Etusivu / Vegaia / ...

Rita Nahatan esitelmä: Jainalaisuus ja kasvissyönti Tom Söderlund

Osallistuin Helsingissä 23. syyskuuta Kehityspalvelukeskuksen (KEPA) tiloissa järjestettyyn tilaisuuteen, jossa intialaisen, demokratiaa edistävän Locaian-järjestön aktivisti Rita Nahata esitteli jainalaisuuden perusteita sekä jainalaisuuden yhteyksiä kasvissyöntiin ja eläinten oikeuksiin.

Rita Nahata syntyi jainalaiseen perheeseen, mutta on tällä hetkellä uskonnoista riippumaton. Hän on tutustunut yleisesti tunnettuihin uskontoihin ja todennut, että uskonnot toimivat valitettavan usein vain vallankäytön välineenä. Ritan mielestä hyvyys löytyy ihmisestä ilman uskontojakin.

Ruokavalio

Buddhalaisuus ja jainalaisuus ovat ainoat yleisesti tunnetut uskonnot, jotka olivat alkujaan kasvisravinnon kannalla. Kun buddhalaisuus levisi, kasvisravinnon merkitys buddhalaisuudessa väheni. Useimmat jainalaisetkin käyttävät nykyisin maitotuotteita, vaikka ne eivät kuuluneetkaan alkujaan jainalaiseen ruokavalioon. Alkuperäisiä opetuksia noudattavat nykyisin vain munkit ja jainalaiseen filosofiaan vakavasti suhtautuvat vanhemmat ihmiset.

Rita itse poikkeaa laktovegetaarisesta ruokavaliostaan silloin tällöin kohteliaisuussyistä eikä siksi pidä itseään kasvissyöjänä.

Viisi lupausta

Jainalaisuuden 24. tirthankara lordi Mahavir eli samalla aikakaudella buddhalaisuuden perustajan, Siddhartha Gautaman kanssa. He pitivät toisiinsa yhteyttä ja vaihtoivat ajatuksia, mikä selittää osaltaan jainalaisuuden ja buddhalaisuuden yhtäläisyydet.

Mahavirin opettamia jainalaisuuden peruslupauksia on viisi. Ensimmäinen niistä on väkivallattomuus kaikkia eläviä olentoja kohtaan. Toinen lupaus on olla totuudenmukainen. Kolmanneksi jainalainen ei ota mitään, mitä hänelle ei ole annettu. Neljäs lupaus on olla hemmottelematta itseään aistinautinnoilla (osa jainalaistenkin elämästä on tosin varattu suvun jatkamista varten). Viides lupaus on poistaa liiallinen kiintymys ihmisiin, paikkoihin ja aineelliseen omaisuuteen.

Näkökulman laajentaminen

Ritaa huolestuttivat suomalaisten eläinoikeusaktivistien toiminnan perusteet ja päämäärät. Hänellä oli sellainen mielikuva, että aktivisteilla on liian kapea näkökulma eläinten oikeuksiin. Rita korosti, että ei riitä, että kannetaan huolta pelkästään tuotantoeläinten kohtelusta, vaan näkökulmaa pitäisi laajentaa kattamaan koko elämäntapa.

Jokaisen ihmisen arkipäivän valinnat vaikuttavat suoraan tai välillisesti muiden elävien olentojen oloihin. Valintoja tehdessä pitäisi kiinnittää huomio myös valintojen kauaskantoisiin seurauksiin. Esimerkiksi tuotetta ostaessa olisi syytä miettiä tuotteen koko elinkaarta ja sitä, millaista kuormitusta tuote aiheuttaa ympäristölle.

Jokaiseen tuotteeseen on uhrattu maapallon voimavaroja — joihinkin paljon ja joihinkin vielä enemmän. Luontoa — ja siten eläinten luontaista elinympäristöä — tuhoutuu turhaan holtittoman kulutuksen takia. Todellinen elämänsuojelija pyrkii kuluttamaan niin vähän kuin mahdollista. Tämä onnistuu Ritan mukaan esimerkiksi noudattamalla jotakin yhdistelmää jainalaisuuden peruslupauksista.

Helsinki vieraan silmin

Rita oli huolestunut suomalaisesta yhteiskunnasta yleisemminkin. Hän oli kuullut käytettyjen vaatteiden myymälässä vieraillessaan, että nuoriso käyttää vaatteitaan muodin muutosten takia keskimäärin vain yhden vuoden, jos sitäkään. Tuotteiden turha pakkaaminen osui myös Ritan silmiin. Hänen kotikaupungissaan 98 % jätteistä hajoaa biologisesti tai ne kierrätetään, kun taas Suomessa osuudet näyttävät olevan hänen mielestään päinvastoin. Rita hämmästeli myös eläinten vähäisyyttä Helsingissä.

Intiassa eläin on yksilö

Kiintoisia aiheita jäi vielä käsittelemättä. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla esimerkiksi eläinoikeustoiminnasta Intiassa, sillä kulttuureissamme suhtaudutaan eläimiin hyvin eri tavalla — millaista eläinoikeustoimintaa on Intiassa, miten järjestöt toimivat ja kuinka suosittuja ne ovat. Ritan mukaan Intiassa ei ole juurikaan tehotuotantotiloja, eläimiä kohdellaan yksilöinä ja ihmisillä on heihin enemmän tunnesiteitä kuin länsimaissa.

Rita antoi mielestäni liian ruusuisen kuvan Intian oloista. Hän ei esimerkiksi painottanut lainkaan sitä, että Intia koostuu monesta osavaltiosta, jotka perustettiin aikoinaan kielirajoja mukaillen. Osavaltiot ovat jo pelkästään kulttuurisesti hyvin erilaisia.

Omalta Intian matkaltani parin vuoden takaa jäivät ympäristöasioista mieleen lähinnä metsien vähäisyys, aavikot, saasteiset joet ja tietenkin savusumu. "Intia on yksi iso kaasukammio", totesi eräs israelilainen matkakumppanini osuvasti. Intiaa on mielestäni kohtaamassa laajamittainen ympäristökatastrofi, jonka syynä ovat elintapojen länsimaistuminen, väestön lisääntyminen sekä turismi. Tämä tuntuu käsittämättömältä, kun ottaa huomioon alueen filosofiset perinteet.

Jainalaisuus sinänsä kuulosti hyvältä. Se tuntui sopivan mitä parhaimmin yhteen omien veganismiin liittyvien ajatusteni kanssa.

Lisää jainalaisuudesta:
Jainism: Jain Principles, Tradition and Practices (http://www.cs.colostate.edu/~malaiya/jainhlinks.html)