Etusivu / Vegaia / ...

Rasvat tutuiksi, osa 1

Rasvaliukoiset vitamiinit

Vitamiinit ovat ruoan luonnollisina komponentteina esiintyviä yhdisteitä, joita elimistö ei itse valmista ollenkaan tai ei valmista riittäviä määriä. Ne ovat välttämättömiä normaalin elimistön kasvun, kehityksen ja ylläpidon kannalta. Vitamiinien puute tai heikentynyt hyväksikäyttö johtaa kullekin vitamiinille tyypillisiin puutosoireisiin. Rasvaliukoisiin vitamiineihin luetaan A-, D-, E- ja K-vitamiinit. Toisin kuin vesiliukoiset, eli B- ja C-vitamiinit, rasvaliukoiset vitamiinit keräytyvät elimistöön. Tästä seuraa se, että yliannostustapauksissa rasvaliukoiset vitamiinit voivat todella olla myrkyllisiä.

A-vitamiini

A-vitamiiniksi kutsutaan retinoideja ja karotenoideja. Karotenoidit toimivat A-vitamiinin esiasteina ja muuttuvat elimistössä retinoliksi. Tunnetuimpia karotenoideja ovat punaiset ja keltaiset kasveissa esiintyvät pigmentit, karoteenit.

Suurin osa A-vitamiinista varastoituu maksaan, ja jonkun verran munuaisiin, lisämunuaisiin ja rasvakudokseen. A-vitamiinin suositeltava saanti on naisille 800 ja miehille 900 mikrogrammaa vuorokaudessa. Vegaanit saavat tämän helpoimmin kokoon nauttimalla vitaminoituja ravintorasvoja ja esimerkiksi porkkanaa, aprikooseja, pinaattia ja punaista paprikaa.

A-vitamiini toimii elimistössä neljässä tehtävässä. Sen kenties tunnetuin tehtävä liittyy näköaistimuksen syntyyn hämärässä. A-vitamiinilla on tärkeä merkitys myös useiden solujen normaalin kasvun ja toiminnan ylläpidossa. Kolmas tehtävistä liittyy luuston kasvuun ja uusiutumiseen. A-vitamiini on lisäksi välttämätön normaalin lisääntymiskyvyn kannalta.

Mikäli maksassa on normaalit A-vitamiinivarastot, vaikuttaa puutteellinen A-vitamiinin saanti tuskin ollenkaan elimistössä saatavilla olevan retinolin pitoisuuksiin. Varastojen loppuessa A-vitamiinin puutokselle reagoivat erityisen herkästi muunmuassa iho, henkitorvi, sylkirauhaset, silmän verkkokalvo ja kivekset. Ensimmäinen A-vitamiinin puutosoire onkin tunnetusti hämäräsokeus. Puute heikentää myös vastustuskykyä.

Koska maksa pystyy varastoimaan A-vitamiinia, varsinaista myrkytystä ei yleensä tapahdu yliannostustapauksissa. Jatkuvat yliannokset voivat kuitenkin ylittää maksan varastointi- ja hajotuskyvyn.

Akuutin myrkytyksen aiheuttaa aikuisilla noin satakertainen ja lapsilla noin kaksikymmentäkertainen annostus suosituksiin verrattuna. Mm. alkoholin jatkuva käyttö ja munuaissairaudet edesauttavat A-vitamiinimyrkytyksen kehittymistä. Liiallinen A-vitamiinin saanti raskauden aikana vaurioittaa sikiötä ja voi aiheuttaa jopa keskenmenon tai epämuodostumia.

Runsas beetakaroteenin (porkkanassa) saanti voi aiheuttaa ihon keltaisuutta, mutta se on vaaratonta ja ohimenevää. Beetakaroteenin saannille ei ole asetettu ylärajaa, koska sen imeytyminen heikkenee saannin kasvaessa.

D-vitamiini

Ergokalsiferoli eli D2-vitamiini on D-vitamiinin esiaste, joka on kasvisperäinen. D3-vitamiinia muodostuu iholla auringonvalon vaikutuksesta ja sitä on myös joissakin eläinkunnan tuotteissa.

Suositeltava päiväannos D-vitamiinia aikuiselle on 5 mikrog/vrk - joskin tarve riippuu saadusta auringonvalon määrästä. D-vitamiinia on vaikea saada riittävästi vegaanisesta ruokavaliosta, vaikka jotkut metsäsienet sisältävätkin kohtuullisesti D-vitamiinia ja moniin ravintorasvoihin ja soijajuomiin lisätään D-vitamiinia. Vegaanien onkin syytä nauttia D-vitamiinilisää ainakin pimeinä vuodenaikoina. Myös sekasuokaa syövistä suomalaisista osa kärsii vajaasta D-vitamiinin saannista talvisaikaan.

D-vitamiini säätelee yhdessä muunmuassa parathormonin kanssa kalsiumin pitoisuutta elimistössä. Se lisää kalsiumin ja fosfaatin imeytymistä ohutsuolesta, käytettävissä olevan kalsiumin siirtyminen luustosta vereen lisääntyy ja kalsium imeytyy takaisin munuaisissa aikaisempaa enemmän. Yhä useammat tutkimukset todistavat D-vitamiinin tärkeästä merkityksestä luuston terveyden ylläpitämisessä ja osteoporoosin ehkäisyssä.

D-vitamiinin puutos aiheuttaa lapsilla riisitautia ja aikuisilla osteomalasiaa, luuston pehmenemistä. Molemmissa sairauksissa luuston tiheys on oleellisesti vähentynyt. Puutos voi johtua riittämättömästä auringonvalosta, puutteellisesta ruokavaliosta tai aineenvaihdunnallisesta häiriöstä. Ennen riisitauti oli Suomessa hyvin yleinen. Nykyään sitä ehkäistään antamalla pienille lapsille D-vitamiinilisää.

D-vitamiinia on yleisesti pidetty myrkyllisimpänä vitamiinina. Ylimääräinen D-vitamiini kertyy elimistöön. Pienillä lapsilla myrkytysoireet voivat ilmaantua jo 2-5 kertaa ravitsemussuositukset ylittävillä annoksilla. Toisaalta, aikuisilla myrkytysoireet ilmenevät vasta erittäin suurilla yliannostuksilla. D-vitamiinimyrkytyksen oireita ovat mm. ruokahaluttomuus, pahoinvointi, päänsärky ja jano. Koska D-vitamiini lisää kalsiumin imeytymistä, kalsiumia voi kertyä pehmytkudoksiin ja esimerkiksi munuaiskiviksi silloin, kun sekä D-vitamiinin että kalsiumin saanti on liian runsasta.

E-vitamiini

E-vitamiini-nimityksellä viitataan ryhmään tokoli- ja tokotrioliyhdisteitä, joita luonnossa esiintyy kahdeksassa eri muodossa. Ryhmän aineiden biologinen aktiivisuus vaihtelee. E-vitamiinin suositeltava saanti on 8-10 mg/vrk. E-vitamiinia syntyy ainoastaan kasveissa. Pääasiallinen E-vitamiinin lähde ovatkin kasviperäiset ravintorasvat ja viljatuotteet. Vegaaneilla ei siis ole hädän päivää riittävän E-vitamiinin saannin turvaamisessa, kunhan päivittäinen ravinto vain sisältää edes jonkin verran kasvirasvoja.

E-vitamiinin vaikutukset perustuvat sen kykyyn estää rasva-aineiden hapettumista eli "härskiintymistä". Näin E-vitamiini suojaa solukalvojen rasvahappoja esimerkiksi happiradikaalien hyökkäyksiltä. E-vitamiiniyhdisteet myös stabiloivat eräitä hormoneja ja entsyymejä.

Ravintoperäistä E-vitamiinin puutosta ei tunneta. Yleensä vain henkilöillä, joilla on rasva-aineiden imeytymishäiriö, on todettu E-vitamiinin puutosta.

E-vitamiinia pidetään vähiten myrkyllisenä rasvaliukoisista vitamiineista. Hyvin suurina pitoisuuksina E-vitamiini voi kuitenkin heikentää A-, D- ja K-vitamiinien imeytymistä.

K-vitamiini

K-vitamiinia saadaan ravinnosta ainakin kahdessa muodossa: fyllokinonina (K1) ja menakinonina (K2). K1-vitamiinia on pääosin kasveissa. K2-vitamiinia valmistavat mm. ihmisen suolistobakteerit.

K-vitamiinin tunnetuin tehtävä on osallistua maksassa tapahtuvaan veren hyytymistekijöiden synteesiin. K-vitamiini osallistuu myös lukuisien muiden proteiinien synteesiin, niin maksassa kuin muissakin kudoksissa.

Koska suolistobakteerit syntetisoivat K-vitamiinia, on sen puute aikuisilla erittäin harvinainen. Suositeltavaa saantimäärää ei olekaan asetettu. K-vitamiinin puute voi johtua lähinnä rasvojen imeytymishäiriöstä. K-vitamiinin puutos voi myös kehittyä 3-4 viikon kuluessa, jos suolistobakteerit tuhoutuvat esim. antibioottikuurin vaikutuksesta, eikä ravinnosta saada riittävää määrää K-vitamiinia.

K-vitamiinien ruoka-aineissa esiintyvät muodot eivät aiheuta suurinakaan pitoisuuksina myrkytysoireita. Sen sijaan synteettisen K-vitamiinin (K3) on osoitettu olevan myrkyllinen ainakin vastasyntyneille lapsille jo kolminkertaisina annoksina fysiologiseen tarpeeseen nähden.

Lähteet: