Etusivu / Vegaia / ...

Rasvat tutuiksi, osa 2

Rasvoilla on monta roolia

Elimistömme saa energiaa hiilihydraateista, rasvoista eli lipideistä ja proteiineista. Pääasiassa energiatuotantoon käytetään hiilihydraatteja ja rasvoja. Proteiinia voidaan käyttää energiaksi vasta, kun proteiinien aminohapot muutetaan glukoosiksi. Glukoosi on yleensä elimistön pääasiallinen energialähde aterian jälkeen. Rasvoista saatavan energian merkitys on erityisen suuri paaston aikana, jolloin elimistö käyttää pääosin rasvoja energian kulutukseen. Pitkään jatkuneessa paastossa, olipa tilanne sitten vapaaehtoisesti valittu tai pakon sanelema, kaikki mahdollinen glukoosi säästetään aivojen käyttöön. Lipideillä on suuri merkitys myös lihasten aineenvaihdunnassa. Lihakset saavat rasvoista suuren osan tarvitsemastaan energiasta myös normaalin energiatilanteen vallitessa, ei ainoastaan paaston aikana.

Rasvojen kulku ja imeytyminen

Ruoasta saatavat rasvat ovat pääasiallisesti triglyseridejä (yli 95%), fosfolipidejä ja steroliestereitä, joista tunnetuin on kolesteroli. Yhdessä triglyseridissä on kolme rasvahappoa kiinni glyserolimolekyylissä. Rasvahapot jaetaan tyydyttyneisiin, kertatyydyttymättömiin ja monityydyttymättömiin rasvahappoihin. Esimerkiksi steariinihappo ei sisällä kaksoissidoksia ja on siten tyydyttynyt rasvahappo. Kaksoissidoksien puuttuminen tekee rasvasta kovan rasvan.

Ravinnon rasvojen tärkein kertatyydyttymätön rasvahappo on öljyhappo. Tavallisin ravinnon monityydyttymätön rasvahappo on linolihappo. Vegaaniruokavalio ei sisällä juuri lainkaan kolesterolia ja käytännössä hyvin vähän tyydyttyneitä rasvoja, kovetettuja kasvirasvoja ja kookosrasvaa lukuun ottamatta. Ihmiselle välttämättömiä ruoasta saatavia rasvahappoja, linolihappoa ja alfalinoleenihappoa, saa ainoastaan kasvis- ja kalarasvoista.

Rasvahapot ovat pitkiä hiiliketjuja, joiden toista päätä kutsutaan omega- ja toista deltapääksi. Esimerkiksi alfalinoleenihapossa on ensimmäinen kaksoissidos hiilessä kolme omegapäästä lukien. Siitä tulee sen arkikielessäkin vakiintunut omega-3-nimitys.

Ruoansulatuskanavassa olevasta rasvasta noin 75 % on peräisin ravinnosta, 10 % sapesta ja 15 % poiseritettävistä soluista. Lipaasientsyymit hajottavat rasvat pienemmiksi. Ohutsuolesta rasvat imeytyvät elimistöön.

Ravinnon rasvojen sulatus ja imeytyminen on erittäin tehokasta. Vain noin 5 prosenttia rasvahapoista erittyy ulosteisiin, loput imeytyvät.

Kylomikronit, VLDL, IDL, LDL ja HDL ovat lipoproteiineja, joita tarvitaan kuljettamaan rasva-aineita veressä. Kylomikroneissa kulkevat myös muun muassa rasvaliukoiset vitamiinit ja rasvaliukoiset myrkyt, kuten DDT. LDL:n tärkein tehtävä on siirtää kolesterolia kudoksiin. Jos kolesterolia on liikaa, sitä alkaa pusertua solujen välitilaankin ja LDL:ää alkaa kertyä verisuonten seinämiin. Siksi LDL:ää on kutsuttu "pahaksi kolesteroliksi". HDL puolestaan poistaa kolesterolia kudoksista maksaan eritettäväksi. Siksi se mielletään "hyväksi kolesteroliksi" - vaikka kumpaakin, sekä HLD:ää että LDL:ää tarvitaan.

Ylimääräiset triglyseridit varastoidaan rasvakudoksiin, mistä niitä paaston aikana vapautetaan elimistön energiatarpeisiin.

Kolesteroli ja ateroskleroosi

Vaikka vegaaniruokavalio ei sisälläkään juuri kolesterolia, ei tämä merkitse sitä, etteikö myös vegaanien elimistössä olisi kolesterolia. Kolesteroli on tärkeä solukalvojen rakenneosa ja useiden hormonien synteesin lähtöaine. Kolesterolia muodostuu maksassa elimistön omiin tarpeisiin. Sekasyöjien ohutsuolessa olevasta kolesterolista on arviolta puolet peräisin ravinnosta ja puolet on "sisäsyntyistä". Vegaanien elimistön kolesteroli on luonnollisesti kokonaan sisäsyntyistä. Kolesteroli imeytyy takaisin elimistöön ohutsuolessa.

