Etusivu / Vegaia / ...

Elintarvikkeiden energiankulutus

Elintarvikkeet sisältävät vaihtelevia määriä ihmiselle tarpeellisia ravintoaineita. Ei ole mahdollista saada kaikkea tarpeellista yhdestä ainoasta elintarvikkeesta, vaan on syötävä monipuolisesti. Tämän vuoksi onkin hankalaa tehdä johtopäätöksiä vertailemalla yksittäisiä elintarvikkeita keskenään - mielekkäämpää olisi vertailla erilaisten ruokavalioiden energiakertymiä. Tämäkin olisi vaikea toteuttaa, sillä esimerkiksi vegaaniruokavalion voi koostaa lukemattomalla eri tavalla. Tästä ja aineiston suppeudesta johtuen tyydyn yksittäisten elintarvikkeiden energiakertymien tarkasteluun.

Mihin energiaa kuluu?

Ravinnontuotantoketjun alussa ovat lannoitteiden, torjunta-aineiden ja energian tuotanto. Raaka-aineiden hankintaan ja jalostamiseen kuluu energiaa. Esimerkiksi typpilannoite valmistetaan yleisimmin maakaasusta monivaiheisessa prosessissa. Itse viljelyssä tarvitaan energiaa työkoneiden polttoaineena ja erilaisissa varastointi- ja käsittelyvaiheissa.

Viljelyn jälkeen energiaa käytetään kasvisten ja viljojen jalostamiseen, pakkauksien valmistamiseen, varastointiin ja kuljetuksiin. Kotitalouksissa energiaa kuluu ruoan säilytykseen ja valmistukseen. Lopuksi vielä jätehuoltoon tarvitaan energiaa, mutta tätä ei Ranteen tutkimuksessa ole huomioitu, koska sen osuus esimerkkitapauksissa olisi pieni ja tutkimuksen tulokset ovat muutenkin vain suuntaa-antavia.

Karjataloustuotteiden kohdalla tarvitaan energiaa vielä lisäksi eläinsuojien lämmitykseen, teollisesti valmistettujen rehutuotteiden valmistukseen ja teurastamojen sekä meijerien toimintaan.

Kasvikunnan tuotteiden energiakertymät

Juuresten osalta suurimman energiankulutuksen muodostaa niiden kypsennys. Esimerkiksi perunalla kypsennyksen osuus on 38,1 % energiakertymästä. Toinen merkittävä osa juuresten energiakertymästä on varastointi. Taulukossa olevat arvot on laskettu olettaen, että juurekset on kypsennetty. Esimerkiksi porkkanan energiakertymä laskee 7,3:sta 4,4:än MJ/kg, mikäli se käytetään kypsentämättömänä.
[Perunan energiakertymän jakautuminen]

Avomaavihannesten osalta on oletettu, että ne syödään ilman kypsennystä. Tällöin energiaa kuluu eniten säilytykseen ja pakkauksiin – noin kolmannes kumpaankin.

Avomaaviljelyyn verrattuna kasvihuoneissa Suomen oloissa kasvatetut vihannekset kuluttavat valtavasti energiaa. Esimerkiksi kurkun energiakertymä tavanomaisessa kasvihuoneviljelyssä on 56 MJ/kg, josta 54 MJ/kg kuluu kasvihuonevaiheessa. Keinovaloa käytettäessä energiankulutus vielä lisääntyy. Samoin käy viljelykautta pidennettäessä. Kasvihuonetomaatin viljelyyn tarvitaan energiaa vielä kurkkuakin enemmän eli 82 MJ/kg.

Leipien paistamiseen tarvitaan paljon energiaa, joten sitä kuluu enemmän kuin muihin kasvikunnan tuotteisiin kasvihuoneissa kasvatettuja vihanneksia lukuunottamatta. Ruisleivän valmistuksessa tarvitaan hieman enemmän energiaa kuin vehnäleivän (13,3 ja 12,8 MJ/kg).
[Vehnäleivän energiakertymän jakautuminen]

Palkokasvien energiakertymiä ei Ranteen tutkimuksesta löydy, mutta yritän esittää arvion Yhdysvalloista tuotujen soijapapujen energiakertymästä. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa on lannoituksen aiheuttamaksi kuivattujen soijapapujen energiakertymäksi annettu 5,7 MJ/kg, jonka perusteella koko maatalousvaiheen energiakertymäksi Ranne arvioi noin 7 MJ/kg. Jos oletetaan kuivattuja papuja kuljetettavan kuorma-autolla USA:ssa ja Suomessa yhteensä 1 500 km, on autokuljetusten energiakertymä 1,5 MJ/kg. 10 000 km:n rahtilaivakuljetuksen energiakertymä puolestaan on 3,5 MJ/kg. Pakkauksiin energiaa kuluu arviolta 0,5 MJ/kg. Yhteensä toistaiseksi energiankulutus on 12,5 MJ/kg ja koska keitettäessä soijapapujen paino kasvaa, muuttuu myös energiakertymä samassa suhteessa arvoon 5 MJ/kg. Jos papuja keitetään kaksi tuntia, on keittämisen energiakertymä noin 7,5 MJ/kg. Näin yhdysvaltalaisten keitettyjen soijapapujen energiakertymäksi saadaan 12,5 MJ/kg.

Eläinkunnan tuotteiden energiakertymät

Maidon valmistus kuluttaa yllättävän vähän energiaa. Esimerkiksi kevytmaidon energiakertymä on 7,0 MJ/kg. Tästä 30 % kuluu viljelyyn ja karjanhoitoon, mutta itse meijerivaiheeseen vain 14 %. Sivutuotteena saadaan rasvaa, josta valmistetaan mm. voita ja juustoa. Voin valmistukseen tarvitaan paljon rasvaa, joten energiakertymäkin nousee niinkin suureksi kuin 81 MJ/kg, josta liki puolet menee viljelyyn ja karjanhoitoon. Juustojen energiakertymä riippuu paljon niiden rasvapitoisuuksista.
[Kulutusmaidon energiakertymän jakautuminen]

Naudanlihan tuotannossa on sivutuotteiden taloudellinen arvo 9 %, joten energiankulutuksesta 91 % voidaan laskea lihantuotannon osalle. Naudanlihan energiakertymästä 50 MJ/kg 68 % syntyy maatalouden ja lannoitteiden osalta. Myös kypsennykseen kuluu paljon energiaa - peräti 10 MJ/kg. Sianlihan tuotanto on biologisesti tehokkaampaa kuin naudanlihan. Siat siis kasvavat enemmän samalla rehumäärällä ja sianlihan energiakertymä onkin melkein puolet pienempi kuin naudanlihan.
[Sianlihan energiakertymän jakautuminen]

Kaloista Suomessa syödään eniten kirjolohta ja silakkaa. Näistä kirjolohen energiankulutus on melkein kaksinkertainen silakkaan verrattuna. Kirjolohen ernergiakertymästä 21,6 MJ/kg yli puolet muodostuu rehun valmistuksesta. Silakan energiakertymästä 11,8 MJ/kg vain 2,7 MJ/kg lasketaan troolikalastuksen aiheuttamaksi.

Tapaustutkimus hernekeitosta

Eva Heiskanen on tutkimuksessaan vertaillut erilaisten hernekeittojen energiakertymiä. Tutkimuksessa on mukana lihaa sisältävät säilyke- ja eineshernekeitot sekä kotona valmistetut liha- ja kasvishernekeitot. Energiakertymät olen muuntanut Ranteen käyttämien metodien mukaisiksi vertailtavuuden parantamiseksi.

Säilyke- (10 MJ/kg) ja eineshernekeittojen (12,5 MJ/kg) tapauksessa energiaa kuluu teolliseen prosessointiin, pakkauksiin ja kuljetuksiin enemmän kuin kotona valmistettujen hernekeittojen tapauksessa. Kotona valmistetut keitot puolestaan kuluttavat valtaosan energiasta keitettäessä. Kasvishernekeiton energiakertymä 8,3 MJ/kg on selkeästi pienempi lihaa sisältävään kotona valmistettuun vaihtoehtoon verrattuna (10,5 MJ/kg).

Kuinka pienentää energiankulutusta?

Ruokavalionsa voi koostaa siten, että käyttää paljon vähän energiaa kuluttavia aineksia eli kasviksia ja juureksia. Kasvikunnan tuotteiden energiakertymät ovat yleensä eläinkunnan tuotteita pienempiä. Selvää on myös se, että mitä enemmän tuotetta jalostetaan, sitä enemmän myös energiaa kuluu, joskaan jalostuksen merkitys tuotteen energiakertymässä ei useinkaan muodostu kovin suureksi. Kannattaa myös välttää turhia pakkauksia, sillä ne muodostavat varsinkin kasvisten kohdalla usein yli kymmenen prosenttia koko energiakertymästä.

Kuljetuksien energiankulutusta voi minimoida ostamalla lähellä tuotettuja tuotteita ja tekemällä kauppareissut ilman autoa, jos olosuhteet sen sallivat. Aina eivät kuitenkaan lähellä tuotetut elintarvikkeet ole paras vaihtoehto. Esimerkiksi Suomessa talvella kasvihuoneissa kasvatetut vihannekset kuluttavat niin paljon energiaa, että vähemmän energiaa kuluu jopa tuotaessa vihanneksia Espanjasta lentokoneella. Lähempänä olevista maista on energiankulutuksen kannalta paras vaihtoehto tuoda elintarvikkeita laivalla tai kuorma-autolla.

Ruokaa ei tietenkään aina tarvitse kasvattaa – metsissä ja niityillä kasvaa monenlaisia marjoja, sieniä ja villivihanneksia, joiden kasvatukseen ei ylimääräistä energiaa ole käytetty. Samoilla perusteilla voisi toki puhua myös pienimuotoisen metsästyksen ja kalastuksen puolesta. Toisaalta energian käytön kannalta luonnon antimia hyödyntämällä saavutetut edut voidaan helposti tehdä merkityksettömiksi ajamalla autolla pitkiä matkoja. Esimerkiksi 20 kilometrin ajo yhden marjakilon vuoksi aiheuttaa marjoille 60 – 70 MJ/kg energiakertymän.

Ruoan kypsennystavoissa on energiankulutuksen kannalta selviä eroja. Energiankulutusta ajatellen olisi tietysti parasta käyttää kasviksia mahdollisuuksien mukaan raakoina. Ruoan kypsennys uunissa kuluttaa eniten energiaa. Esimerkiksi pannulla paistamiseen tarvitaan energiaa vain puolet uunin viemästä määrästä. Ruoka-annoksen lämmityksessä taas mikroaaltouuni on tehokkain, koska lämpöä ei pääse hukkaan. Lieteen verrattuna mikroaaltouuni kuluttaa noin 30 % vähemmän energiaa.

Lopuksi

Tässä artikkelissa esitetyt lukuarvot on laskettu tavanomaisin menetelmin tuotetuille elintarvikkeille. Samat arvot pätevät myös luomutuotteisiin, sillä Ranteen mukaan Suomessa tehdyissä tutkimuksissa on osoittautunut, että luomutuotanto kuluttaa vähintään yhtä paljon energiaa kuin tavanomainen tuotanto. Vaikka luomutuotannossa lannoitteet eivät kuluta yhtä paljon energiaa, täytyy maata muokata enemmän ja sato on pienempi, joten saavutetut edut energiankulutuksen kannalta kumoutuvat.

Aterian keskimääräiseksi energiakertymäksi on arvioitu noin 36 MJ/kg. Tähän nähden on selvää, että niin laktovegetaristin kuin vegaaninkin ruokavalio kuluttaa keskimääräistä vähemmän energiaa. On kuitenkin hankalaa tämän aineiston pohjalta arvioida, mitkä ovat eri ruokavalioiden väliset suhteet energiankulutuksen kannalta.

Kotitalouksien energiankulutuksesta elintarvikkeiden osuus on 14 % eli se on varsin merkittävä. Suurempia ryhmiä ovat ainoastaan asuminen ja liikkuminen – näissä on varmasti vielä suurempia mahdollisuuksia energiankulutuksen vähentämiseen. On myös muistettava, ettei energiankulutus ole mikään yleispätevä ympäristöystävällisyyden mittari, vaikka se tärkeä asia tässä suhteessa onkin. Tässä artikkelissa on tarkasteltu vain yhtä näkökulmaa elintarvikkeiden ympäristövaikutuksiin.

Lähteet:

Heiskanen, Eva. Tuoteinformaatio ja välillisen energiankulutuksen ohjaus. Kuluttajatutkimuskeskus. 1995.
Mäntylä, Kaj et al. Tuotteiden energiasisältö ja kotitalouksien välillinen energiankulutus. Kauppa- ja teollisuusministeriö. Energiaosasto. 1992.
Ranne, Aulis. Elintarvikkeiden elinkaari ja energiakertymät. LINKKI. Kuluttajien käyttäytymisen ja energiansäästön tutkimusohjelma. 1995.
Ranne, Aulis. Henkilökohtainen tiedonanto. 25.8.1999.

Taulukko: Elintarvikkeiden energiakertymät

*oma arvio

Ruoka-annosten energiatehokkuutta voit tarkastella energialaskimen avulla.