 |
..................
Julkaisija:
Vegaaniliitto ry
vegaia@vegaaniliitto.fi
Ilmestyy neljästi vuodessa
Vuositilaushinta 15 euroa (ks.
tilausohjeet)
Uusimpia numeroita saatavilla vegaanipuodista
Osoitteenmuutokset osoitteeseen rekisterit [ät] vegaaniliitto.fi.
Myyntipisteitä: Akateemiset (Helsinki, Turku, Tampere
ja Oulu), Ruohonjuuri (Helsinki, Tampere, Turku), Asoka, Uppveg
Osallistu Vegaian tekemiseen!
Mediatiedot
ISSN 1237-3184
Vegaiassa esitetyt näkemykset
eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin
nimenomaisesti ole mainittu.
|
|
Etusivu / Vegaia / ...
Näkökulmia aktivismiin ja veganismiin
Matt Ball
Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana eläinoikeusliike (EO) on tuonut yleiseen tietoisuuteen
monia eläimiä koskevia asioita. Samaan aikaan lihankulutus henkeä kohti on kasvanut ja tapettujen
eläinten määrä USA:ssa noussut satoja miljoonia joka vuosi.
Pieniä määriä eläimiä voidaan auttaa lopettamalla räikeät yleisesti paheksutut julmuuden muodot,
mutta todellinen vapautus saavutetaan vain muuttamalla syvälle piintynyt ajatusmalli siitä, että
eläimet ovat olemassa ihmisten käyttöä varten.
Faktat
Turkin takia USA:ssa vuosittain tapettavien eläinten määrä vastaa suunnilleen Illinoisin
väkilukua. Koe-eläimiä tapetaan USA:ssa vuosittain noin Texasin väkilukua vastaava määrä.
Nisäkkäitä ja lintuja kasvatetaan ja teurastetaan USA:ssa vuosittain noin 1 2/3-kertaisesti koko
maailman ihmismäärän verran. Yli 99 % USA:ssa tapettavista eläimistä kuolee tullakseen syödyiksi.
Näin jokainen ihminen tekee päivittäin valintoja, jotka suoraan määräävät näiden eläinten
kohtalon.
Koska useimmat ihmiset syövät eläimiä, yleisenä näkemyksenä pysyy se, että eläimet ovat välineitä
ja hyödykkeitä. Tästä asenteesta seuraa myös useita näkyviä mutta pienemmän mittakaavan
hyväksikäytön muotoja, kuten metsästys, sirkukset, kukkotappelut, turkikset ja hevoskilpailut,
jotka alituisesti vaativat huomiomme.
Monet aktivistit palavat loppuun näissä loputtomissa "taisteluissa", joissa pienimmänkin voiton
saavuttaminen on vaikeaa. Ratkaiseva muutos yhteiskunnassa toteutuu kuitenkin vain, jos ihmiset
saadaan vakuutettua, että eläinten syöminen täytyy lopettaa.
Toiminnasta
Kaikki toiminta ei johda tulokseen. On samantekevää, kuinka vihaisia me olemme, kuinka paljon
uskomme johonkin, kuinka paljon teemme työtä, tai kuinka paljon kärsimme, siitä huolimatta
tekemisemme voivat olla hyödyttömiä tai jopa vahingollisia. Meidän pitäisi aina ajatella
selkeästi, tarvittaessa kysyä neuvoa, olla valmiita myöntämään virheemme ja muuttaa kurssia, jos
suunta on väärä. Jos ponnistuksemme eivät ole osa selkeää ja hyvin mietittyä suunnitelmaa, me
poljemme paikoillamme.
Sinä aikana kun EO-liike on ollut näkyvä USA:ssa (noin vuodesta 1980 lähtien), EO-aktivistit ovat
lopettaneet joitakin hyväksikäytön muotoja, saaneet median huomion ja tulleet pop-kulttuurin
vakiokalustoksi. Kuitenkin vielä kaksi vuosikymmentä myöhemmin, satoja miljoonia dollareita
käytettyämme ja ehkä yhtä monta työtuntia omistettuamme melkein kaksinkertainen määrä eläimiä
tapetaan USA:ssa tänä vuonna kuin tapettiin vuonna 1980. Kun otetaan huomioon kärsivien eläinten
määrä, kärsimyksen aste ja se, että ne tarkoituksellisesti pannaan kärsimään, meidän pitäisi
kiinnittää koko huomiomme siihen, että kärsimys lopetetaan niin tehokkaasti ja nopeasti kuin
mahdollista. Tämän vuoksi meidän tulee analysoida objektiivisesti kustannuksia ja hyötyjä, jotka
liittyvät mielenkiinnon kohteidemme ja taktiikoidemme valintaan ja siihen, minkälaisen esimerkin
annamme muille.
Resurssien kohdistaminen
Vihan lisäksi syyllisyys on hyvin motivoiva tunne aktivistien joukossa. Jos saamme tietoomme
tapauksen, jossa eläimiä selkeästi riistetään, meistä tuntuu, että siihen pitää reagoida. Emme
kuitenkaan voi tehdä kaikkea, vaikkemme haluakaan sitä myöntää. Kun valitsemme toiminnan yhdessä
asiassa, valintamme jättää samalla pois jonkin toisen asian parissa toimimisen. Verrattuna
väestöön kokonaisuudessaan ja eläimiä hyväksi käyttäviin yhtiöihin EO-aktivisteilla on käytössään
vain rajallinen määrä rahaa, aikaa, tunne-energiaa ja muita resursseja. Sen sijaan, että
reagoitaisiin mihin tahansa esiin pulpahtavaan riiston muotoon, etusijalla pitäisi olla
rajallisten resurssien käyttö niin, että tulos on paras mahdollinen. Tuolla jossain on olemassa
joukko ihmisiä, jotka ovat avoimia pyrkimyksillemme, samaan aikaan kun ihmiset eläimiä
riistävissä teollisuuden muodoissa eivät sitä ole. Pitäisikö meidän ensin kasvaa lukumääräisesti
kohdentamalla energiamme niiden ihmisten houkutteluun, jotka ovat valmiita kuuntelemaan
viestimme?
Jotkut väittävät, että pienen skaalan mutta korkean profiilin tapaukset voivat toimia syöttinä
rahan keräyksessä ja uusien jäsenten saamisessa. Toisten mielestä voitot energisoivat
aktivisteja, jotka muutoin palaisivat loppuun toimissa, joista ei ole kouraantuntuvaa hyötyä.
Potentiaalista hyötyä täytyy kuitenkin verrata toisessa vaakakupissa oleviin tekijöihin. Yksi
esimerkki liikkeen prioriteeteista on pulujen ammunnan lopettaminen Heginsissä, mikä on yksi
USA:n EO-liikkeen keskeisenä pidetty voitettu kampanja 1990-luvulla. Äärettömät määrät rahaa ja
vaivaa käytettiin tähän kampanjaan. Ammuskelun lopettaminen pelastaa vuosittain kuitenkin vain
noin 5000 eläintä eli saman määrän kuin USA:n teurastamoissa kuolee joka kuudestoista sekunti.
Jatkossa olisi hyvä miettiä, onko tällainen resurssien käyttö tehokkain tapa auttaa eläimiä.
Taktiikat
Ottaen huomioon eläinten hyväksikäyttömuotojen laaja skaala ja erilaiset tilanteet, joista
aktivistit löytävät itsensä, ei luultavasti voi väittää, että jokin taktiikka olisi
kyseenalaistamattoman positiivinen tai aina vahingollinen. Esimerkiksi tietyn tyyppiset
mielenosoitukset tehtyinä asiallisesti ja selkeästi asiaankuuluvissa olosuhteissa voivat
positiivisesti nostaa yleisön tietoisuutta, saada reilun medianäkyvyyden ja rohkaista joitakin
aktivisteja. Vastaava mielenosoitus eri olosuhteissa iskulausein ja huudoin ilmaistulla
mielenosoitus viestillä voi vahingoittaa eläinten oikeuksien edistymistä vieraannuttamalla
ihmisiä asiasta ja turhauttamalla maltillisia aktivisteja.
