Etusivu / Vegaia / ...

Vinkkejä veganismin edistämiseen

Vegan Outreachin ansiosta kymmenet tuhannet ihmiset ovat alkaneet vegaaneiksi ja miljoonittain eläimiä on säästynyt elinikäiseltä kurjuudelta. Pelkästään syksyn 2004 aikana jaettiin 84000 järjestön esitettä eri yliopistoihin. Tällä kokemuksella on hyvä antaa neuvoja, joista osa soveltuu Suomenkin ilmastoon.

Eläminen vegaanina on looginen ensiaskel, mutta mitä sen jälkeen? Tapoja, joilla motivoituneet ihmiset voivat käyttää lahjojaan eläinten kärsimysten vähentämiseen, on lukemattomia. Vain luovuus asettaa rajat.

Ei ole olemassa yhtä, kaikille sopivaa aktivismin muotoa. Omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan kannattaa miettiä. Minkälainen toiminta tuo nautintoa? Miten voi elää onnellisen, merkityksellisen elämän ja auttaa eläimiä mahdollisimman paljon? Eri henkilöillä vastaus on erilainen ja se voi muuttua ajan myötä.

Samalla kun luova ajattelu ja omiin vahvuuksiin luottaminen voi avata uusia uria veganismin edistämiseen, tiukka kiinnittyminen oppiin voi jarruttaa asian edistämistä. Eikö ole parempi käyttää aikaa vegaanimateriaalin levittämiseen kuin epämääräisten ainesosien alkuperien jäljittämiseen? Tehokas veganismin puolustaminen edellyttää, että tekojen tulee olla eläimille mahdollisimman paljon hyödyksi sekä päivittäin että pidemmän ajan kuluessa.

Veganismia voi edistää myös muuten kuin perinteisin aktivismin muodoin. Vaikka ponnistelu suuren varallisuuden hankkimiseksi on monien mielestä aktivismin antiteesi, bisneksillään rikastuneilla voi olla valtava vaikutus eläinten vapautukseen, kun he lahjoittavat rahaa eläinten kärsimystä vähentävään toimintaan.

Monenlaiset ihmiset ovat antaneet kykynsä Vegan Outreachin käyttöön sen toiminnan eri osa-alueilla. Tietoa ei kuitenkaan voitaisi jakaa ollenkaan, jos ei olisi niitä, jotka harjoittavat muita ammatteja ja taloudellisesti tukevat esimerkiksi materiaalien painatusta. Järjestön jäsenten kovan työn ansiosta eläinoikeuksiin liittymättömillä aloilla Vegan Outreachilla on rahaa painattaa ja jakaa materiaalia ympäri maailmaa.

Rakentava lähestymistapa

Jotta kasvissyöntiä ja veganismia voitaisiin levittää tehokkaasti, tulisi ihmisille tarjota uskottavaa ja kohdistettua materiaalia ja kattavat vastaukset esiintuleviin kysymyksiin, toimittaa materiaalia kouluihin ja pyrkiä saamaan vegaanivaihtoehtoja eri ympäristöihin. On oltava yhteydessä ruoan valmistajiin, ruokakauppoihin ja ravintoloihin, jotta niihin saataisiin lisää vaihtoehtoja, ja koottava ihmisille listoja niistä paikallisista ravintoloista ja kaupoista, joista vegaanivaihtoehtoja jo löytyy.

Kokemus osoittaa, että ymmärtävä suhtautuminen ja rakentava lähestyminen ovat tehokkain tapa päästä tavoitteeseen. Positiivinen lähestymistapa vaatii kärsivällisyyttä ja voi olla turhauttavaa, mutta se on vaivan arvoista. Ihmisiä ei tarvitse pakottaa huomaamaan vegaaneita: itsevarmuus ja selkeä itsensä ilmaisu riittävät.

Joitakin tapoja, jotka voivat johtaa ihmiset veganismin pariin:

• Hanki sähköpostiosoite, jossa viitataan asiaan, tai lisää jokin sopiva Internet-osoite tai lainaus sähköpostiallekirjoitukseesi. Tunnettujen henkilöiden sanontoja löytyy esimerkiksi täältä.
• Pukeudu vaatteisiin, joissa lukee "vegaani" tai "kasvissyöjä". Tällöin ihmiset ottavat kontaktia, jolloin heille voi antaa materiaalia.
• Kirjoita juttuja eri julkaisuihin, esimerkiksi aktivistipaikallisryhmien uutiskirjeisiin (ympäristöjärjestöt, rauhanjärjestöt jne.). Räätälöi teksti kohdeyleisölle siten, että lukijat voivat samaistua sinuun.
• Pane julkisille paikoille kuten työhuoneesi oveen näytteille kasvissyöntiesitteitä. Monet ovat kertoneet päässeensä hyviin tuloksiin, kun esitteitä on pantu näytteille luontaistuotekauppoihin, ravintoloihin, kirjastoihin jne. Julisteita ja muita esillepantavia painotuotteita voi ladata Vegan Outreachin sivuilta Internetistä. Niitä voi panna myös yliopistojen ja koulujen ilmoitustauluille. Hieman värittömämpi esite tai vähän eri tavoin painotettu juliste voi sopia paremmin joillekin ja voi olla sallittu sellaisilla paikoilla, missä jokin toinen esite tai juliste ei ole.
• Tarjoa ihmisille hyvää vegaaniruokaa. Vaikka tämä voi kuulostaa itsestään selvältä, ei se ole ollenkaan helppoa. Vegan Outreachin yleisohjeena on tarjota helposti valmistettavia, melko yksinkertaisia ruokia (esimerkiksi pastaa, perunoita, papuja tai pataruokia) erilaisten kastikkeiden kera ja mahdollisesti jotain alkuruokaa kuten hummusta. Jos tarjotaan lihankorvikkeita, kannattaa käyttää tuttuja mausteita kuten sinappia.
• Liity paikalliseen vegaaniryhmään, tai jos sellaista ei ole, perusta se itse. Jonkinlainen tukirakenne, kuten ravintola- ja tuotekartoitukset, on huomattava apu monille. Ryhmäsi voi kirjoittaa lehtiin, puhua kouluissa ja kerhoissa, pitää kasvisruokakursseja, järjestää videoesityksiä ja informoida paikallisia kouluja ja ravintoloita, jotta vegaanivaihtoehdot lisääntyisivät. Vaihtoehtoja on useita!

Ehdotuksia infopöydän pitoon

Ensivaikutelma on tärkeä keskusteluun pääsemiseksi. Kävijöiden huomion kiinnittämiseksi esillä olevan materiaalin pitäisi selkeästi ja yksinkertaisesti antaa käsitys, mistä on kysymys. Suuren TV-kuvan avulla voi hyvin houkutella ihmisiä paikalle vastaanottamaan muuta materiaalia. Kun valitaan esillepantavia kuvia tai näytettäviä videoita, on hyvä miettiä yleisöä ja tapahtumapaikkaa. Värikuvat eläinten kidutuksesta järkyttävät lapsia, kun taas teini-ikäisiin ja nuoriin aikuisiin niillä varmimmin on haluttu vaikutus.

On hyvä olla siisti, huoliteltu ja konservatiivisesti pukeutunut. Vastakulttuuripukeutuminen (paitsi siellä, missä se on normi) viestittää, että pukeutujan maailma eroaa radikaalisti yleisön maailmasta. Tämä voi herättää epäluottamusta, ja jotkut voivat reagoida vihamielisestikin. On hyvä muistaa olevansa eläinten puhemiehenä, eikä minkään pitäisi antaa tulla yleisön ja sanoman väliin.

