Etusivu / Vegaia / ...

Vegaanien koettu terveys ja suhtautuminen terveyteen

JANNE KEKKI JA SAARA KUPSALA

Vegaanien ravitsemus- ja terveydentilaa selvittäneissä tutkimuksissa terveyttä on yleensä mitattu ns. kovilla mittareilla, kuten sairastavuus- ja kuolleisuusluvuilla, eikä koettua terveydentilaa ole juurikaan tutkittu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut kartoittaa, miten vegaanit ovat kokeneet terveydentilansa ja vegaanisen elämäntapansa vaikutukset terveyteen.

Aineisto

Lähetimme keväällä 1999 kahdelle sähköpostilistalle — Helsingin yliopiston vegaanien listalle ja eläinaktivistien eläinlistalle — ilmoituksen tutkimuksesta ja listan kysymyksiä, joihin toivoimme vastaajien vastaavan. Sähköpostilistoilla on arviolta parisataa ihmistä eri puolilta Suomea. Kaikki listalla olevat eivät ole vegaaneja. Tutkittavat vastasivat vapaamuotoisilla esseillä tai suoraan kysymyslistan kysymyksiin suurimmaksi osaksi sähköpostitse, mutta myös kirjeitse.

Tutkimukseen vastasi 33 henkilöä, joista 12 oli miestä ja 21 naista. Naisten keski-ikä oli 21 vuotta ja vaihtelu 17 ja 33 ikävuoden välillä. Miehet olivat vanhempia: keski-ikä oli 24 vuotta ja vaihtelu 18 ja 29 ikävuoden välillä. Vegaaniruokavalion kesto oli keskimäärin naisilla 2,3 vuotta (6 kk - 6 v) ja miehillä 3,2 vuotta (3 kk - 7 v). Vastaajista suurin osa oli joko suorittamassa tai suorittanut korkeakoulututkinnon. Joukossa oli myös muutama lukiolainen. Miltei kaikki vastaajat olivat kaupunkilaisia. Helsinkiläisiä oli 11 ja jyväskyläläisiä viisi. Oulusta, Ylivieskasta, Vaasasta, Tampereelta, Turusta, Kouvolasta ja Kotkasta oli kustakin 1 - 3 vastaajaa.

Tutkimuksen tuloksia ei voi yleistää suomalaisiin vegaaneihin toisaalta aineiston pienuuden ja toisaalta sen valikoivuuden takia. Suomalaisten vegaanien sosiaalisesta rakenteesta ei ole tutkittua tietoa, mutta nuorten ja naisten osuuden tiedetään olevan korkea. Lisäksi vegaanien joukossa kaupunkilaisten ja korkeammin koulutettujen osuus on mitä ilmeisimmin suurempi kuin väestössä keskimäärin. Tutkimukseen on kuitenkin valikoitunut varmasti suurempi osuus korkeakoulututkinnon suorittaneita tai korkeakoulussa opiskelevia sekä kaupunkilaisia kuin niiden osuus on suomalaisissa vegaaneissa. Lisäki tutkimuksen levittäminen vain sähköpostilistojen kautta on valikoinut tutkimukseen aktiivisempia vegaaneja.

Ruokavalio ennen vegaaniksi ryhtymistä

Yleisimmin ruokavalio oli ennen vegaaniksi siirtymistä ollut lakto-ovo-vegetaarinen (21 henkilöä). Viidellä vastaajalla ruokavalio oli aiemmin ollut laktovegetaarinen. Kaksi henkilöä ilmoitti olleensa kasvissyöjiä, mutta eivät kertoneet kasvisruokavalion tyypistä tarkemmin. Vain kolme vastaajaa oli siirtynyt suoraan sekasyöjästä vegaaniksi. Kaksi henkilöä ei ilmoittanut aiempaa ruokavaliotaan. Kaikkien vastaajien ruokavalio oli ennen siirtymistä kasvisruokavalioon ollut perinteinen suomalainen sekaruokavalio.

