttia ennen tarjoilua.

 

Poliisit kaipaavat hamppukoulutusta

Mitä hamppuaktivistit ja -viljelijät ajattelevat hampun tulevaisuudesta Suomessa? Mistä kiikastaa, että hamppu on tällä hetkellä marginaalikasvin asemassa?

Elokuisen Vegfestin ohjelmateltta pullisteli väkeä, kun ympäristönhoitaja Tatu Saarikko luennoi hampun ruokakäytöstä. Mahdollisuuksia olisi vaikka mihin. Saarikkoa haastatellessa käy kuitenkin ilmi, että kärsivällisyys on hyve hampun myyntimiehelle.

"Hamppua kohtaan on vielä ennakkoluuloja", vahvistaa aiheen parissa neljä vuotta Suomea kiertänyt Saarikko.

Kontrasti on Saarikon kokemusten perusteella läsnä jokaisessa maistatustilaisuudessa. Kaiken ikäiset ihmiset ovat innostuneet, mutta sitten on niitä jotka jäävät tyrmistyneinä tuijottamaan, kun lukevat mistä kasvista on kyse.

"Onhan siinä ristiriitoja. Hampun kasvatus on meillä täysin laillista, kunhan sitä ei tehdä huumausainekäyttötarkoituksessa. Mutta kaikki lajikkeet tuoksuvat ja näyttävät melko samalta, joten myös poliisin kouluttaminen olisi paikallaan, ettei jokaista epäiltäisi rikollisiksi."

Sinitakit kävivät vuonna 2007 takavarikoimassa Saarikon oman kuituhamppuviljelmän Piikkiössä, eikä hän ole suinkaan ainoa, kenelle on käynyt näin.

Esimerkiksi Espoossa sijaitsevalta kaupungin vuokrapalstalta käytiin menneenä kesänä nyhtämässä hamput pois ja puutarhuri määrättiin kuulusteluihin törkeästä huumeainerikoksesta syytettynä. Tämä siitä huolimatta, että tarhan reunaan oli laitettu kyltti, jossa kerrottiin avoimesti ja selvästi, että tässä kasvatetaan ruokaa. Puutarhuri teki valituksen oikeusasiamiehelle, mutta se ei mennyt läpi.

Viimeistään laboratoriotestit toki vahvistavat, että kyseessä ei todellakaan ole thc-pitoinen lajike. Finolan thc-pitoisuudet pysyttelevät testitavasta riippuen alle 0,2 prosentissa, kun huumelajikkeissa määrät ovat 3 - 20 % tai ylikin. Siemenissä thc:tä ei ole.

Katsotaanpa kristallipalloon

Saarikko ei alkuvaiheiden hankaluuksia kuitenkaan liikaa murehdi. Hän on luja optimisti.

"Kymmenen vuoden kuluttua hamppu on osa raaka-aineselostetta kaikenlaisissa tuotteissa, vauvanruoista asti. Niitä myydään marketeissakin."

Saarikko uskoo, että potentiaalia saksalaisen Hanf & Natur -ketjun tuotesarjan kaltaiseen jalostukseen olisi Suomessakin. Sarjassa on esimerkiksi pastaa, mysliä ja valmiita taikinaseoksia.

"Pitäisi ehtiä käydä lämmittämässä elintarvikepuolen yrityksiä hyvillä myyntipuheilla, että ne vakuuttuisivat."

Isot firmat ovat Saarikon mukaan jo vähän kärkkymässä ja mahdollisesti lähtevät heti markkinoille, kunhan pienyritykset ensiksi silottavat tien.

Nykyään hamppuöljyä saa Keski-Euroopan lisäksi kolmelta eri täkäläiseltä pullottajalta. Omalla nimellään hampputuotteita myyvät ekokaupoissa Lassilan ja Hirvikorven tilat sekä hampunsiemensuklaata Luomutila Olli. Pioneerien rohkeudelle on syytä antaa arvoa, koska hampunviljelyn kansallinen edistäminen on jäänyt satunnaisiin EU-projekteihin. Maa- ja metsätalousministeriö on toimillaan vain haitannut viljelyä ja jalostuksen kehittämistä.

Reippaat tuottajat

Mitä miettivät tuottajat? Asko Hirvikorpi on kasvattanut hamppua viiden vuoden ajan Huittisissa. Onnekas sattuma ohjasi hänet sahalehden pariin:

"Kuulin radion ruokaillassa, että Nina Seppälä on tekemässä opintojen lopputyötä hampusta ja etsii koeviljelijöitä eri puolille Suomea. Kasvin kokeilu kiinnosti. Soitin Ninalle ja hän lähetti minulle neljänneskilon käsin puituja hampunsiemeniä."

Ensimmäisenä vuonna Hirvikorpi kuivatti hamppukasvinsa savusaunan lämmössä. Vähältä piti, ettei paikalle pyrähtänyt lintuparvi ehtinyt korjata satoa ennen kuin mies ehti juosta saunan ja pellon väliä.

Aarista lähtenyt kasvatusala on nyt noussut kuuteen hehtaariin. Se määrä riittää nykyiseen menekkiin.

"Tulevaisuudessa ehkä saan lähistön luomuviljelijät innostumaan hampunkasvatuksesta", tuumii Hirvikorpi.

Uusien viljelijöiden lisäksi Suomessa on vielä runsaasti elossa vanhan polven ihmisiä, jotka muistavat nuoruutensa hamppupellot. Yksi mukavimmista kuulemistani tarinoista kertoo Vieremällä asuvasta ukosta, joka muisteli, että 1930-luvulla paikkakunnan pappi tarjosi seurakunnalleen hamppumaitoa. Kirkkoherra oli selvästi aikansa valistaja, joka halusi monipuolistaa ihmisten ravinnonsaantia.

 

Nettisivuja

Kirjoja

  • J.K. Ihalainen: Hamppu Suomessa – katsaus kuituhampun viljelyyn ja valmistukseen Suomessa
  • John W. Roulac: Hemp horizons – the comeback of the world's most promising plant
  • Stephen Walsh: Plant Based Nutrition and health (tekstissä mainittu hampun päivittäinen käyttösuositus on täältä)
  • Callaway JC, Schwab U, Harvimaa I, Halonen P, Mykkänen O, Hyvönen P & Järvinen T. Efficacy of dietary hempseed oil in patients with atopic dermatitis, Journal of Dermatological Treatment. 2005, volume 16, pages 87–94 (tekstissä mainittu Kuopion yliopiston tutkimus).

 

Artikkeli on ilmestynyt alunperin Vegaian numerossa 1/2009.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa