Vegaaniliiton etusivulle

 

 

 

 

..................

Julkaisija:
Vegaaniliitto ry
vegaia@vegaaniliitto.fi

Ilmestyy neljästi vuodessa

Vuositilaushinta 15 euroa (ks. tilausohjeet)

Uusimpia numeroita saatavilla vegaanipuodista

Osoitteenmuutokset osoitteeseen rekisterit [ät] vegaaniliitto.fi.

Myyntipisteitä: Akateemiset (Helsinki, Turku, Tampere ja Oulu), Ruohonjuuri (Helsinki, Tampere, Turku), Asoka, Uppveg

Osallistu Vegaian tekemiseen!
Mediatiedot

ISSN 1237-3184

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.


Etusivu / Vegaia / ...

Näkökulmia aktivismiin ja veganismiin

Matt Ball

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana eläinoikeusliike (EO) on tuonut yleiseen tietoisuuteen monia eläimiä koskevia asioita. Samaan aikaan lihankulutus henkeä kohti on kasvanut ja tapettujen eläinten määrä USA:ssa noussut satoja miljoonia joka vuosi.

Pieniä määriä eläimiä voidaan auttaa lopettamalla räikeät yleisesti paheksutut julmuuden muodot, mutta todellinen vapautus saavutetaan vain muuttamalla syvälle piintynyt ajatusmalli siitä, että eläimet ovat olemassa ihmisten käyttöä varten.


Faktat

Turkin takia USA:ssa vuosittain tapettavien eläinten määrä vastaa suunnilleen Illinoisin väkilukua. Koe-eläimiä tapetaan USA:ssa vuosittain noin Texasin väkilukua vastaava määrä. Nisäkkäitä ja lintuja kasvatetaan ja teurastetaan USA:ssa vuosittain noin 1 2/3-kertaisesti koko maailman ihmismäärän verran. Yli 99 % USA:ssa tapettavista eläimistä kuolee tullakseen syödyiksi. Näin jokainen ihminen tekee päivittäin valintoja, jotka suoraan määräävät näiden eläinten kohtalon.

Koska useimmat ihmiset syövät eläimiä, yleisenä näkemyksenä pysyy se, että eläimet ovat välineitä ja hyödykkeitä. Tästä asenteesta seuraa myös useita näkyviä mutta pienemmän mittakaavan hyväksikäytön muotoja, kuten metsästys, sirkukset, kukkotappelut, turkikset ja hevoskilpailut, jotka alituisesti vaativat huomiomme.

Monet aktivistit palavat loppuun näissä loputtomissa "taisteluissa", joissa pienimmänkin voiton saavuttaminen on vaikeaa. Ratkaiseva muutos yhteiskunnassa toteutuu kuitenkin vain, jos ihmiset saadaan vakuutettua, että eläinten syöminen täytyy lopettaa.

Toiminnasta

Kaikki toiminta ei johda tulokseen. On samantekevää, kuinka vihaisia me olemme, kuinka paljon uskomme johonkin, kuinka paljon teemme työtä, tai kuinka paljon kärsimme, siitä huolimatta tekemisemme voivat olla hyödyttömiä tai jopa vahingollisia. Meidän pitäisi aina ajatella selkeästi, tarvittaessa kysyä neuvoa, olla valmiita myöntämään virheemme ja muuttaa kurssia, jos suunta on väärä. Jos ponnistuksemme eivät ole osa selkeää ja hyvin mietittyä suunnitelmaa, me poljemme paikoillamme.