Ravitsemusterapeutilla käynti ja tietolähteet

24 vastaajaa ei käynyt ravitsemusterapeutilla kysymässä neuvoa vegaaniseen ruokavalioon siirtyessään, neljä kävi ja viiden kohdalla ei ollut tietoa. Ravitsemusterapeuttien tarjoamaan tietoon ei näin luoteta. Kaksi ravitsemusterapeutilla käyneestä kertoi "omien tietojensa olleen paremmat". Yksi vastaaja taas kirjoitti, että ravitsemusterapeutti oli kannustava, mutta ei tiennyt mitään. Eräs vastaaja kertoi, että pelkäsi mennä ravitsemusterapeutille, koska oletti tämän tuomitsevan hänen valintansa.

Tietoa oli haettu erilaisista lähteistä siirryttäessä vegaaniruokavalioon. Eeva Jäntin Vegaanin käsikirjan oli lukenut kuusi ja Vegaaniliiton Kasvissyöntiä aloittelijoille -vihkosen viisi vastaajaa. Internetistä oli hakenut tietoa 11 vastaajaa. Ystäviltä oli saanut tietoa samoin 11 henkilöä. 20 vastaajaa ilmoitti lukeneensa erilaisia muita tietolähteitä, joihin lukeutuu sekalainen joukko materiaalia Voi hyvin -lehdestä Vegan nutrition kirjaan sekä tieteellisiin artikkeleihin. Kolme vastaajaa arvioi tietonsa hatariksi ryhtyessään vegaaniksi.

Koettu terveydentila

Kysymykseen: "Minkälaiseksi koet terveydentilasi tällä hetkellä?" vastaajat vastasivat seuraavasti: erittäin hyväksi tai hyväksi määrittelivät terveydentilansa melkein kaikki — 29 vastaajaa, kohtalaiseksi terveydentilansa koki yksi nainen ja huonoksi yksi mies. Kaksi tutkittavaa ei vastannut kysymykseen.

Koetun terveydentilan jaottelu kolmeen luokkaan on melko karkea, eikä ole riittävä arvioitaessa, millaiseksi vegaanit kokevat terveydentilansa. Vastaajat usein pohdiskelivatkin, minkä suhteen terveydentilaa pitäisi arvioida. Koettu terveydentila kuitenkin heijastaa todellista terveydentilaa. Paremman kuvan vegaanien hyvinvoinnin kokemisesta saa tarkastelemalla, millaisia hyötyjä ja haittoja vastaajat kokivat ruokavalionsa aiheuttavan terveydelle.

Vastaajien ilmoittamat vegaaniruokavaliosta aiheutuneet hyödyt ja haitat ovat suurimmaksi osaksi subjektiivisia kokemuksia ennemmin kuin diagnosoituja muutoksia terveydentilassa. Vastaajien oli usein vaikea päätellä, johtuivatko muutokset terveydentilassa ruokavaliosta vai muista tekijöistä. 15 vastaajaa koki saaneensa terveydellistä hyötyä siirryttyään vegaaniruokavalioon (taulukko 1). Seitsemän vastaajaa koki, että vegaaniruokavalion aloittamisen jälkeen oli ilmennyt negatiivisia terveysvaikutuksia (taulukko 2). Kolme vastaajaa raportoi sekä haittoja että hyötyjä. Kymmenen vastaajaa ei osannut arvioida, oliko vegaaniruokavaliosta ollut sen enempää haittaa kuin hyötyäkään.

12 henkilöä ilmoitti sairastelun vähentyneen. Sairasteluun sisältyvät tässä mm. flunssa, kuumeilu ja päänsärky. Viiden vastaajan paino oli laskenut. Ilmoitetut hyödyt saattavat aiheutua myös monista muista kuin ruokavalioon liittyvistä tekijöistä.

Ilmoitetuista haitoista ainostaan suolistotukos ei todennäköisesti liity vegaaniruokavalioon. Yhdellä vastaajalla oli ilmennyt B12-vitamiinin puutosoireita jo alle kahden vuoden vegaaniuden jälkeen, ja puutos diagnosoitiin hieman myöhemmin. Henkilöllä, joka ilmoitti voimakkaasta raajojen pistelystä, saattaa olla B12-vitamiinin puutos. Puutosoireista kärsineellä on oman ilmoituksensa mukaan tuore keliakia, joka hänen mukaansa oli puutosoireiden takana. Huulipielten halkeilu, huonot rautavarastot ja alhainen veren hemoglobiini saattavat viitata myös tiettyjen ravintoaineiden puutoksiin.

Pelko riittämättömästä ravitsemuksesta?

13 vastaajaa ilmoitti pelkäävänsä tai kiinnittävänsä huomiota siihen, saavatko tiettyjä ravintoaineita riittävästi. Kalsiumin saantiin kiinnitti huomiota seitsemän vastaajaa. B12-vitamiinin saanti epäilytti viittä vastaajaa. D-vitamiinin saannista oli huolissaan kaksi vastaajaa. Proteiinin riittävästä saannista oli huolissaan yksi urheilua harrastava mies sekä yksi nainen. Muita yksittäisiä ravintoaineita, joiden saanti huolestutti, olivat rasva, sinkki, mangaani, magnesium, seleeni ja jodi. Kymmenen vastaajaa arvioi saavansa ravinnostaan kaikki tarvittavat ravintoaineet. Viideltä vastaajalta ei saatu tietoja.

Huoli riittävästä ravintoaineiden saannista kohdistui pääasiassa "oikeisiin ravintoaineisiin" eli kalsiumiin, D-vitamiiniin ja B12-vitamiiniin. Ruokapäiväkirja ja erilaiset biokemialliset mittarit kertoisivat, onko huoli todella aiheellinen. Useat vastaajat mainitsivat käyttävänsä muitakin suplementteja kuin B12-vitamiinilisiä.

B12-vitamiinin käyttö

B12-vitaminoituja tuotteita tai suplementteja käyttää 26 vastaajaa, ei käytä kolme vastaajaa ja neljältä vastaajalta ei saatu tietoa. Tutkimuksessa ei selvitetty käyttötiheyttä, joten vastaajien B12-vitamiinin saannista ei voida tehdä johtopäätöksiä. B12-vitamiinilisien käyttäjien suuri osuus kuvastaa sitä, että B12-vitamiinisuplementaation välttämättömyydestä tiedetään pääsääntöisesti hyvin. Ainoastaan yksi vastaaja ilmoitti, ettei käytä mitään vitamiinivalmisteita, koska ei tarvitse niitä. Kaksi muuta, jotka ilmoittivat, etteivät käytä B12-vitamiinilisiä, tiesivät että suplementaatio on välttämätöntä, mutta eivät "jaksaneet välittää" tai epäilivät B12-vitamiinin imeytyvyyttä pillereistä.

Tuntuuko vegaaniruokavalion noudattaminen ja koostaminen hankalalta?

Suurin osa — 25 vastaajaa — ilmoitti vegaaniruokavalion noudattamisen ja koostamisen helpoksi. Kahdeksan vastaajan mielestä ruokavalion koostaminen ja noudattaminen oli jollain tavalla hankalaa. Yhden vastaajan osalta ei saatu tietoja. Yleisesti ottaen voisi luulla, että vegaaniruokavalion noudattaminen ja koostaminen on hyvin hankalaa. Useat vastaajat kertoivat, että ruokavalion noudattamisen vaikeudet jäävät oikeaksi koetun toiminnan tuottaman mielihyvän ja moraalisen pakottavuuden alle.

Tällaista ajattelutapaa kuvastaa esimerkiksi seuraava vastaus: "Mitenkään erityisen hankalaksi en vegaanista elämää ole kokenut, mutta ainahan sitä joutuu miettimään monet tilanteet sen kautta, kun on vaikkapa kylässä tai matkoilla. Ruokalistoilta ei voi tilata mitä vain, ... kahviloissa toiset tilaavat teetä ja leivoksen, minä pelkkää teetä jne... mutta tämän valinnan perusteet ovat kuitenkin niin vahvat, että hankaluuksista ei viitsi lannistua."

Ruokavalion hankaluuskysymyksessä haluttiin nostaa myös esiin veganismin positiivisia puolia: "Vegaanius nähdään liian usein kieltäytymisenä, negatiivisena asiana. Minä haluaisin vegaanisuuden positiivisten puolten ja rohkaisevien asioiden esille tuomista. Kuten sitä tunnetta, kun ruokailuun tulee lisää ulottuvuutta, tavallaan maun, hinnan, ulkonäön yms. rinnalle eettinen ulottuvuus."

Kotona ruokavaliota ei koettu yleensä ongelmaksi. Ongelmia tuli koulu- tai työpaikkaruokaloissa, matkoilla, ulkona syödessä ja kyläiltäessä sekasyöjien kotona. Jotkut myös ilmoittivat lipsuneensa ruokavaliostaan siirtymävaiheessa.

Muu terveydestä huolehtiminen

23 vastaajaa ilmoitti hoitavansa terveyttä liikunnan avulla. 14 vastaajaa ei käyttänyt tupakkaa, alkoholia, huumeita eikä muita päihteitä lainkaan. Vain kolme vastaajaa tupakoi. Terveyttä vaalittiin lisäksi mm. ulkoilemalla, välttämällä stressiä ja nukkumalla riittävästi.

Lääkkeiden käyttö

Niiltä henkilöiltä, joilta saatiin vastaus lääkkeiden käyttöä koskevaan kysymykseen, ei yksikään ilmoittanut kieltäytyvänsä täysin lääkehoidosta. 30 vastaajaa ilmoitti, ettei kieltäytyisi lääkehoidosta, jos sairastuisi tautiin, joka ei parane tai helpotu ilman lääkehoitoa. Kolmen vastaajan kanta oli epäselvä. Pääsääntöisesti kaikki vastaajat suhtautuivat lääkkeiden käyttöön varauksellisesti, koska ne on testattu eläimillä. Lääkkeiden käyttöä yritetään välttää mahdollisimman pitkälle riskeeraamatta kuitenkaan omaa terveyttä.

Noin puolet vastaajista ilmoitti käyttävänsä tai käyttäneensä, ja toinen puolikas, ettei ole käyttänyt lääkkeitä vegaanina olon aikana. Taulukosta 3 näkee, minkälaisiin vaivoihin vastaajat ovat käyttäneet tai käyttäisivät lääkkeitä.

Yhteenveto

Tutkimuksesta on hyvin vaikea tehdä johtopäätöksiä toisaalta siksi, ettei tuloksia voi yleistää suomalaisiin vegaaneihin ja toisaalta siksi, että aiheesta on hyvin vähän tutkimustuloksia, joita voisi käyttää vertailupohjana. Tuloksilla on enemmän informaatioarvoa, jos perusjoukkona pitää nuoria kaupunkilaisvegaaneja.

Ennakko-oletusten mukaista oli, että suurin osa oli siirtynyt vegaaniruokavalioon asteittain, eikä suoraan sekaruokavaliosta. Yllättävämpää oli se, ettei vegaaniruokavalion noudattamista yleensä koettu vaikeaksi ja se, että lääkkeiden käyttöön suhtauduttiin yleensä melko löyhästi. Tietämys ravitsemuksesta oli myös melko korkea ja miltei kaikki huolehtivat B12-vitamiinin saannista.

Melkein kaikki vastaajat kokivat terveydentilansa hyväksi ja ruokavaliosta nähtiin koituneen enemmän haittoja kuin hyötyjä. On muistettava, että terveydentilaan vaikuttavat myös muut tekijät kuin ruokavalio. Vastaajat olivat nuoria ja päihteiden käyttö oli vähäistä. Lisäksi useat vastaajat kertoivat, että omasta terveydestä huolehtiminen oli tärkeää ja terveyttä vaalittiin myös muilla keinoilla kuin ruokavaliolla.

Vegaaniruokavaliota oli keskimäärin noudatettu vain noin 2,5 vuotta. Monet hyödyt, kuten pienempi riski sairastua elintasosairauksiin ja painon säilyminen normaalina, ja monet haitat, kuten B12-vitamiinin puutos ja vaikutukset luuston kuntoon, tulevat esiin vasta pitkän aikavälin kuluttua.

Paljon kiitoksia kaikille tutkimukseen osallistuneille!