Etusivu / Vegaia / ...

Saatko riittävästi jodia?

Johanna Kaipiainen

Jodin puute on selätetty länsimaissa, mutta kehitysmaissa se on edelleen ongelma. Myös vegaani voi saada liian vähän jodia.

Maailman terveysjärjestö (WHO) on taistellut jodin puutosta vastaan jo vuosikymmeniä. Silti WHO arvioi, että jodin puute koskettaa edelleen 700 miljoonaa ihmistä (1), joista suurin osa asuu kehitysmaissa.

Jodi on mikrokivennäisaine, jonka päivittäinen tarve on mikrogrammoja (taulukko 1). Pienestä saantisuosituksesta huolimatta se on kuitenkin elintärkeä kilpirauhasen toiminnalle. Kilpirauhashormonit tarvitsevat jodia rakennusaineekseen. Jodi imeytyy ruoasta lähes täydellisesti (2) ja kilpirauhanen kykenee varastoimaan sitä useiksi kuukausiksi. Jos jodin puute jatkuu pitkään ja varastot ehtyvät, seurauksena on kilpirauhasen vajaatoiminta, sen laajentuminen ja lopulta struuma. Lapsilla jodin puutos aiheuttaa kääpiökasvuisuutta ja henkisen kehityksen jälkeen jäämistä.

Ongelmallinen jodisuola

Jodin saanti ravinnosta riippuu pitkälti siitä, miten jodipitoisessa maassa ruoka on kasvatettu. Suomessa maaperän jodipitoisuus on pieni ja ennen vanhaan struuma ei ollutkaan harvinainen sairaus maassamme. Ongelma ratkaistiin jodioimalla ruokasuola sotien jälkeen (3). Jodia lisätään myös eläinten rehuihin. Struuma selätettiin, mutta ratkaisua ei voida pitää onnistuneena. Kaikki eivät käytä eläinkunnan tuotteita, jotka jodipitoisen rehun ansiosta ovat kohtalaisen hyviä jodin lähteitä.

Vielä ongelmallisempi on jodioitu suola. Esimerkiksi pienten lasten ruoassa suolaa ei käytetä, koska se rasittaa lapsen munuaisia ja aineenvaihduntaa. Aikuistenkin olisi syytä vähentää suolan käyttöä terveyssyistä. Suolan käyttö onkin vähentynyt siinä määrin, että jodinpuutteen pelätään nousevan jälleen ongelmaksi (4). Kotiruoanlaiton taantumisen myötä jodioidun suolan käyttö on hiipunut, ja vain harva elintarvikealan yritys käyttää tuotteissaan jodioitua suolaa. Enää 30 % nykyisin käytettävästä suolasta on jodioitua. Tanskassa jodia onkin alettu lisäämään suolan lisäksi leipään.

Vegaanien jodin saanti

Jodia pitäisi saada noin 150 µg päivittäin, mutta eurooppalaisten vegaanien jodin saanti jää usein alle sen, jopa vajaaseen puoleen suositellusta (5,6,7). Suomessa on tutkittu elävän ravinnon syöjien jodin saantia (8), joka jäi keskimäärin 29 µg:aan päivässä. Suurin osa käytti nori-merilevää, mutta norin jodipitoisuus on muihin leviin verrattuna pieni.

Jodin saantia voidaan mitata virtsaan erittyneellä jodilla. Kun tällä menetelmällä tutkittiin slovakialaisia vegaaneja, viidestätoista vegaanista peräti 80 %:lla oli jodin puutos (9). Saman tutkimuksen mukaan lakto-ovovegetaristeista neljännes ja sekasyöjistäkin 9 % kärsi puutoksesta. Kilpirauhasen toimintahäiriöt ovat silti harvinaisia. Kirjallisuudesta löytyy yksittäistapaus brittiläisestä vegaaniäidistä, joka ei ollut käyttänyt jodioitua suolaa ja jolle kehittyi struuma raskauden aikana (10). Myös hänen vauvallaan havaittiin jodinpuutos, mutta kumpikin onneksi toipui asianmukaisella hoidolla.

Jodin puutokseen vaikuttaa paitsi vähäinen jodin saanti, myös goitrogeenit (11). Ne ovat aineita, jotka estävät jodin hyväksikäyttöä. Goitrogeenejä on esimerkiksi pähkinöissä, bataatissa, hirssissä, soijatuotteissa, kaalikasveissa (8) ja kassavassa (2). Kongossa kassava onkin merkittävä myötävaikuttaja siellä esiintyvään struumaan. Soijatuotteiden runsas käyttö puolestaan saattaisi vaikuttaa siihen, että vegaaneilla jodin puutos kehittyisi muita herkemmin (12).

Merilevät ruokavalioon

Vaikka käyttäisi jodioitua suolaa, merilevää kannattaa käyttää edes silloin tällöin. Merilevistä on toisaalta varoiteltu raskaana olevia, sillä joissakin levissä on niin runsaasti jodia, että sitä on mahdollista saada liikaa. Liikasaanti on haitallista sikiön kasvulle. Vaikka elimistö sietää hyvin suuriakin jodimääriä (2), liika on liikaa myös kaikkien muiden kuin vain raskaana olevien kilpirauhasille. Kohtuus merilevien syönnissä säilyy, kun tietää syömänsä levän jodipitoisuuden eikä ylitä saannin turvarajaa. Jatkuva yli 600 µg:n päivittäinen jodinsaanti on haitallista (Suomalaiset ravitsemussuositukset 2005).

Merilevien maku ei sovi kaikkien suuhun eikä ulkonäkökään aina ole ruokahalua herättävä. Levää voi kuitenkin ujuttaa vaivihkaa lähes kaikkiin ruokiin pieniä määriä, jolloin sen maku ei hallitse liikaa. Pieniä määriä kohtuullisesti jodia sisältävää levää, kuten wakamea, voi lisätä myös pikkulasten ruokaan. Merilevistä saa samalla muitakin kivennäisaineita. Ne sisältävät runsaasti esimerkiksi kalsiumia (13).

Kuvassa on 0,7 grammaa kuivattua wakamea, merilevää. Se sisältää 175 µg jodia eli raskaana olevan naisen päivittäisen saantisuosituksen.

Lähteet:

1. Diet, nutrition and the prevention of chronic diseases, WHO Technical Report Series 916, Geneve 2003.
   
2. Mutanen M, Voutilainen E. Vitamiinit ja kivennäisaineet. Teoksessa Aro A ym. (toim.): Ravitsemustiede. Duodecim 2005: 201 - 203.
   
   
3. Ekholm P, Viksten J, Suojanen A, Varo P. Saavatko suomalaiset sopivasti jodia? Suomen Lääkärilehti 1994;49:2546 - 49.
   
   
4. Jodioidun suolan käyttö vähentynyt Suomessa, Finfood Uutiset 20.6.2007. www.finfood.fi
   
   
5. Abdulla M, Andersson I, Asp N-G, Berthelsen K, Birkhed D, Dencker I ym. Nutrient intake and health status of vegans. Chemical analyses of diets using the duplicate portion sampling technique. American Journal of Clinical Nutrition 1981;34:2464 - 77.
   
   
6. Waldmann A, Koschizke JW, Leitzmann C, Hahn A. Dietary intakes and lifestyle factors of a vegan population in Germany: results from the German Vegan Study. European Journal of Clinical Nutrition 2003;57:947 - 55.
   
   
7. Walsh S. Plant based nutrition and health. UK: The Vegan Society;2003:107.
   
   
8. Rauma A-L, Törmälä M-L, Nenonen M, Hänninen O. Iodine status in vegans consuming a living food diet. Nutrition Research 1994;14:1789 - 95.
   
   
9. Krajcovicová-Kudlácková M, Bucková K, Klimeš I, Šeboková E. Iodine deficiency in vegetarians and vegans. Annals of Nutrition and Metabolism 2003;47:183 - 85.
   
   
10. Shaikh MG, Anderson JM, Hall SK, Jackson MA. Transient neonatal hypothyroidism due to a maternal vegan diet. Journal of Pediatric Endocrinology & Metabolism 2003;16:111 - 13.
    
    
11. Craig WJ, Pinyan L. Nutrients of concern in vegetarian diets. Teoksessa Sabate J (toim.): Vegetarian Nutrition USA;2001:323.
    
    
12. Borak J. Neonatal hypothyroidism due to maternal vegan diet. Journal of Pediatric Endocrinology & Metabolism 2005;18:621.
    
    
13. Kolb N, Vallorani L, Milanovi? N, Stocchi V. Evaluation of marine algae wakame (Undaria pinnatifida) and kombu (Laminaria diditata japonica) as food supplements. Food Technology and Biotechnology 2004;42:57 - 61.
    
    

Taulukko 1. Jodin saantisuositukset

Lähde: Suomalaiset ravitsemussuositukset - ravinto ja liikunta tasapainoon, Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005.

Taulukko 2. Joidenkin merilevien sekä suolan jodipitoisuus grammassa levää tai suolaa. Merilevät ovat kuivattuja.

Lähteet: Nori: Rauma ym. 1994. Wakame ja kombu: Kolb ym. 2004. Spirulina: Fineli, elintarvikkeiden koostumustietopankki www.fineli.fi