Kasvirasvoissa on pieniä määriä kasvisteroleja. Nämä ovat olleet kiinnostuksen kohteena, koska joillakin niistä on kyky alentaa LDL-kolesterolipitoisuutta. Esimerkiksi margariiniin lisätyn sitosterolin tehokkuus perustuu siihen, että se vaikeuttaa LDL:n imeytymistä ja takaisinkierrätystä. Kasvisseroli siis tavallaan syrjäyttää LDL:n paikan elimistössä.

Ateroskleroosilla tarkoitetaan valtimoiden kovetustautia, joka ahtauttaa sydämen sepelvaltimoita, aivoverisuonia tai alaraajan valtimoita. Ateroskleroosissa valtimoiden seinämään kerääntyy rasva-aineita, lähinnä kolesteroliestereitä. Ateroomaksi kutsuttu kerääntymä on aluksi pehmeä, mutta kovettuu vähitellen, kun siihen kerääntyy myös soluja ja kalsiumsuoloja - tästä nimitys verisuonten kalkkeutuminen. Ateroskleroosi heikentää valtimoiden kimmoisuutta. Aterooma ja kovettunut valtimon seinämä myös rikkoutuvat herkästi. Paljastuneisiin kudoksiin tarttuu verihiutaleita ja valtimoa ahtauttava veritulppa syntyy. Ateroskleroosin seuraukset aiheuttavat suurimman osan teollistuneiden maiden aikuisväestön kuolemantapauksista.

Aterooman synty johtuu valtimon seinämän kolesteroliaineenvaihdunnan häiriintymisestä. LDL:ää kertyy verisuonen seinämään niin runsaasti, ettei HDL pysty poistamaan sitä. Syntyy ateroomalle tyypillinen kolesteroliydin, jonka ympäristössä myös lihassolut ja sidekudos lisääntyvät. Pitkälle kehittynyt ateroskleroosi ahtauttaa verisuonia ja voi aiheuttaa lihasten hapenpuutetta. Tämä aiheuttaa tyypillisesti rasituksessa ilmenevän kivun sydänlihaksessa (angina pectoris) tai alaraajojen lihaksissa (katkokävely). Verisuonessa olevat tukokset aiheuttavat myös äkillisiä verenkierron häiriöitä, jolloin verisuonien ravitsema kudos jää ilman riittävää verenkiertoa, ja syntyy paikallinen kuolio. Sydämessä syntyy sydäninfarkti eli sydänveritulppa ja aivoissa aivoinfarkti.

Vegaaniruokavalio sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä ja hoidossa

Väestötutkimusten mukaan tupakointi, suuri seerumin kolesterolipitoisuus ja korkea verenpaine selittävät yhdessä 2/3 sepelvaltimotaudin vaarasta. Useat ateroskleroosin riskitekijät ovat vegaaneilla alhaisemmat kuin sekasyöjillä. Runsaasti kasviksia syövillä on pienempi ateroskleroosin riski kuin vähän kasviksia syövillä. Tärkein selittävä tekijä on LDL-kolesterolipitoisuus, jonka on havaittu olevan vegaaneilla alhaisempi kuin sekasyöjillä. Kasvisruokavaliolla voidaan siis tehokkaasti vaikuttaa veren kolesterolitasoon. Ravinnon runsaat eläinrasvat, kolesteroli ja tyydyttyneet rasvahapot ovat tärkeimmät seerumin kolesteroliarvoa kohottavat tekijät. Lisätekijä on ravinnon sisältämän kuidun vähäisyys. Vegaaniruokavalio ei sisällä käytännössä lainkaan kolesterolia, mutta sen sijaan runsaasti kolesterolitasoja alentavia monityydyttymättömiä rasvahappoja (erityisesti soija-, pellava-, ja rypsituotteet) ja ravintokuituja.

Vegaanien verenpaine ja painoindeksit ovat yleensä alhaisemmat kuin sekaravintoa syövillä. Verenpaineen kannalta tärkeä tekijä on ravinnosta saadun suolan määrä, joka on kasvissyöjillä usein pienempi kuin sekasyöjillä. Liikapaino kohottaa osaltaan verenpainetta. Kasvisruokavalioista on paljon etua painon hallinnassa ja laihdutettaessa, koska kasvisruoka sisältää painoonsa nähden vähemmän energiaa ja paljon vatsaa täyttäviä kuituja.

Kun LDL hapettuu, se tarttuu erityisen hanakasti valtimoiden seinämiin. Tyydyttyneistä eläinperäisistä rasvahapoista peräisin oleva LDL-molekyyli on alttiimpi hapettumiselle ja muille muutoksille. Kasvisruoka sisältää runsaasti näiltä muutoksilta suojaavia antioksidantteja, kuten beetakaroteenia, C- ja E-vitamiinia. Vegaaniruokavaliossa onkin useita hyviä piirteitä ateroskleroosin ehkäisyn kannalta: paljon kuitua, vähän tyydyttynyttä rasvaa, ei kolesterolia sekä paljon antioksidantteja.

Lähteet: