 |
..................
Julkaisija:
Vegaaniliitto ry
vegaia@vegaaniliitto.fi
Ilmestyy neljästi vuodessa
Vuositilaushinta 15 euroa (ks.
tilausohjeet)
Uusimpia numeroita saatavilla vegaanipuodista
Osoitteenmuutokset osoitteeseen rekisterit [ät] vegaaniliitto.fi.
Myyntipisteitä: Akateemiset (Helsinki, Turku, Tampere
ja Oulu), Ruohonjuuri (Helsinki, Tampere, Turku), Asoka, Uppveg
Osallistu Vegaian tekemiseen!
Mediatiedot
ISSN 1237-3184
Vegaiassa esitetyt näkemykset
eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin
nimenomaisesti ole mainittu.
|
|
Etusivu / Vegaia / ...
Koiran ravitsemus
Kati Pulli
Koira polveutuu sudesta, jonka ruokailu perustuu suurelta osin riistan syöntiin.
Kuitenkin myös koiran ravitsemuksen ammattilaisten voi kuulla kertovan, että koira
tulee toimeen kasvisravinnolla. Luotettavaa tietoa aiheesta on saatavilla vain vähän.
Varmaa on, että jos koiran ruokinnassa vältetään eläinkunnantuotteita, on ravinnon
koostamisessa oltava huolellinen.
Monella vegaanilla on kotonaan koira. Kun itselleen on valinnut usein tarkasti
eettisiä asioita punniten vegaanisen ruokavalion, voi olla vaikeaa perustella
miksi kotona asuvalle eläimelle syöttäisi eläinkunnan tuotteita ja näin tukisi
juuri sitä tuotantoa, jota omalla ruokavaliollaan haluaa boikotoida. Toisaalta
luotettavaa tietoa siitä miten koira tulee toimeen kasvisravinnolla on
saatavilla vain vähän, jos lainkaan. Joka tapauksessa varmaa on se, että
haluttaessa ruokkia koiraa eläinkunnantuotteita välttäen, on ravinnon
koostamisessa oltava huolellinen.
En halua kirjoituksellani ottaa kantaa kasvisruoan puolesta tai vastaan. Sen
sijaan tarkoituksena on tuoda esille koiran ravitsemuksen erityispiirteitä, ja
niitä kohtia, joissa ruokintavirheet kasvispohjaisella ravinnolla
todennäköisimmin ilmenevät. Käsittelyn kohteena on terveen aikuisen koiran
ruokinta. On muistettava, että kasvavat, tiineet, imettävät ja sairaat koirat
muodostavat omat ruokinnalliset ryhmänsä. Lisäksi osalla koiraroduista on omia
periytyviä aineenvaihdunnallisia erityispiirteitä ja niiden ruokintavaatimukset
voivat olla jossakin määrin eriäviä.
Proteiini
Koiran proteiinin tarve on riippuvainen proteiinin sulavuudesta,
aminohappokoostumuksesta ja ruoan energiapitoisuudesta. Erittäin korkealaatuista
proteiinia annettaessa pitoisuudeksi riittää alle 10 % ruoan energiasta.
Yhdisteltäessä kasvis- ja eläinkunnanproteiineja usein suositellaan 20 - 30 %
proteiinipitoisuutta. Kun verrattaan eri lähteistä saatavien proteiinien
biologisia arvoja ja sulavuutta, voidaan kananmunalle antaa korkealaatuisimpana
proteiinin lähteenä kummallekin ominaisuudelle arvo 100. Siihen verrattaessa
jauhettu kala saa arvot 90 ja 95, maitotuotteet 85 ja 90 ja jauhettu liha 75 ja
85. Soija ja vehnä saavat kumpainenkin arvot 40 ja 65. Toisin sanoen kasvikunnan
proteiineja on annettava koiralle huomattavasti suurempia pitoisuuksia
proteiinitarpeen tyydyttämiseksi. Tällöinkin vaarana on jonkin oleellisen
aminohapon liian vähäinen saanti.
Joidenkin tutkimusten mukaan proteiinin liikasaannista ei aiheutuisi haittaa
terveelle koiralle. Puutosta kuitenkin tulee välttää. Ruoan energiapitoisuus
vaikuttaa proteiinitarpeeseen siten, että energiapitoisuuden lisääntyessä, koira
tarvitsee kyseistä ravintoa pienempiä määriä ja siten proteiinin suhteellisen
määrän tulee olla korkeampi. Toisaalta, jos energiapitoisuus ei ole tarpeeksi
suuri, koiran elimistö käyttää proteiinin ensisijaisesti energiaksi ja
proteiinitarve siten lisääntyy.
Koiralla on kymmenen aminohappoa, jotka sen tulee saada ravinnostaan valmiina.
Nämä ovat arginiini, histidiini, isoleusiini, leusiini, lysiini, metioniini,
fenyylialaniini, tryptofaani, treoniini ja valiini. Muita aminohappoja koira
kykenee syntetisoimaan olettaen, että lähtöaineita, eli välttämättömiä
aminohappoja on ravinnossa tarpeeksi ja oikeassa suhteessa. Kasvisperäisessä
ravinnossa usein rajoittava aminohappo on lysiini. Tämän aminohapon saatavuuteen
tulisi kiinnittää erityistä huomiota.
Rasva
Koiran ravinnon rasvapitoisuuden tulisi aina olla vähintään 5 % kuiva-aineesta.
Koira voidaan kuitenkin tarvittaessa totuttaa ravintoon, jonka rasvapitoisuus on
20 - 40 % ja suurempikin. Tällöin on muistettava, että ravinnon
energiapitoisuuden ollessa korkea, myös muita ravintoaineita tulee ravinnossa
olla suhteessa enemmän. Tällainen ravinto tulisi kyseeseen lähinnä kovassa
fyysisessä rasituksessa olevalle koiralle. Rasvahapoista välttämättömiä koiralle
ovat linoli- ja linoleenihappo. Ravinnon sisältäessä runsaasti
monityydyttymättömiä rasvahappoja myös E-vitamiinin tarve nousee.
Hiilihydraatit
Hiilihydraatit ovat koirallekin hyvä energianlähde. Koira ei kuitenkaan
välttämättä tarvitse hiilihydraatteja lainkaan, sillä sen aineenvaihdunta
kykenee muodostamaan riittävästi glukoosia rasvasta tai aminohapoista. Tärkkelys
on hyvä hiilihydraatin lähde, sulavuuden helpottamiseksi se tulisi kuitenkin
kuumentaa ja jauhaa. Laktoosia aikuisen koiran suoli sulattaa yleensä vain
vähäisiä määriä. Pieni määrä kuitua on yleensä hyväksi koiran suolen
toiminnalle. Runsas kuitupitoisuus voi heikentää ravintoaineiden imeytymistä.
Vitamiinit
Rasvaliukoisista vitamiineista koira tarvitsee ravinnossaan D- ja E-vitamiinia
sekä A-vitamiinia tai sen esiasteita. E-vitamiinin tarve lisääntyy jos
rasvahappojen määrä ruoassa on suuri. K-vitamiinia syntyy tarpeeksi koiran
suolistossa.
Vesiliukoisista vitamiineista B-vitamiini ryhmään kuuluvia vitamiineja koiran
tulee saada ravinnostaan. Tiamiinin (B1) tarve on riippuvainen koiran ravinnon
hiilihydraattipitoisuudesta, sillä tiamiinia tarvitaan
hiilihydraattiaineenvaihdunnassa. Raaka kala ravinnossa tuhoaa tiamiinia.
Riboflaviinia (B2) syntetisoituu jossakin määrin paksusuolessa, mutta sen hyöty
päivittäiseen riboflaviinin tarpeeseen koiralla on tuntematon. Niasiinia (B3)
koira voi syntetisoida elimistössään tryptofaanista, joka on välttämätön
aminohappo. Siten niasiinin puute ravinnossa johtaa tryptofaanin lisääntyneeseen
kulutukseen. Niasiinia on useissa kasvikunnan tuotteissa, mutta suuri osa siitä
on imeytymättömässä muodossa. Pyridoksiinin (B6) tarve riippuu koiran ravinnon
proteiinipitoisuudesta vastaavasti kuin tiamiinin tarve riippuu
hiilihydraateista.
Pantoteenihappoa on useimmissa ruoka-aineissa eikä sen puutos ole todennäköinen.
Biotiinia syntetisoituu suurehkoja määriä koiran suolistossa. Raaka
munanvalkuainen sisältää avidiinia, joka sitoo biotiinin käyttökelvottomaksi.
Myös foolihappoa syntetiosoituu suurehkoja määriä suolistossa. Kobalamiini (B12)
varastoituu elimistöön, mutta sitä on saatavilla vain eläinkunnantuotteista.
Koliinia syntetisoituu koiran elimistössä aminohappo seriinistä, mutta reaktioon
tarvitaan myös metioniinia ja B12 vitamiinia, lisäksi koliinia mahdollisesti
tulee saada myös ravinnosta. Jos metioniinia on ravinnossa paljon, se voi
korvata osan koliinin tarpeesta. C-vitamiinia koira ei normaalisti ravinnostaan
tarvitse vaan syntetisoi sen itse.
Mineraalit ja hivenaineet
Useimmiten koiran ruokinnassa huolta aiheuttavat kalkki ja fosfori. Yleisesti
ravinnon kalsiumpitoisuutta tärkeämpänä pidetään ravinnon kalsium-fosfori
suhdetta jonka tulisi olla 1,2:1-1,4:1 välillä. Aikuinen koira voi säädellä
kalsiumin imeytymistä suolistosta melko hyvin, minimisuosituksina ravinnon
kalsium ja fosfori pitoisuuksille pidetään 0,6 ja 0,5 prosenttia ravinnon
kuiva-ainepitoisuudesta. D-vitamiini on lisäksi tärkeä tekijä kalsiumin
imeytymisessä. Kasvikunnan tuotteista mineraalit imeytyvät heikommin.
Esimerkiksi viljassa on paljon fosforia, mutta vain noin 30 % siitä on
imeytyvässä muodossa. Samoin esimerkiksi sinkin imeytymistä vaikeuttanevat
kasvisfytaatit ja ravinnon suuri kalsiumpitoisuus. Myös rauta imeytyy heikommin
kasvikunnan tuotteista, kupari on osaltaan auttamassa sen imeytymistä. Muita
tarpeellisia mineraaleja ja hivenaineita ovat magnesium, rikki, mangaani, jodi,
seleeni ja kromi, kalium, natrium ja kloori.
Loppusanat
Tämä artikkeli on kirjoitettu eläinlääketieteen opetuksessa käytettävään
kirjallisuuteen pohjautuen. Tutkimuksissa saatu tieto muuttuu, ja siihen tulee
aina suhtautua kriittisesti. Yleisesti ottaen koiran ravitsemuksessa samoin kuin
ihmisen ravitsemuksessa on vielä monia selvittämättömiä asioita. Eri
ravintoaineiden pitoisuudet vaikuttavat toisten aineiden tarpeeseen ja myös
yksilölliset vaihtelut ovat suuria. Riippumatta siitä mitä ravintoa annetaan,
tulee aina seurata koiran vointia. Kiiltäväkarvainen, fyysisesti hyvinvoiva ja
pirteä koira tuskin potee suurempia puutoksia. Toisaalta jotkin sairaudet
näkyvät eläimessä vasta niiden edettyä pitkälle. Mistä tahansa syystä
eläinlääkärillä käydessä on syytä kertoa, jos koira on jollakin totutusta
poikkeavalla ruokavaliolla, sillä puutosoireet voivat olla moninaisia.
Esimerkiksi joillakin roduilla sydänviat saattavat liittyä sellaisten
aminohappojen puutteeseen, joita ei kasvisruokavaliolla saa.
Lähteet:
Ell Helleman M. Koiran ruokinta, lääketehdas Orion,
Helsinki, 1990
Carey D., Case L., Daristotle L. ja Hirakawa D. Canine and feline
nutrition: A resource for companion animal professionals 2. edition,
Mosby, USA, 2000.
Hännän huiskutusta kasvisruuan voimin
Eveliina Lundqvist
Koiran purukalusto muistuttaa enemmän brutaalin raatelijan kuin lempeän
kasvisruokailijan hampaistoa. Koira on kuitenkin hampaistostaan huolimatta
sekasyöjä ja pärjää myös vegaaniruualla. Hyviä esimerkkejä ovat Englannissa
asuvat 9-vuotias Gilda ja 8-vuotias Vincent sekä Suomessa asuva 10-vuotias
Ida.
Bernhardilaisen ja huskyn sekoitus Gilda on ollut vegaani kaksi
vuotta; rottweilerin ja bullterrierin sekoitus Vincent vuoden.
Ida-beagle on porskutellut eteenpäin vegaaniruualla jo kuusi
vuotta. Miksi sitten koirista tehdään vegaaneja, vaikka karvaturrit popsisivat
todennäköisesti mieluummin paistia kuin kasvisruokaa? "Koirat ovat
kaikkiruokaisia, mikä tarkoittaa sitä, että ne eivät vaadi tietynlaista
ravinnonlähdettä. Riittää, että ravinto sisältää tiettyjä asioita. Erityisesti
proteiini on tässä yhteydessä oleellinen. Koira ei siis tarvitse tiettyä
proteiinin lähdettä, jahka se yksinkertaisesti saa proteiinia. Liha ei siis ole
välttämätön proteiininlähde, vaan vaikkapa soija kelpaa. Koska lihatuotanto on
vailla moraalista oikeutusta, ja koska koiralle ei ole välttämätöntä hotkia
nimenomaan naudanpaistia suuhunsa, on koirien vegaaniruokavalio moraalinen
vaihtoehto", vastaa ihmettelyyn Vincentin ja Gildan ruuasta huolehtiva
Elisa Aaltola.
Vegaaniruuan antaminen koiralle eläinrääkkäystä?
Joskus kuulee väitettävän, että vegaanisen ruuan antaminen koiralle on
eläinrääkkäystä. Elisan mielestä tämä väite ei pidä paikkaansa. "Mikäli eläin ei
todellakaan selviydy ilman lihaa, on eläinrääkkäyssyyte oikeutettu. Koska koira
ei ole tällainen eläin, en ymmärrä ajatusta. Taustalla vaikuttaa vahva oletus,
jonka mukaan koira on luontaisesti lihansyöjä, mutta tämä argumentti ei ole sen
vahvempi kuin vastaava argumentti ihmisen kohdalla. Tietysti, mikäli jokin
koirayksilö ei syystä tai toisesta (esim. sairauden vuoksi) tule
vegaaniravinnolla toimeen, on sille annettava eläinperäistä ruokaa."
Monelle koiralle maistuisi kuitenkin liha paremmin kuin kasvisruoka. Tosin
kuinka moni ihmisvegaanikaan pitää lihaa todella pahan makuisena? Kuten jokainen
vegaani tietää, kasvisruuan saa hyvän makuiseksi, ja jopa lihan makuiseksi,
oikeilla mausteilla. Idan ruuasta vastaava Pasi Korhonen toteaakin
ihmetteleville, että koira ei ymmärrä onko sen ruuan proteiini peräisin kanasta
vai kasvisruuasta. Pääasia on, että koira saa tasapainoista ruokaa.
Pitkiä lenkkejä vegaaniruuan voimin
Elisa epäröi aluksi muuttaa koirien, jotka ovat koko elämänsä syöneet lihaa,
ruokavaliota vegaaniseksi. Epäilys osoittautui kuitenkin turhaksi. Gilda ja
Vincent ovat voineet erinomaisesti vegaaniruokaan siirtymisen jälkeen, ja Gildaa
vaivannut kilpirauhasen vajaatoiminta on jopa hieman parantunut. Myös Ida on
ollut terve: eläinlääkärillä Idaa on pidetty jopa hieman paremmin ravittuna kuin
sekaruokaa syöviä koiria. Moni vastaantulija kysyykin, onko Ida vielä pentu, kun
se on niin leikkisä.
Koira saa tarpeeksi energiaa oikein koostetusta vegaaniruuasta. 40-kiloinen
Gilda ja 30-kiloinen Vincent ulkoilevat päivittäin pari tuntia. Gilda rakastaa
kepin perässä juoksemista ja Vincent muuten vain juoksulenkeillä käymistä.
Energiaa riittäisi vaikka pienen kylän tarpeisiin. Myös 14-kiloinen Ida jaksaa
vanhemmasta iästään huolimatta tehdä pitkiä metsälenkkejä.
Mitä ruokaa koirille voi antaa?
Koiran ruuansulatuselimistö on erilainen kuin ihmisen, joten pelkkiä omia
ruuanrippeitä koiralle ei voi antaa. Koirat tarvitsevat ravinto-aineita eri
mittasuhteissa kuin ihmiset, ja esimerkiksi kasviproteiini imeytyy huonommin
kuin eläinproteiini. Jos koira alkaa sairastella, on sen ruokavalio syytä
tarkastaa. Sairastelu voi tosin johtua siitä, että koira on allerginen ruuan
jollekin ainesosalle, ei niinkään ruuan vegaanisuudesta. Tällöin allergiaa
aiheuttava ruoka-aines tulee korvata jollain toisella.
Englannissa tilanne on sikäli helppo, että sieltä saa ainakin kolmea erilaista
koirille tarkoitettua vegaanista valmistäysravintoa: Yarrahia*, Wafcolen
kasvisruokaa sekä Happy Dogia. Vincent ja Gilda saavat päivittäisen Wafcolen
lisäksi ruuantähteitä sekä keitettyjä kasviksia, soijaa, öljyjä ym. Idan
ruokavalio koostuu lähinnä erilaisista pavuista, linsseistä, soijarouheista ja
täysjyväriisistä. Lisäksi Idalle annetaan Suomestakin saatavia Yarrahin
luomukoirannappuloita. Ruokaan lisätään myös erilaisia öljyjä ja omien ruokien
jämiä sekä vitamiinilisiä (B12-, D- ja joskus B-vitamiineja). Ida ei ole täysin
vegaani vaan freegani, sillä se saa dyykattua lihaa pari kertaa kuussa. Lisäksi
koirat tietenkin nappaavat suuhunsa kaikenlaista mitä kadulta löytävät.
Amerikkalainen yhtiö Vegepet on perehtynyt lemmikkien
vegaaniruokaan. Yhtiöltä voi tilata koirille ja kissoille tarkoitettuja Vegedog-
ja Vegecat-jauheita. Jauhetta lisätään vegaaniseen, proteiinipohjaiseen
kotiruokaan, josta lemmikki saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet.
Vegaaniliiton kirjastosta on lainattavissa Vegepetin tuottama kirja
Vegetarian Cats and Dogs. Kirjassa on muun muassa
vegepet-jauheisiin pohjautuvia lemmikkiruokien reseptejä, sekä paljon tietoa
lemmikkien kasvisruuasta. Kirjasta ja yhtiön nettisivuilta löytyy useita
esimerkkejä lemmikeistä, niin kissoista kuin koiristakin, jotka ovat olleet
vegaaneja koko elämänsä ajan.
Jos ei kuitenkaan lukuisista esimerkeistä huolimatta usko koiransa pärjäävän
vegaaniruualla (tai jos koira on esim. allerginen liian monelle ruoka-aineelle),
ei silti tarvitse päätyä tukemaan lihateollisuutta ja suurta
lemmikkiruokabisnestä. Lihaa voi varsinkin talvisin dyykata. Jos dyykkaus ei
innosta, voi kouluista ja työpaikkaruokaloista saada ylijäämäruokaa, joka muuten
menisi roskiin. Kauppahalleista voi käydä pyytämässä ilmaisia kalanpäitä tai
muita eläinten ruumiinosia, joille ei ole muuta käyttöä. Myös teurastamoista voi
kysellä roskiin heitettäviä eläinten osia lemmikilleen. Dyykatunkin lihan
käsittely voi olla vegaanille kova pala. Se on kuitenkin eettisempi vaihtoehto,
kuin ostaa markettien koiran kuivamuonaa, jota on helppo vain kaataa
koirankippoon sen enempiä miettimättä.
Lemmikkiteollisuus - epäeettistä bisnestä
Yksi hyvä syy antaa koirille kotitekoista tai eettisten yhtiöiden valmistamaa
vegaaniruokaa, on eläinkokeiden vastustaminen. Suuret lemmikkiruokayhtiöt
testaavat eläimillä koirannappulat, herkkuluut ja muut vastaavat tuotteet.
Laboratorioissa elävät koirat pidetään sementtipohjaisissa häkeissä, ja niille
saatetaan asettaa kurkkuun putket, joiden kautta ruoka ohjataan mahaan. Lisäksi
koirille tehdään erilaisia julmia kokeita ruuan terveellisyyden mittaamiseksi.
Elisa perää ylipäätään lemmikkieläinten olemassaoloa: "Yksi kysymys kuitenkin
on, onko oikeutettua tuottaa lemmikkieläimiä, jotka ovat lihansyöjiä. Koska
näitä eläimiä tuotetaan lopulta nimenomaan ihmisen iloksi, on myös niille
syötetty liha ihmisen motivoima: millä perusteilla voimme tietoisesti pitää
iloksemme yllä lajeja, joiden vuoksi meidän on tapettava muita eläimiä? Onkin
muistettava, että koiran pitäminen vegaanina ei tarkoita, että eläimistä tulisi
tehdä moraalisia otuksia tai että vaikkapa suden pyyntipuuhiin tulisi puuttua
kovalla kädellä. Luonnonvaraiset eläimet saavat - ja niiden täytyy - edelleen
saalistaa toisiaan. Ihmisellä on kuitenkin erityisvastuu niistä eläimistä, jotka
hän on itse tuottanut maailmaan, ja tuotantoeläinten tappamista ei voida
perustella ihmiselle mieluisten lemmikkieläinten olemassaololla. Toki niistä
eläimistä, jotka nyt ovat olemassa, on pidettävä huolta. Esimerkiksi kodittomien
eläinten auttaminen on tarpeellista, mutta itse eläintuotantoon pitäisi
kiinnittää huomiota."
*Yarrah-valmisteiden sisältämä D-vitamiini ei tosin ole vegaanista
Linkkilista:
www.vegepet.com
www.kulkukoirat.com
www.peta.org/mc/factsheet_display.asp?ID=34
www.iamscruelty.com
www.vegetariandogs.com
www.helpinganimals.com/h-vegcat-survey.html
|
|