Sinä aikana kun EO-liike on ollut näkyvä USA:ssa (noin vuodesta 1980 lähtien), EO-aktivistit ovat lopettaneet joitakin hyväksikäytön muotoja, saaneet median huomion ja tulleet pop-kulttuurin vakiokalustoksi. Kuitenkin vielä kaksi vuosikymmentä myöhemmin, satoja miljoonia dollareita käytettyämme ja ehkä yhtä monta työtuntia omistettuamme melkein kaksinkertainen määrä eläimiä tapetaan USA:ssa tänä vuonna kuin tapettiin vuonna 1980. Kun otetaan huomioon kärsivien eläinten määrä, kärsimyksen aste ja se, että ne tarkoituksellisesti pannaan kärsimään, meidän pitäisi kiinnittää koko huomiomme siihen, että kärsimys lopetetaan niin tehokkaasti ja nopeasti kuin mahdollista. Tämän vuoksi meidän tulee analysoida objektiivisesti kustannuksia ja hyötyjä, jotka liittyvät mielenkiinnon kohteidemme ja taktiikoidemme valintaan ja siihen, minkälaisen esimerkin annamme muille.

Resurssien kohdistaminen

Vihan lisäksi syyllisyys on hyvin motivoiva tunne aktivistien joukossa. Jos saamme tietoomme tapauksen, jossa eläimiä selkeästi riistetään, meistä tuntuu, että siihen pitää reagoida. Emme kuitenkaan voi tehdä kaikkea, vaikkemme haluakaan sitä myöntää. Kun valitsemme toiminnan yhdessä asiassa, valintamme jättää samalla pois jonkin toisen asian parissa toimimisen. Verrattuna väestöön kokonaisuudessaan ja eläimiä hyväksi käyttäviin yhtiöihin EO-aktivisteilla on käytössään vain rajallinen määrä rahaa, aikaa, tunne-energiaa ja muita resursseja. Sen sijaan, että reagoitaisiin mihin tahansa esiin pulpahtavaan riiston muotoon, etusijalla pitäisi olla rajallisten resurssien käyttö niin, että tulos on paras mahdollinen. Tuolla jossain on olemassa joukko ihmisiä, jotka ovat avoimia pyrkimyksillemme, samaan aikaan kun ihmiset eläimiä riistävissä teollisuuden muodoissa eivät sitä ole. Pitäisikö meidän ensin kasvaa lukumääräisesti kohdentamalla energiamme niiden ihmisten houkutteluun, jotka ovat valmiita kuuntelemaan viestimme?

Jotkut väittävät, että pienen skaalan mutta korkean profiilin tapaukset voivat toimia syöttinä rahan keräyksessä ja uusien jäsenten saamisessa. Toisten mielestä voitot energisoivat aktivisteja, jotka muutoin palaisivat loppuun toimissa, joista ei ole kouraantuntuvaa hyötyä. Potentiaalista hyötyä täytyy kuitenkin verrata toisessa vaakakupissa oleviin tekijöihin. Yksi esimerkki liikkeen prioriteeteista on pulujen ammunnan lopettaminen Heginsissä, mikä on yksi USA:n EO-liikkeen keskeisenä pidetty voitettu kampanja 1990-luvulla. Äärettömät määrät rahaa ja vaivaa käytettiin tähän kampanjaan. Ammuskelun lopettaminen pelastaa vuosittain kuitenkin vain noin 5000 eläintä eli saman määrän kuin USA:n teurastamoissa kuolee joka kuudestoista sekunti. Jatkossa olisi hyvä miettiä, onko tällainen resurssien käyttö tehokkain tapa auttaa eläimiä.

Taktiikat

Ottaen huomioon eläinten hyväksikäyttömuotojen laaja skaala ja erilaiset tilanteet, joista aktivistit löytävät itsensä, ei luultavasti voi väittää, että jokin taktiikka olisi kyseenalaistamattoman positiivinen tai aina vahingollinen. Esimerkiksi tietyn tyyppiset mielenosoitukset tehtyinä asiallisesti ja selkeästi asiaankuuluvissa olosuhteissa voivat positiivisesti nostaa yleisön tietoisuutta, saada reilun medianäkyvyyden ja rohkaista joitakin aktivisteja. Vastaava mielenosoitus eri olosuhteissa iskulausein ja huudoin ilmaistulla mielenosoitus viestillä voi vahingoittaa eläinten oikeuksien edistymistä vieraannuttamalla ihmisiä asiasta ja turhauttamalla maltillisia aktivisteja.