Samaan tapaan kuin rajallisista resursseista myös taktiikoista täytyy päättää niin, että
päämäärien suuremmat asiayhteydet otetaan huomioon. Miksi teemme tätä (esim. vihan ja
syyllisyyden takia vai siksi, että se on strateginen askel, joka hyödyttää suurempaa
päämääräämme)? Mikä on luultavin lopputulos? Mikä vaikutus asialla on suureen yleisöön? Entä
toisiin aktivisteihin? Mihin muihin aktiviteetteihin voisimme käyttää saman ajan ja resurssit, ja
voisiko jollain näistä muista vaihtoehdoista olla suurempi kokonaisvaikutus?
Mediasirkus
Monet aktivistit uskovat, että tapahtuman tai heidän muun aktivisminsa arvo perustuu siihen,
kuinka paljon medianäkyvyyttä se saa. Ei kuitenkaan ole välttämätöntä kohdistaa omaa aktivismiaan
median huomion saamiseen. Median käytössä on myös joitakin varjopuolia. Mediassa on harvoin
tarpeeksi aikaa esittää veganismi täysipainoisesti ja vakuuttavasti. Lisäksi media saa
vastustajasi tietoiseksi ponnistuksistamme, jolloin eläinten hyväksikäyttäjät voivat mobilisoida
joukkonsa meitä vastaan. Heille annetaan vapaa areena olla meidän kanssamme eri mieltä ja
useimmiten yhtäläinen tai parempi ohjelma-aika kuin meille. Monet mediassa lähettävät ohjelmaa
vain, jos heillä on tunne, että he kykenevät samaan meidät näyttämään vandaaleilta tai
terroristeilta tai muutoin typeriltä. Näitä varjopuolia et kohtaa jakaessasi yksityiskohtaista ja
tarkkaa tietoa veganismista kädestä käteen. Tällöin luultavasti saavutat vähemmän ihmisiä, mutta
pystyt antamaan heille perinpohjaisen informaation sen sijaan, että antaisit vain tiedonjyvän,
joka on helppo sivuuttaa tai unohtaa.
Miksi veganismi?
Tiedon levittäminen siitä, miten veganismi ehkäisee eläinten kärsimystä, auttaa yksilöitä (ja
siten yhteiskuntaa) olemaan nojautumatta eläinten riistoon syömisessä, joka on päivittäinen
perustoiminto. Kun tämä päivittäinen kytkös on rikottu, ihmisten on paljon helpompi torjua kaikki
muukin eläinten hyväksikäyttö, eikä pelkästään toisten tekemä suuren luokan riisto. Kun yhä
useammat ihmiset toimivat veganismin periaatteiden mukaisesti, muiden on paljon helpompi liittyä
heihin. Tämä luo painetta muissa eläinkysymyksissä ja tavoitteidemme saavuttaminen nopeutuu. Emme
kuitenkaan tarvitse enemmistöä vähentääksemme merkittävästi eläinten kärsimyksiä veganismia
levittämällä. Jos 5 % amerikkalaisista lopettaisi eläinten syömisen, kärsimystä ehkäistäisiin
enemmän kuin lakkauttamalla kaikki muut eläinten hyväksikäytön muodot USA:ssa.
Terveysargumentti
Kuten Donner Maurer päätteli Pohjois-Amerikan vegetaristista
liikettä koskevassa väitöskirjassaan
(1997), "vegetaristi-ryhmien strategia näytellä edistävänsä 'terveysruokavalioita' jokaisen
ihmisen omaksi parhaaksi estää ihmisiä omaksumasta kollektiivista kasvissyöjän identiteettiä,
joka perustuu ihmisten ja eläinten välisiä suhteita koskevaan moraaliseen pohdiskeluun. Ilman
moraalista sitoutumista kasvissyöjänä oleminen on elämäntyyli, joka on altis omien ja
kulttuuristen mieltymysten muutokselle." Monet aktivistit uskovat, että terveysargumentti on
tehokkain tapa edistää kasvissyöntiä, koska se on vähiten uhkaava ja vetoaa ihmisten itsekkäisiin
päämääriin. Seuraavin perustein me kyseenalaistamme tämän taktiikan tehokkuuden:
-
Vaikka terveysargumentti houkuttelisikin joitakin ihmisiä tehokkaammin kuin etiikka,
eettisin
perustein muutokseen motivoituneet ovat parempia veganismin puolestapuhujia. Eläinten vapautuksen
edistämisessä jokaisen ihmisen esimerkki ja toiminta puolestapuhujana on vähintään yhtä tärkeää
kuin heidän yksilöllisten valintojensa taloudellinen vaikutus. "Kasvispohjaisen" ruokavalion
edistäminen terveyssyistä ruokkii yhteiskuntamme itsekeskeisyyttä vihjaamalla, että eläinten
kärsimyksestä ei tarvitse välittää.