Vegan Outreachin infopöytä Animal Rights 2004 konferenssissa

Uskottavuus kasvaa, jos kuuntelee aktiivisesti: pöydän luona kävijän sanoman pääkohdat voi toistaa vähän toisin sanoin osoittaen, että ymmärtää. Sen jälkeen voi kysyä ajatuksia herättäviä mutta kohteliaita kysymyksiä. Yhteistä pohjaa keskustelukumppanin kanssa voi etsiä painottaen yhteisiä päämääriä ja huolenaiheita. Toisen pätevät näkemykset ja terävät havainnot kannattaa noteerata. Kohtaamista ei pidä kääntää väittelyksi tai henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi, vaan se kannattaa pitää kahdenkeskisenä asioitten pohdiskeluna.

Jos päällimmäisenä esteenä muutokselle näyttää olevan halu jatkaa tapoja, jotka tuntuvat mieluisilta - kuten urheilukalastusta tai pukeutumista turkkiin - voi mainita jonkin omista asiaanliittyvistä elämänmuutoksista. "En ikinä lopeta lihansyöntiä" -tyylisiin kommentteihin voi vastata kertomalla jotain omien ruokailutottumustensa muutoksista kuten: "Ajattelin samoin ja aluksi vain vähensin lihansyöntiä. Nyt kuitenkin olen kasvissyöjä. Olen havainnut, etten kaipaa lihaa. Itseasiassa ruokavalioni tuntuu hyvältä, olen enemmän sinut itseni kanssa." Tällainen rehellinen omien tunteittensa paljastaminen voi rakentaa yhteyden keskustelukumppaniin.

Kun ihmiset sanovat jotain ikävää, heille voi hymyillä ja toivottaa hyvää päivänjatkoa. Jos joku sanoo jotain hyvin ilkeää, voi sanoa: "Olipas tuo ilkeästi sanottu". Jos sen sanoo havaintona ilman karvasta äänensävyä, se luultavasti saa heidät ajattelemaan.

Ehdotuksia esitteiden jakoon

Opiskelijat tuntuvat olevan kiinnostuneempia Vegan Outreachin asiasta kuin muut. Siksi yliopistoalueet ovat hyviä paikkoja jakaa esitteitä; arkisin ennen klo 15 on kiireisintä aikaa. Suurissa yliopistoissa yleensä on jatkuva jalankulkijoiden virta jossain päin yliopistoaluetta läpi päivän, ja pienemmissäkin luultavasti on vilkasta liikennettä oppituntien välillä.

Kenties löytyy paikka, josta kulkee paljon jalankulkijoita ohi. Voi myös kävellä ympäriinsä tarjoten esitteitä vastaantuleville ihmisille. Monet pitävät parempana esitteiden tarjoamista kävellessä useistakin syistä.

Joissakin oppilaitoksissa suhtaudutaan myönteisesti ulkopuolisiin esitteiden jakajiin, toisissa ei. Opiskelijat itse yleensä saavat jakaa esitteitään vapaasti. Heillä on tapana kulkea ympäri kampusta ja jakaa vastaantulijoille lentolehtisiä tulevista tapahtumista. Siksi opiskelijat ovat tottuneita siihen, että heille tyrkytetään esitteitä, eivätkä he ajattele siitä mitään erityistä. Jos pukeutuu arkisesti, ottaa repun täyteen lentolehtisiä ja vain kävelee ympäriinsä lähestyen opiskelijoita, huomaa sopivansa kuvaan. Vaikka olisi vanhempi, ihmiset luultavasti olettavat jatko-opiskelijaksi, jos pukeutuu siten. Vegan Outreachissa on huomattu, että esitteitä saa jakaa vapaammin kävellessään kuin jos seisoisi paikallaan ja odottaisi, että ihmiset tulisivat luo. Ja samalla saa jaetuksi huomattavasti enemmän!

Ellen Green on Vegan Outreachin aktiivisimpia esitteiden jakajia

Jos sää on huono, lentolehtisiä voi jakaa sisällä oppilaitoksissa. Vaikka joku tulisi sanomaan, että kampuksella ei saa jakaa materiaalia, se yleensä tapahtuu siinä vaiheessa, kun esitteitä on jo jaettu suuret määrät.

Monissa hyväntekeväisyystapahtumissa ihmiset usein ovat halukkaita ottamaan materiaalia vastaan. Vaikka tapahtumalla ei olisi mitään tekemistä veganismin tai eläinten oikeuksien kanssa, ihmiset luultavasti ottavat esitteen, lukevat sen ja harkitsevat vegaaniksi siirtymistä. Erilaiset eläimiin liittyvät tapahtumat kuten esitelmät ja näyttelyt ovat myös hyviä paikkoja tavoittaa kiinnostuneita ja aktiivisia ihmisiä, jotka eivät ehkä aiemmin ole miettineet ruokavalionsa vaikutuksia tai veganismin edistämiseen osallistumista.

Esitteitä jakaessaan kannattaa pitää mielessään, että:

• On havaittu, että "Haluaisitko esitteen kasvissyönnistä?" tai "Oletko jo nähnyt tämän?" ovat tehokkaita kysymyksiä, kun tarjotaan kirjallisuutta ihmisille. Samalla minimoidaan poisheitettyjen esitteiden määrä.
• Esitteiden jakaminen saattaa hermostuttaa etukäteen. Kokemuksen mukaan hermostuneisuus häviää, kun niitä on jakanut muutaman.
• Yleisten esitteiden lisäksi kannattaa varalla pitää myös muita esitteitä niitä ihmisiä varten, joilla on yksityiskohtaisempia kysymyksiä jostain tietystä aiheesta.
• Yksikin ihminen voi saada paljon aikaan. Monet ihmiset jakavat saamaansa tietoa eteenpäin aiheuttaen ketjureaktion.

Henkilökohtainen vuorovaikutus

Kovinkaan moni ihminen ei halua uskonnollisen kiihkoilijan yrittävän käännyttää heitä. Ihmiset asettuvat vastahankaan myös, jos eläinoikeuksien puolustaja antaa vaikutelman, että hän yrittää käännyttää. Eräs aktivisti kertoi, mikä hänen kokemuksensa mukaan on toiminut:

"Aloitin uudessa yliopistossa noin vuosi sitten. Pidin T-paitoja ja jumppapaitoja, joissa luki "Vegan Outreach" vähintään joka kolmas päivä. Kuukausiin kukaan ei kommentoinut mitään. Jotkut yrittivät letkautella jotain lihansyönnistä. En vaikuttanut loukkaantuneelta ja yritin jatkaa keskustelua. Aikaa myöten yhä useampi alkoi kysellä asiasta. Yritän olla olematta tungetteleva, mutta tarjoan heille Why Vegan -esitteen, kun olosuhteet ovat oikeat."

Keskustelut etenivät aiemmin jotakuinkin näin:

Potentiaalinen vegaani (PV): "Ai, sinä olet vegaani. Tiedän erään toisen vegaanin. Olen kyllä itsekin sitä mieltä, että on hirveää, miten eläimiä kohdellaan, mutta en silti voisi alkaa vegaaniksi. Eläintuotteitahan on joka puolella, eikö olekin?"

Vegaani: "Niitä on monissa paikoissa. Mutta helpompaa on sitten, kun hahmottaa, mitä voi ja mitä ei voi syödä."

PV: "Sääntöjä on kyllä liikaa minulle."

Vegaani: "Voin antaa sinulle listan kaikista mahdollisista eläinperäisistä ainesosista. Niitä on vähemmän kuin 10000! Voin myös antaa sinulle listan 500 yhtiöstä ja siitä, tekevätkö ne eläinkokeita vai eivät. Eihän ole liian vaikeata? Hei, minne sinä menet?"

Jon Camp jakoi syksyllä 2004 yhteensä 26602 esitettä

Parempi vastaus:

Vegaani: "Minulle veganismi ei ole kysymys henkilökohtaisesta puhtaudesta, vaan se on tapa lopettaa kärsimys. Ei tarvitse välttää jokaista eläinkunnan tuotetta, vaan vain niitä, joita varten eläin on synnytetty, kasvatettu ja lopulta tapettu. Jotkut vegaanit välttelevät kaikkia mahdollisia eläinperäisiä aineita symbolisena eleenä, mutta pieninä määrinä esiintyvät eläinperäiset lisäaineet korvataan muilla joka tapauksessa siinä vaiheessa, kun liha-, maito- ja munateollisuus kuihtuvat pois."

Joskus potentiaalinen vegaani sanoo: "En mitenkään pystyisi luopumaan jäätelöstä (tai juustosta tms.)", jolloin vegaani voi vastata: "No luovu sitten kaikesta muusta paitsi jäätelöstä." Tällaiset reaktiot usein yllättävät potentiaalisen vegaanin ja saavat hänet tajuamaan, että veganismissa ei ole kyse itsensä puhtaaksi tekemisestä vaan siitä, että tehdään valintoja, joilla kärsimys saadaan loppumaan.

Ihmiset haluavat usein johdattaa keskustelun sivuraiteille puhumalla kaikesta muusta, kuten kalaa syövistä eskimoista tai haaksirikkoutumisesta autiolle saarelle. Ollakseen tehokas kannattaa tuoda keskustelu takaisin itse asiaan eli siihen, että eläintuotteiden syöminen aiheuttaa kärsimystä ja että jokainen voi pyrkiä olemaan aiheuttamatta tätä kärsimystä.

Ei pitäisi tavoitella voitontunnetta väittelyssä lihansyöjän kanssa, vaan tulisi pikemminkin saada ihmiset miettimään asiaa syvällisesti ja haluamaan muutosta. Jos haluaa tavoittaa ihmisten sydämet ja mielet ja auttaa heitä käyttämään valintojensa voimaa, täytyy saada heidät tietoisiksi siitä, että vegaanit ovat vilpittömiä ihmisiä, jotka ovat tehneet tiedostavia valintoja. On tehtävä selväksi, että vegaanit ovat positiivisessa hengessä päättäneet näyttää elämäntavallaan, millainen maailman pitäisi olla ja millainen se voi olla. Vain silloin muut ovat halukkaita muuttamaan elintapojaan ja pyrkimään kohti uudenlaista maailmaa.

Käännös perustuu tekstiin Tips for Spreading Veganism. Vegan Outreachin näkemyksiä on aiemmin esitelty Vegaian 3/2003 käännöksessä Näkökulmia aktivismiin ja veganismiin.

Jack Norris jakoi keväällä 2004 yhteensä 3669 esitettä

"Jaettaessa esitteitä yliopistoilla tai hyväntekeväisyystapahtumissa arvioimme, että ainakin joka viideskymmenes, joka ottaa esitteen vastaan, alkaa vegaaniksi parin vuoden sisällä, ja monet muut vähentävät eläintuotteiden käyttöään. Vegaaniksi ryhtyvällä on luultavasti 67 % elämästään jäljellä, joten noin 1624 eläintä säästyy riistolta, puhumattakaan siitä vaikutuksesta, joka uudella vegaanilla on ympäristöönsä. 50 esitettä maksaa meille noin kymmenen dollaria ykköspostissa. Eli kymmenen dollaria ja 45 minuuttia pelastaa 1624 yksilöä elinikäiseltä kurjuudelta." -Jack Norris, Vegan Outreach

Mikä järjestö?

Jos haluat säännöllisesti tietoa Vegan Outreachista voit tilata järjestön viikkotiedotteen täältä.