Samaan tapaan kuin rajallisista resursseista myös taktiikoista täytyy päättää niin, että päämäärien suuremmat asiayhteydet otetaan huomioon. Miksi teemme tätä (esim. vihan ja syyllisyyden takia vai siksi, että se on strateginen askel, joka hyödyttää suurempaa päämääräämme)? Mikä on luultavin lopputulos? Mikä vaikutus asialla on suureen yleisöön? Entä toisiin aktivisteihin? Mihin muihin aktiviteetteihin voisimme käyttää saman ajan ja resurssit, ja voisiko jollain näistä muista vaihtoehdoista olla suurempi kokonaisvaikutus?

Mediasirkus

Monet aktivistit uskovat, että tapahtuman tai heidän muun aktivisminsa arvo perustuu siihen, kuinka paljon medianäkyvyyttä se saa. Ei kuitenkaan ole välttämätöntä kohdistaa omaa aktivismiaan median huomion saamiseen. Median käytössä on myös joitakin varjopuolia. Mediassa on harvoin tarpeeksi aikaa esittää veganismi täysipainoisesti ja vakuuttavasti. Lisäksi media saa vastustajasi tietoiseksi ponnistuksistamme, jolloin eläinten hyväksikäyttäjät voivat mobilisoida joukkonsa meitä vastaan. Heille annetaan vapaa areena olla meidän kanssamme eri mieltä ja useimmiten yhtäläinen tai parempi ohjelma-aika kuin meille. Monet mediassa lähettävät ohjelmaa vain, jos heillä on tunne, että he kykenevät samaan meidät näyttämään vandaaleilta tai terroristeilta tai muutoin typeriltä. Näitä varjopuolia et kohtaa jakaessasi yksityiskohtaista ja tarkkaa tietoa veganismista kädestä käteen. Tällöin luultavasti saavutat vähemmän ihmisiä, mutta pystyt antamaan heille perinpohjaisen informaation sen sijaan, että antaisit vain tiedonjyvän, joka on helppo sivuuttaa tai unohtaa.

Miksi veganismi?

Tiedon levittäminen siitä, miten veganismi ehkäisee eläinten kärsimystä, auttaa yksilöitä (ja siten yhteiskuntaa) olemaan nojautumatta eläinten riistoon syömisessä, joka on päivittäinen perustoiminto. Kun tämä päivittäinen kytkös on rikottu, ihmisten on paljon helpompi torjua kaikki muukin eläinten hyväksikäyttö, eikä pelkästään toisten tekemä suuren luokan riisto. Kun yhä useammat ihmiset toimivat veganismin periaatteiden mukaisesti, muiden on paljon helpompi liittyä heihin. Tämä luo painetta muissa eläinkysymyksissä ja tavoitteidemme saavuttaminen nopeutuu. Emme kuitenkaan tarvitse enemmistöä vähentääksemme merkittävästi eläinten kärsimyksiä veganismia levittämällä. Jos 5 % amerikkalaisista lopettaisi eläinten syömisen, kärsimystä ehkäistäisiin enemmän kuin lakkauttamalla kaikki muut eläinten hyväksikäytön muodot USA:ssa.

Terveysargumentti

Kuten Donner Maurer päätteli Pohjois-Amerikan vegetaristista liikettä koskevassa väitöskirjassaan (1997), "vegetaristi-ryhmien strategia näytellä edistävänsä 'terveysruokavalioita' jokaisen ihmisen omaksi parhaaksi estää ihmisiä omaksumasta kollektiivista kasvissyöjän identiteettiä, joka perustuu ihmisten ja eläinten välisiä suhteita koskevaan moraaliseen pohdiskeluun. Ilman moraalista sitoutumista kasvissyöjänä oleminen on elämäntyyli, joka on altis omien ja kulttuuristen mieltymysten muutokselle." Monet aktivistit uskovat, että terveysargumentti on tehokkain tapa edistää kasvissyöntiä, koska se on vähiten uhkaava ja vetoaa ihmisten itsekkäisiin päämääriin. Seuraavin perustein me kyseenalaistamme tämän taktiikan tehokkuuden:

  • Vaikka terveysargumentti houkuttelisikin joitakin ihmisiä tehokkaammin kuin etiikka, eettisin perustein muutokseen motivoituneet ovat parempia veganismin puolestapuhujia. Eläinten vapautuksen edistämisessä jokaisen ihmisen esimerkki ja toiminta puolestapuhujana on vähintään yhtä tärkeää kuin heidän yksilöllisten valintojensa taloudellinen vaikutus. "Kasvispohjaisen" ruokavalion edistäminen terveyssyistä ruokkii yhteiskuntamme itsekeskeisyyttä vihjaamalla, että eläinten kärsimyksestä ei tarvitse välittää.
  • Terveyssyihin perustuvat ruokavaliot ovat alttiita muutoksille, jotka perustuvat uusiin vähärasvaisiin eläintuotteisiin ja muotidieetteihin. Ihmiset, jotka seuraavat vegetaristista tai vegaanista ruokavaliota tunteakseen itsensä terveemmäksi, alkavat uudestaan käyttää eläintuotteita, jos he eivät voi paremmin. Koska he eivät ole sydämellään mukana, he eivät useinkaan kokeile riittävän kauan löytääkseen itselleen sopivan tavan noudattaa kasvisruokavaliota. Tällä voi olla kauaskantoisia negatiivisia vaikutuksia, kun he menevät kertomaan muillekin kuinka huonosti he voivat ollessaan kasvissyöjiä.
  • Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tapettujen eläinten lukumäärä on noussut pilviin siksi, että on alettu syödä enemmän kanaa ja kalaa, kun ihmiset terveyssyistä yrittävät syödä vähemmän punaista lihaa.
  • Kasvissyöntiä koskevat terveysväitteet voivat usein olla liioiteltuja tai epätäydellisiä. Koska niin monella ihmisellä on kasvissyöntiä koskevia terveyskysymyksiä, kaikkien aktivistien pitäisi rehellisesti opiskella viimeisin ja täydellisin ravitsemuksellinen tietous. Kun ihmiset kysyvät terveydestä, voimme luotettavasti sanoa, että vegaaniruokavalio voi olla terveellinen, ja kertoa, mitkä ravintoaineet voivat olla huolenaiheena. (Löytääksesi Vegan Outreachin mielestä uusinta ja tieteellisesti pätevää tietoa ks. http://www.veganoutreach.org/health/)

Esimerkkinä olemisesta

Yleisesti ottaen ihmiset eivät halua uskoa, että he tukevat julmuutta syömällä eläintuotteita. He ovat mukavuudenhaluisia, eivät halua luopua mieliruuistaan eivätkä eristäytyä kavereistaan ja vanhemmistaan. Siksi on epätodennäköistä, että ihmiset edes kuuntelevat viestiämme, saati sitten miettivät muuttumista, jos he kokevat meidät synkiksi ihmisvihaajiksi.

Vegaanien kesken näyttää usein olevan käynnissä kilpailu, jossa etsitään uusia kytköksiä eläinten hyväksikäyttöön (linkkejähän voi löytää mistä vain, jos etsii tarpeeksi tarkasti). Tämä asenne saa meidät näyttämään fanaattisilta ja antaa monille ihmisille tekosyyn torjua viestimme.

Jotkut vegaanit väittävät, että sokeri (ja tuotteet, joissa on sokeria, kuten Tofutti) eivät ole vegaanisia, koska jossain sokerin prosessoinnissa käytettään luuhiiltä valkaisuaineena. Luuhiiltä on myös käytetty aktiivihiilen lähteenä joissakin veden suodattimissa ja joissakin kunnallisissa vedenkäsittelylaitoksissa (nämä laitokset myös käyttävät testejä, jotka sisältävät eläintuotteita, ja vesi itse on testattu eläimillä). Pitäisikö meidän sanoa, että vesi ei ole vegaanista?

Suurella enemmistöllä ihmisistä yhteiskunnassamme ei tuota mitään ongelmaa kaluta oikeaa kananjalkaa. Silti me teemme numeron hunajasta, vaikka hyönteisiä ja muita eläimiä kuolee myös, kun vegaaniruokaamme istutetaan, kasvatetaan, korjataan ja kuljetetaan. Ei siis ole ihme, että monet ihmiset sivuuttavat meidät järjettöminä ja irrationaalisina, kun heille kerrotaan (tai sen näkee toiminnastamme), että heidän ei tule syödä kasvishampurilaisia, jotka on tehty samassa grillissä lihan kanssa, juoda viiniä, ottaa valokuvia, käyttää lääkitystä jne.

Eroon vegaanipoliiseista

Meidän on pakko ymmärtää, että jos veganismimme lähtökohtana on eläinten oikeudet, emme voi olla muita poissulkeva, egoa pönkittävä kerho, vaan meistä pitää tulla valtavirtaa. Ylläpitämällä vaikutelmaa, että "on niin vaikeaa olla vegaani, eläinkunnan tuotteita on kaikkialla" ja painottamalla eläintuotteita siellä, missä kytkös eläinten kärsimykseen on hatara, toimimme itseämme vastaan sallimalla useimpien sivuuttaa meidät kokonaan ja saaden muutkin lopulta luovuttamaan turhautuneina koko prosessin.

Tapa, jolla veganismi esitetään potentiaaliselle vegaanille, on erittäin tärkeä. Puoleensavetävä idea siinä, että on "vegaani", on se, että voi lopettaa eläinten riiston tukemisen. Lihan, munien ja maitotuotteiden ostaminen luo eläinten kärsimyksen, eläimet kasvatetaan ja teurastetaan erityisesti näiden tuotteiden takia. Mutta jos sivutuotteita ei myydä, ne heitetään tai annetaan pois. Kun primaaristen eläintuotteiden kysyntä laskee ja sivutuotteet eivät enää ole niin halpoja, yritykset löytävät uusia suodatusmenetelmiä, uusia tapoja kovettaa betonia, uusia menetelmiä tuottaa terästä ja kumia, uusia veritestimenetelmiä jne. Kun yhä useammat ihmiset välittävät eläimistä, viljelymenetelmiä muutetaan sellaisiksi, että eläimiä vahingoitetaan ja tapetaan vähemmän vegaaniruuan istuttamisen ja korjaamisen aikana.

Ei siis ole todellista syytä vahtia liian tarkkaan "vegaani"-termin käyttöä. Haluamme vegaanimaailman, emme vegaanikerhoa.

Uusi visio

Eläinten vapautus ei tapahdu ennen kuin liitymme yhteen kaikkien kanssa vegaanimaailmaan. Meidän pitää päästä yli "taisteluista" ja sotakuvitelmista rakentavampaan lähestymistapaan. Jos haluamme selkeän muutoksen tavassa, jolla muihin eläimiin suhtaudutaan, ei voi enää olla "me ja ne".

Eläinten vapautuksella on toivoa, jos ja vain jos me opimme, kuinka ihmiset saadaan lopettamaan totuuden kieltäminen ja ilmentämään heidän piilevää myötätuntoaan. Menestyäkseen vuorovaikutuksemme muiden kanssa täytyy olla juureutunut empatiaan ja ymmärrykseen. Meidän tulee työskennellä lähtien ihmisten omista vaikuttimista, peloista, haluista ja puutteista samalla työstäen niitä. Sen sijaan että lähestyttäisiin asiaa "taistelu"-ajattelutavalla, mikä välttämättömästi saa ihmiset puolustuskannalle ja sulkeutumaan uusilta ideoilta, meidän täytyy jakaa ihmisille tietoa, jota he voivat sulattaa omalla ajallaan ja toimia omaan tahtiinsa. Vain sillä tavalla voidaan saavuttaa todellista kehitystä.

(Kirjoittaja toimii Vegan Outreach -järjestössä. Suomennos perustuu tekstiin "Activism and Veganism Reconsidered", joka kokonaisuudessaan löytyy osoitteesta http://www.veganoutreach.org/advocacy/)

 

 

 
Vegaaniliitto ry | info@vegaaniliitto.fi | 050 344 9524Viimeksi päivitetty 16.08.2008