 |
..................
Julkaisija:
Vegaaniliitto ry
vegaia@vegaaniliitto.fi
Ilmestyy neljästi vuodessa
Vuositilaushinta 15 euroa (ks.
tilausohjeet)
Uusimpia numeroita saatavilla vegaanipuodista
Osoitteenmuutokset osoitteeseen rekisterit [ät] vegaaniliitto.fi.
Myyntipisteitä: Akateemiset (Helsinki, Turku, Tampere
ja Oulu), Ruohonjuuri (Helsinki, Tampere, Turku), Asoka
Osallistu Vegaian tekemiseen!
Mediatiedot
ISSN 1237-3184
Vegaiassa esitetyt näkemykset
eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin
nimenomaisesti ole mainittu.
|
|
Etusivu / Vegaia / ...
D-vitamiinikausi alkaa – oletko valmis?
Johanna Kaipiainen
D-vitamiini on monella tapaa poikkeuksellinen vitamiinien joukossa. Ensinnä se käyttäytyy
elimistössä kuten hormoni. Lisäksi sillä on enemmän yhteyksiä aurinkoon, vuodenaikaan, ihonväriin ja
maantieteeseen kuin ruokaan.
Jos tämän lehden levikkialueena olisi Päiväntasaajan Guinea, tällaisen D-vitamiiniartikkelin
kirjoittamiseen tuskin olisi minkäänlaista tarvetta. Aurinko on tärkein D-vitamiinin lähde ja
päiväntasaajalla aurinkoa riittää. Meillä kaikilla on ihollamme D-vitamiinin esiastetta,
7-dehydrokolesterolia, joskin vanhemmiten sen määrä vähenee (1). Tarvitaan vain auringon
ultraviolettisäteitä muuttamaan se aktiiviseen muotoon, kalsitrioliksi. Mitä pidemmälle
päiväntasaajasta mennään, sitä epävarmemmaksi auringonsäteiden kulkeutuminen iholle muuttuu.
Äärimmäiset olosuhteet D-vitamiinin saannin suhteen löytyvät täältä Pohjolasta pimeiden
talvikuukausien aikaan. Vaikka aurinko joskus näyttäytyisikin marraskuisella taivaalla, se paistaa
väärästä kulmasta. Se, mistä kulmasta aurinko paistaa, vaikuttaa ultraviolettivalon määrään. Vain alle
35ŗ leveysasteilla aurinko paistaa läpi vuoden niin suoraan, että D-vitamiinisynteesi on mahdollinen
(1). Myös varhaiset aamut ja myöhäiset illat ovat huonoja D-vitamiinisynteesiä ajatellen. Peittävä
vaatetus ja aurinkorasvat heikentävät edelleen ihon D-vitamiinisynteesiä. Pohjoisessa 35ŗ leveysasteen
tuntumaan sijoittuvat muun muassa Kypros, Tokio ja Los Angeles, etelässä Buenos Aires, Etelä-Afrikan
eteläisin kärki ja Australian eteläisimmät osat. Jos siis asut Gibraltarinsalmea pohjoisempana,
D-vitamiinin saannille kannattaa uhrata ajatus, onpa ruokavaliosi mikä hyvänsä.
D-vitamiinia vain harvoissa ruoka-aineissa
Miten täällä on ylipäätään selvitty auringottomina talvikuukausina, silloin kun D-vitamiinista ei
vielä tiedetty mitään? Ei aina kovin hyvin, sillä tunnetuin D-vitamiinin puutteesta johtuva sairaus,
riisitauti, on ennen ollut hyvin yleinen. Erään teorian mukaan vaalea ihonväri on seurausta
sopeutumisesta elämään pohjoisilla leveysasteilla. Tummaihoisilla on enemmän melaniinia ihossaan kuin
valkoihoisilla. Melaniini vähentää ultraviolettivalon vaikutusta. Tuottaakseen saman määrän
D-vitamiinia tumma iho tarvitsee 10 - 50 -kertaisen ajan auringossa verrattuna vaaleaan ihoon (1).
Tummaihoisille lapsille suositellaankin D-vitamiinilisää 5 ikävuoteen saakka, kun vaaleaihoisille on
ajateltu riittävän 3 ikävuotta (2). D-vitamiinilisää olisi syytä tosin jatkaa sen jälkeenkin, sillä
esimerkiksi afroamerikkalaisista, 15 - 49 -vuotiaista naisista jopa 42 % kärsii D-vitamiinin
puutteesta lopputalvella (1).
D-vitamiinia saadaan myös ravinnosta, mutta vain harvat ruoka-aineet sisältävät sitä mainittavia
määriä. Näitä ovat lähinnä rasvainen kala, jotkut metsäsienet sekä D-vitamiinilla täydennetyt
tuotteet. Nykyään lehmänmaitoon lisätään D-vitamiinia Suomessa. Lisäykseen päädyttiin, kun useat
tutkimukset paljastivat D-vitamiinin puutteen olevan paljon luultua yleisempää (3,4). Tämä ei
tietenkään hyödytä vegaaneja tai muita maitoa käyttämättömiä. Myöskään luomumaitoa ei täydennetä
D-vitamiinilla.
D-vitamiini sairauksien ennaltaehkäisijänä
Jos D-vitamiini keksittäisiin nyt, se luultavasti luokiteltaisiin hormoniksi, eikä vitamiiniksi.
D-vitamiini kuitenkin löydettiin aikakautena, jolloin muitakin vitamiineja vasta saatiin selville.
Aluksi D-vitamiinista tiedettiin vain, että se pystyi estämään siihen aikaan yleistä riisitautia ja
että sitä oli pieniä määriä joissain ruoka-aineissa, kuten voissa (5).
Myöhemmin kertyvä tieto on paljastanut D-vitamiinin toimivan hormonin tavoin. Sillä on olennainen
rooli elimistön kalsiumaineenvaihdunnassa. Ilman D-vitamiinia ravinnon kalsiumista imeytyy vain noin
10 %, kun imeytyminen on normaalisti keskimäärin 30 %. Kasvun, imetyksen ja raskauden aikana
imeytymistehokkuus nousee 80 % iin. (1). Lapsuusiässä D-vitamiinin puute johtaa riisitautiin ja
aikuisilla osteomalasiaan eli luun pehmenemiseen. D-vitamiini on myös yksi tärkeimmistä osteoporoosin
riskiä vähentävistä tekijöistä (1,6,7). Uusi tutkimustieto on paljastanut D-vitamiinilla olevan
muitakin tehtäviä kuin luuston ylläpito. D-vitamiinilla voi olla merkitystä syövän, 1-tyypin
diabeteksen ja sydäntautien ehkäisyssä (1).
Paljonko on riittävästi?
Nykyinen D-vitamiinisuositus on 5 µg aikuisille. Alle 3-vuotiaille ja 60 täyttäneille suositellaan 10
µg päivittäin (2). Monet asiantuntijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että nämä määrät ovat aivan liian
riittämättömiä (1,3,8). Perusteluita tälle löytyy ainakin kaksi. Ensinnä, viiden mikrogramman saanti
ei vaikuta millään lailla seerumin D-vitamiinipitoisuuteen. Toisekseen riittävää, mutta vielä
turvallista D-vitamiiniannosta voi arvioida ihon D-vitamiinisynteesin perusteella. Koko vartalon
altistus ultraviolettisäteilylle vastaa noin 250 µg annosta D-vitamiinia (8). Saannin ylärajana
pidetään nykyään kuitenkin 50 µg päivittäin, pitkäaikaisesti käytettynä. Tällä määrällä voi olla jo
haittavaikutuksia (2). D-vitamiini on rasvaliukoinen ja ylimäärä varastoituu elimistöön. Kesällä
kerätyt varastot eivät kuitenkaan riitä Suomessa talvikuukausien yli.
Vieth (8) suosittelee vähintään 20 µg päivittäistä saantia. Samaan tulokseen päätyy
Walsh (9) muotoillessaan suosituksia kasvissyöjille: 20 µg päivittäin suplementtina
talvisin. Perusteena Walsh mainitsee muun muassa kasviperäisen D2-vitamiinin heikomman
hyväksikäytettävyyden verrattuna D3-vitamiiniin. Vauvoilla käytettävät D-vitamiinitipat
(Jekovit ja Devitol) ovat kasviperäistä ja siksi hyvä ja halpa ratkaisu
myös vegaanille. Harva meistä
syö päivittäin kantarellia, joka on erinomainen D-vitamiinin lähde. Margariinissa
mitattuna saisi pistellä noin puoli paketillista Keijua,
jos tavoitteena on 20 µg. Käytännössä helpoin tapa
saada tuo annos D-vitamiinia on esimerkiksi 10 tippaa
Devitolia, joka
öljypohjaisena on neutraalimman makuinen kuin
etanolipohjainen Jekovit. Kun päivät lyhenevät ja illat pimenevät, on aika aloittaa
D-vitamiinilisä. Sitten kesällä suomalainenkin vegaani saa nauttia D-vitamiininsa auringonsäteistä.
Lähteet:
1. Holick MF. Vitamin D: importance in the prevention of cancers, type 1 diabetes, heart disease, and
osteoporosis. American Journal of Clinical Nutrition
2004;79:362-71.
2. Valtion ravitsemusneuvottelukunta, 1998. Suomalaiset ravitsemussuositukset.
Komiteamietintö 1998:7. Helsinki: Maa- ja metsätalousministeriö 1998.
3. Välimäki MJ. Voutilainen R. Kaitila I. Tuomi T. Lasten riisitaudista aikuisten osteomalasiaan.
Duodecim 2001;117:2171-80.
4. Cheng S, Tylavsky F, Kröger H ym. Association of low 25-hydroxyvitamin D concentrations with
elevated parathyroid hormone concentrations and low cortical bone density in early pubertal and
prepubertal Finnish girls. American Journal of Clinical Nutrition 2003;78:485-92.
5. Fraser DR. Vitamin D. The Lancet 1995;345:104-107.
6. Lehtonen-Veromaa MKM, Möttönen TT, Nuotio IO, Irjala KMA, Leino AE, Viikari JSA.
Vitamin D and attainment of peak bone mass peripubertal Finnish girls: a 3-y prospective study.
American Journal of Clinical Nutrition 2002;76:1446-53.
7. Diet, nutrition and the prevention of chronic diseases. Report of a WHO Joint WHO/FAO
Expert Consultation. Geneva, World Health Organization, 2003 (WHO Technical Report Series, No. 916).
8. Vieth R. Vitamin D supplementation, 25-hydroxyvitamin D concentrations and safety.
American Journal of Clinical Nutrition 1999;69:842-56.
9. Walsh S. Plant based nutrition and health. UK: The Vegan Society;2003:103-106.
|
|