-
Terveyssyihin perustuvat ruokavaliot ovat alttiita muutoksille, jotka perustuvat uusiin
vähärasvaisiin eläintuotteisiin ja muotidieetteihin. Ihmiset, jotka seuraavat vegetaristista tai
vegaanista ruokavaliota tunteakseen itsensä terveemmäksi, alkavat uudestaan käyttää
eläintuotteita, jos he eivät voi paremmin. Koska he eivät ole sydämellään mukana, he eivät
useinkaan kokeile riittävän kauan löytääkseen itselleen sopivan tavan noudattaa
kasvisruokavaliota. Tällä voi olla kauaskantoisia negatiivisia vaikutuksia, kun he menevät
kertomaan muillekin kuinka huonosti he voivat ollessaan kasvissyöjiä.
-
Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tapettujen eläinten lukumäärä on noussut pilviin siksi,
että on alettu syödä enemmän kanaa ja kalaa, kun ihmiset terveyssyistä yrittävät syödä vähemmän
punaista lihaa.
-
Kasvissyöntiä koskevat terveysväitteet voivat usein olla liioiteltuja tai epätäydellisiä. Koska
niin monella ihmisellä on kasvissyöntiä koskevia terveyskysymyksiä, kaikkien aktivistien pitäisi
rehellisesti opiskella viimeisin ja täydellisin ravitsemuksellinen tietous. Kun ihmiset kysyvät
terveydestä, voimme luotettavasti sanoa, että vegaaniruokavalio voi olla terveellinen, ja kertoa,
mitkä ravintoaineet voivat olla huolenaiheena. (Löytääksesi Vegan Outreachin mielestä uusinta ja
tieteellisesti pätevää tietoa ks.
http://www.veganoutreach.org/health/)
Esimerkkinä olemisesta
Yleisesti ottaen ihmiset eivät halua uskoa, että he tukevat julmuutta syömällä eläintuotteita. He
ovat mukavuudenhaluisia, eivät halua luopua mieliruuistaan eivätkä eristäytyä kavereistaan ja
vanhemmistaan. Siksi on epätodennäköistä, että ihmiset edes kuuntelevat viestiämme, saati sitten
miettivät muuttumista, jos he kokevat meidät synkiksi ihmisvihaajiksi.
Vegaanien kesken näyttää usein olevan käynnissä kilpailu, jossa etsitään uusia kytköksiä eläinten
hyväksikäyttöön (linkkejähän voi löytää mistä vain, jos etsii tarpeeksi tarkasti). Tämä asenne
saa meidät näyttämään fanaattisilta ja antaa monille ihmisille tekosyyn torjua viestimme.
Jotkut vegaanit väittävät, että sokeri (ja tuotteet, joissa on sokeria, kuten Tofutti) eivät ole
vegaanisia, koska jossain sokerin prosessoinnissa käytettään luuhiiltä valkaisuaineena. Luuhiiltä
on myös käytetty aktiivihiilen lähteenä joissakin veden suodattimissa ja joissakin kunnallisissa
vedenkäsittelylaitoksissa (nämä laitokset myös käyttävät testejä, jotka sisältävät
eläintuotteita, ja vesi itse on testattu eläimillä). Pitäisikö meidän sanoa, että vesi ei ole
vegaanista?
Suurella enemmistöllä ihmisistä yhteiskunnassamme ei tuota mitään ongelmaa kaluta oikeaa
kananjalkaa. Silti me teemme numeron hunajasta, vaikka hyönteisiä ja muita eläimiä kuolee myös,
kun vegaaniruokaamme istutetaan, kasvatetaan, korjataan ja kuljetetaan. Ei siis ole ihme, että
monet ihmiset sivuuttavat meidät järjettöminä ja irrationaalisina, kun heille kerrotaan (tai sen
näkee toiminnastamme), että heidän ei tule syödä kasvishampurilaisia, jotka on tehty samassa
grillissä lihan kanssa, juoda viiniä, ottaa valokuvia, käyttää lääkitystä jne.
Eroon vegaanipoliiseista
Meidän on pakko ymmärtää, että jos veganismimme lähtökohtana on eläinten oikeudet, emme voi olla
muita poissulkeva, egoa pönkittävä kerho, vaan meistä pitää tulla valtavirtaa. Ylläpitämällä
vaikutelmaa, että "on niin vaikeaa olla vegaani, eläinkunnan tuotteita on kaikkialla" ja
painottamalla eläintuotteita siellä, missä kytkös eläinten kärsimykseen on hatara, toimimme
itseämme vastaan sallimalla useimpien sivuuttaa meidät kokonaan ja saaden muutkin lopulta
luovuttamaan turhautuneina koko prosessin.
Tapa, jolla veganismi esitetään potentiaaliselle vegaanille, on erittäin tärkeä. Puoleensavetävä
idea siinä, että on "vegaani", on se, että voi lopettaa eläinten riiston tukemisen. Lihan, munien
ja maitotuotteiden ostaminen luo eläinten kärsimyksen, eläimet kasvatetaan ja teurastetaan
erityisesti näiden tuotteiden takia. Mutta jos sivutuotteita ei myydä, ne heitetään tai annetaan
pois. Kun primaaristen eläintuotteiden kysyntä laskee ja sivutuotteet eivät enää ole niin
halpoja, yritykset löytävät uusia suodatusmenetelmiä, uusia tapoja kovettaa betonia, uusia
menetelmiä tuottaa terästä ja kumia, uusia veritestimenetelmiä jne. Kun yhä useammat ihmiset
välittävät eläimistä, viljelymenetelmiä muutetaan sellaisiksi, että eläimiä vahingoitetaan ja
tapetaan vähemmän vegaaniruuan istuttamisen ja korjaamisen aikana.
Ei siis ole todellista syytä vahtia liian tarkkaan "vegaani"-termin käyttöä. Haluamme
vegaanimaailman, emme vegaanikerhoa.
Uusi visio
Eläinten vapautus ei tapahdu ennen kuin liitymme yhteen kaikkien kanssa vegaanimaailmaan. Meidän
pitää päästä yli "taisteluista" ja sotakuvitelmista rakentavampaan lähestymistapaan. Jos haluamme
selkeän muutoksen tavassa, jolla muihin eläimiin suhtaudutaan, ei voi enää olla "me ja ne".
Eläinten vapautuksella on toivoa, jos ja vain jos me opimme, kuinka ihmiset saadaan lopettamaan
totuuden kieltäminen ja ilmentämään heidän piilevää myötätuntoaan. Menestyäkseen
vuorovaikutuksemme muiden kanssa täytyy olla juureutunut empatiaan ja ymmärrykseen. Meidän tulee
työskennellä lähtien ihmisten omista vaikuttimista, peloista, haluista ja puutteista samalla
työstäen niitä. Sen sijaan että lähestyttäisiin asiaa "taistelu"-ajattelutavalla, mikä
välttämättömästi saa ihmiset puolustuskannalle ja sulkeutumaan uusilta ideoilta, meidän täytyy
jakaa ihmisille tietoa, jota he voivat sulattaa omalla ajallaan ja toimia omaan tahtiinsa. Vain
sillä tavalla voidaan saavuttaa todellista kehitystä.
(Kirjoittaja toimii Vegan Outreach -järjestössä. Suomennos perustuu tekstiin "Activism and
Veganism Reconsidered", joka kokonaisuudessaan löytyy osoitteesta
http://www.veganoutreach.org/advocacy/)
|
 |