Nauta

Lihantuotanto lyö lyötyä

Teksti: Eeva Kurenniemi
Kuvat: StewenW. (CC BY 2.0), DFID - UK (CC BY 2.0), Martin Cathrae (CC BY 2.0)

Eläintuotteiden käyttö tuhlaa aiheetta luonnonvaroja

Prosentteja. Tilastoja. Lukuja lukujen perään. Numerot kertovat julmaa tarinaa, kun nykymuotoista lihantuotantoa tarkastellaan. Ihmiskunnalla olisi avaimet parempaan tulevaisuuteen maapallolla, mutta heittääkö itsekkyytemme kaiken hukkaan?

Eläintuotanto pahentaa ilmastonmuutosta ja heikentää ruokaturvaa. Tälläkin hetkellä joka seitsemäs ihminen maapallolla näkee nälkää. 44 prosenttia intialaisista alle 5-vuotiaista lapsista on aliravittuja.

Ilmastonmuutos uhkaa tulevaisuuden ruuantuotantoa muun muassa aavikoitumisen ja lämpötilannousun myötä. Viljelymaiden laatu heikkenee eroosion, maan kovettumisen ja saastumisen vuoksi.

Silti nykyisellä peltoalalla pystyttäisiin ruokkimaan jopa 9 miljardia ihmistä, jos vilja syötettäisiin ihmisille eikä kierrätettäisi eläinten kautta. Maailmassa olisi jopa kaksinkertainen määrä ruokaa nykyiseen verrattuna, jos kaikki tuotettu ruoka käytettäisiin ihmisten ravinnoksi.

Vääränlaista kierrätystä

Yhden lihakalorin tuottamiseen kuluu kolmekymmentä kasvikaloria. Sama suhdeluku pätee proteiineihin. Vapaana laiduntavien lampaiden ravinnosta saadun energian hyötysuhde lihaan sitoutuneena energiana on vain kolme prosenttia. Tämä tarkoittaa, että lähes kaikki eläimen ravinnostaan saamasta energiasta tulee sen omaan käyttöön tai poistuu lantana.

Nälänhädät ovat yleistyneet Afrikassa parinkymmenen viime vuoden aikana. Jotta lihantuotannossa päästään alle kolmasosan eli kolmenkymmenen prosentin hyötysuhteeseen, pitää eläinten käyttämä energiamäärä minimoida. Näin ollen eläimen liikkuminen estetään ja se teurastetaan mahdollisimman nuorena. Jalostuksella pyritään mahdollisimman nopea- ja suurikasvuisten yksilöiden tuottamiseen, mikä johtaa monenlaisiin terveydellisiin ongelmiin. Esimerkiksi nautojen yksi yleisimmistä terveysongelma on ontuminen.

Ihmisravinnoksi kelpaavan ruoan kierrättäminen eläinten kautta on täysin turhaa luonnonvarojen haaskaamista, koska pystymme käyttämään ravintoaineet hyödyksi suoraan kasviksista. Tällä hetkellä ihmisen ravinnoksi menee vain noin puolet tuotetusta kasviproteiinista. Yhdysvaltojen maatalous yksinään voisi ruokkia miljardi ihmistä enemmän, mikäli vilja syötettäisiin suoraan ihmisille.

Länsimaat edelläkävijöiksi

Maailman lihantuotanto on lähes kolminkertaistunut 1970-luvulta lähtien.

Lihansyönti on ollut ihmiskunnan historiassa vähäistä aivan viime aikoihin saakka. Lihaa syötiin ennen lähinnä juhlaruokana. Viimeisen kuudenkymmenen vuoden aikana tilanne on muuttunut teollistuneissa maissa valtavasti. Myös kehittyvissä maissa lihan syönti kasvaa koko ajan. Maailman lihantuotanto on lähes kolminkertaistunut 1970-luvulta lähtien. Nykyään teollisuusmaissa syödään lihaa 80 kiloa ja kehitysmaissa 32 kiloa henkeä kohden vuodessa. Kehittyvät maat pyrkivät kulutustottumuksissaan kohti länsimaisia tapoja. Länsimaiden tulisikin näyttää esimerkkiä vähentämällä omaa lihan kulutustaan. Kaikki lihantuotannon ongelmat koskevat yhtäläisesti myös maidon ja munien tuotantoa.

Lihan kulutuksen kasvu näkyy myös jätevedenpuhdistuslaitoksilla kohonneina typpimäärinä. Puhdistettavan veden typpimäärä kasvaa Suomessa kolmen prosentin vuosivauhdilla. Esimerkiksi Pohjoismaiden suurimman jätevedenpuhdistamon Viikinmäen jätevedenpuhdistamon kapasiteetti ei enää riitä käsittelemään kasvavaa typpikuormaa nykyisellä tehokkuudellaan, joten tarvitaan yhdeksäs jätenvedenkäsittelylinja. Rakenteilla on myös uusi vedenpuhdistamo Blominmäkeen.

Rehuntuotanto valtaa viljelymaat

Suomen peltoalasta 80 prosenttia on rehu- ja eläintuotannon käytössä.

Vaikka itse eläintuotantolaitokset eivät vie suurta maa-alaa, eläinten ruokkimiseen tarvitaan valtavan suuret peltoalat. Esimerkiksi Suomen peltoalasta 80 prosenttia on rehu- ja eläintuotannon käytössä. Silti valkuaisrehuomavaraisuutemme on vain 15 prosenttia. Vuosittain tuodaankin Suomeen 150 000 tonnia soijaa ja 100 000 tonnia rapsipuristetta karjan rehuksi. Sademetsiin hakatuilla pelloilla kasvatetusta soijasta 85 prosenttia menee Eurooppaan eläinten rehuksi. Suurin osa Brasilian sademetsien hakkuista tehdään rehunpelloiksi ja laidunmaaksi. Tutkijoiden mukaan päivittäin kuolee noin kolmekymmentä lajia sukupuuttoon, erityisesti sademetsien lajistoa.

Hyvät viljelysmaat ovat käymässä vähiin. Vuonna 1990 noin sata miljoonaa hehtaaria viljelysmaata heikentyi liikaviljelyn seurauksena. Lähes 700 miljoonaa hehtaaria maista heikentyi liikalaiduntamisen vuoksi. Liikalaiduntaminen onkin suurin yksittäinen syy viljelymaan heikentymiseen. Laidunmaiden tuhot ovat laajentuneet, sillä lihakarjan määrä on kasvanut viime vuosikymmeninä valtavasti.

Tuotanto tuhoaa sekä eläimet että ympäristön

Lantaa syntyy niin paljon, ettei kaikkea siitä voida levittää pelloille. Lannan ravinteet pääsevät maaperään ja vesistöihin aiheuttaen rehevöitymistä sekä pohjavesien saastumista. Virtsan ammoniakki aiheuttaa happamoitumista.

Suurin osa markkinoille tulevista liha-, muna- ja maitotuotteista ovat peräisin jopa kymmenien tuhansien eläinten tuotantolaitoksista.

Pelkästään Kiinassa kotieläimet tuottavat lantaa 2,7 miljardia tonnia vuosittain: lähes kolme ja puoli kertaa enemmän kuin Kiinan teollisuus synnyttää kiinteää jätettä. Vuonna 2007 Kiinan 20 000 suuresta tai keskisuuresta karjankasvattamosta vain kolme prosenttia käsitteli eläinjätteet asianmukaisesti.

Suurin osa markkinoille tulevista liha-, muna- ja maitotuotteista ovat peräisin jopa kymmenien tuhansien eläinten tuotantolaitoksista. Nykyinen lihantuotanto ei muistuta enää maatilaa vaan on lähempänä liukuhihnatehdasta: eläimet ovat vain biomassaa tuotantokoneiston osina.

Elinolot ovat haastavat – eläimet joutuvat elämään hyvin ahtaissa oloissa ja oleskelemaan omassa ulosteessaan. Eläimet eivät kestäisi hengissä teurasikään saakka ilman toistuvaa antibioottilääkitystä. Antibioottijäämiä on mahdotonta puhdistaa lannasta.

