Etusivu / Vegaia / ...

Veggiskerho pihvikarjakunnassa eli Joroisissa

Tammikuussa 1997 muutimme Joroisiin. Silloin en vielä osannut aavistella, että voisi olla hankalaa löytää hengenheimolaisia. Teimme kesällä kasvisruokaa käsittelevän jutun Joroisten lehteen. Olin todella toiveikas: joku on varmastikin kiinnostunut kasvisravinnosta. Mitään ei kuitenkaan kuulunut.

Välillä on vaikeaa, kun keväisin pihvikarjan voimakas virtsan haju tulee läheiseltä pihvikarjatilalta ja lietettä levitetään vesistöjä saastuttaen saaren pelloille ja vastarannalla asuu lihamestari. Helppoa tietä en valinnut, haastetta on koko elämän ajaksi.

Huomasin, että aikuisena ei ole niin helppoa saada uusia ystäviä. En kuitenkaan luovuttanut. Juttelin aina, kun tarjoutui sopiva tilaisuus. Sitten tärppäsi: olin sauvalenkillä ja törmäsin näkövammaiseen Jormaan. Kun tapasimme seuraavan kerran, jutustelu meni suoraan kasvisravintoon. Kerroin vielä unelmastani — kasviskerhon perustamisesta. Muutaman viikon kuluttua puhelin pirahti. Jorman vaimo Elina soitti, ja sovimme ensimmäisen kasviskerhoillan. Kukaan ei voinut arvata riemuani!

Veggiskerho toimii sen pohjalta, mistä olemme kiinnostuneita. Kokoan materiaalia, teen monisteet, tilaan raaka-aineet ja sitten vaan kerhon ilta pystyyn. Kerhossa opetellaan täyskasvisruuan valmistusta ja aterian koostamista sekä tutustutaan raaka-aineisiin. Kerhossa ujutan kerholaisille myös luomutietoutta.

Veggiskerhon illan aihetta käsitellään sekä teoreettisesti että käytännöllisesti. Käytäntö on osoittautunut hyvin tärkeäksi: kurssilaiset todella haluavat oppia tekemään täyskasvisruokia, mikä on mahtava asia! Minulle on työläintä istuskella tietokoneen edessä ja työstää materiaalia. En malttaisi tuijotella kuvaruutua ollenkaan, vaan haluaisin tehdä koko ajan jotain käytännöllistä.

Olen innostunut kurssilaisten myönteisestä asenteesta ja palavasta innostuksesta. Innostus lisää innostusta, tekeminen lisää yhdessä tekemisen riemua. Sitä mitä itse saan, ei voi mitata: mielihyvää, kiitollisuutta, uskoa siihen, että kasvis
ravinto valtaa alaa. Olen koko ajan myös itse oppilas, mikä pitää minut nuorena, ja elämän innostusta on vaikka muille jakaa.

Muutamia esimerkkejä kasviskerhon illan aiheiksi:

• Unohda voitaikinaleivonnaiset, kokeile porkkanataikinaa piirakoihin, torttuihin
• Tee omat luomupaastojuomasi!
• Miten valmistan itse tofun?
• Marjat, yrtit, sienet — ravintomme ainutlaatuiset timantit
• Juhlava kuuden ruokalajin päivällinen, joka koostuu täyskasvisravinnosta
• Kevyet jouluajan herkut — kevyt olo joulun jälkeenkin
• Leivonnaisia ilman munaa ja eläinrasvoja
• Nokkonen, suomalaisten viagra!
• Tuorepuurot, iki-ihanat pirtelöt, tuorejuustot
• Kuinka voin käyttää kotoisia yrttejä suoraan luonnosta?
• Usko unelmiisi!

Teen juuri sitä, mihin uskon koko sydämestäni. Tällä energialla pienennän eläinten riistoa ja välipitämättömyyttä elämänantajaa kohtaan ja lisään luomukasvisten käyttöä. Minulle on tärkeää, että voin seistä suorin vartaloin kasvisravinnon puolestapuhujana. Kuitenkin eniten merkitsee se, mitä teen käytännössä — se, miten elän puheeni todeksi.

Etsi hengenheimolaisia, sillä yksin helposti uupuu matkan varrella, vaikka veisikin palavalla sydämellä hyvää asiaa eteenpäin. Yhdessä tekemällä voimat moninkertaistuvat!

Maarit Land, täyskasvisravinnon ja elävänravinnon opettaja

---

Internettiin!