Ekosysteemitkin kärsivät

Kasvipohjainen ruokavalio on hyvin ekologinen verrattuna liharuokaan. Jatkuvasti kasvavalla lihan, maitotuotteiden ja kananmunien tuotannolla on suora vaikutus ilmastonmuutokseen. Maailmanpankin tutkijoiden mukaan eläintuotanto aiheuttaa jopa 51 prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä, joista dityppioksidia 65 prosenttia, metaania 37 prosenttia ja hiilidioksidia 18 prosenttia. Virtsasta ja lannasta haihtuva urea aiheuttaa happamoitumista.

Myös kalankasvatus aiheuttaa vakavia ympäristöongelmia. Kasvatuskalojen ruokinta ja antibioottilääkitys ovat pilanneet monia vesi- ja rantaekosysteemejä. Liikakalastus on myös merkittävä ympäristöhaitta.

Sinievätonnikalakanta on romahtanut 97 prosenttia siitä, kun sitä alettiin kalastaa teollisesti 1950-luvulla. Tonnikalan kuoleminen sukupuuttoon olisi merkittävä haitta merien ekosysteemille. Myös pohjatroolaus tuhoaa mekaanisesti mittavia alueita merenpohjan ekosysteemeistä.

Ratkaisuna kasvipainotteinen ruokavalio

Tehoviljelyn ja eläintuotannon tuomia ongelmia voitaisiin vähentää huomattavasti, mikäli ruokavaliota muutettaisiin maailmanlaajuisesti kasvipainotteisemmaksi. Tulisi suosia palkokasvien ja lehtivihannesten viljelyä ja elvyttää perinteistä, valtaosin kasvipohjaista, vähän viljoja sisältävää ruokakulttuuria. Palkokasvit ja lehtivihannekset sietävät viljoja paremmin kuivuutta, pärjäävät vähemmällä kasteluvedellä ja ovat ravintoarvoiltaan viljoja parempaa ruokaa ihmisille.

Kasvipohjainen ruokavalio on hyvin ekologinen verrattuna liharuokaan. Perunakilon kasvattamiseen kuluu vettä 500 litraa ja soijapapujen viljelyyn 2000 litraa kiloa kohden.

Naudanlihakilon tuottamiseen tarvitaan 10 000–20 000 litraa vettä. Viljelysmaata kuluu yhden sekasyöjän ruokkimiseen 0,23 hehtaaria. Lakto-ovovegetaristin vastaava lukema on 0,15 hehtaaria ja vegaanin vain 0,1 hehtaaria.

Suomalaisessa luomuviljelyssä kannattaisi panostaa ravintorikkaiden perinnelajien viljelyyn. Härkäpapu, öljyhamppu ja uutena lajina runsasproteiininen syötävä lupiini ansaitsisivat tulla laajemmin tunnetuksi suomalaisten ruokapöydässä.

Lähteet

  • Worldwatch Institute, Maailman tila, Gaudeamus, 2012.
  • Mervi Seppänen (toim.), Maailma muuttuu, muuttuuko maatalous? Helsingin yliopisto - Maataloustieteiden laitos, 2012.
  • Happonen, Holopainen, Sotkas, Tenhunen, Tihtarinen-Ulmanen, Venäläinen, BIOS1, Eliömaailma, 5. painos 2008, WSOY.
  • Happonen, Holopainen, Sotkas, Tenhunen, Tihtarinen-Ulmanen, Venäläinen, BIOS3, Ympäristöekologia, 1-2. painos 2007, WSOY.
  • Bovet, Rekacewicz, Sinaï, Vidal, Ympäristöatlas, Into, Like, 2008.
  • Timo Paukku, Vilja ruokkisi 9 miljardia - jos se käytettäisiin ruoaksi, 2.8.2013 Helsingin Sanomat, luettu 21.1.2014 www.hs.fi/tiede/a1375410484083.

 

Lihantuotannon haitat lyhyesti:
sademetsätuhot
kasvihuonekaasupäästöt
liikalaiduntamisen aiheuttama eroosio
maaperän saastuminen ja happamoituminen
pohjavesien saastuminen ja pintavesistöjen rehevöityminen
Artikkeli on ilmestynyt alunperin Vegaian numerossa 2/2014.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa