Etusivu / Vegaia / ...

Saara Kupsala

Pääkirjoitus

Vegaia kolahtaa noin neljänsadan Vegaaniliiton jäsenen postilaatikkoon. Meitä on oikeastaan aika monta siihen nähden, että Vegaia on ilmestynyt vasta viisi vuotta. Minulle Vegaia oli ensimmäisinä ilmestymisvuosinaan keskeisin opastaja vegaanisen elämäntavan määrittelyssä ja kehittämisessä. Vegaiasta esimerkiksi opin, että karkeissakin on liivatetta ja että äidin kutomat villasukat eivät olekaan ongelmattomia. Kun ensimmäisen kerran sain Vegaian käsiini, huomasin, että Suomessa on muitakin samankaltaisia - tosin paljon täydellisempiä - kuin minä ja että heitä kutsutaan vegaaneiksi. Tällainen suhde Vegaiaan on varmaankin nykyisin harvinainen, sillä veganismista ja eläinoikeusteemasta on jo paljon muitakin julkaisuja, vegaani-käsitettä - tosin usein negatiivisin sivumerkityksin - levitetään aina Maaseudun Tulevaisuudesta Kaksplussaan, ja Internet on tullut jo pohjoispohjalaisiin pikkukyliinkin.

Aatteellisten ryhmien lehtien tehtävinä voidaan pitää esimerkiksi jäsentensä kouluttamista, toimintaan innostamista ja aatteen oikeuttamista sekä jäsenille että ulkopuolisille lukijoille. Vegaia ei ole aiemmin määrätietoisesti pyrkinyt kehittämään näitä tehtäväalueita, vaan lehti on ollut melko lailla oma-aloitteisen kirjoittelun ja enemmän tai vähemmän suunnitelmallisen kokoamisen tulos. Mutta nyt uuden toimituskunnan myötä Vegaiaa voidaan alkaa kehittää ja srategisesti suunnitella. Näin Vegaiasta voi tulla järjestölehtien normit mallikelpoisesti täyttävä lehti virheettömästä kielestä aina tuoreisiin, kiinnostaviin ja oikein rakennettuihin kirjoituksiin. Tulevaisuudessa kun meitä vegaaneja on paljon nykyistä enemmän, toimitus voi pyytää lukijapalautetta "Vastaa ja voita luomukasviskori!" -tyyliin tai - mikä vielä tehokkaampaa - teettää lukijatutkimuksia jollakin markkinatutkimusyrityksellä. Näin saadun tiedon avulla toimitus saa lukijat kontrolliinsa, ja tiedon levitystä hallinnoiva asiantuntijaeliitti takaa suosionsa informaation tarjoajien kilpakentillä.

Tällaista managerialismia ruohonjuuritason liikkeet ovat usein lähteneet vastustamaan esimerkiksi korostamalla toiminnan spontaaniutta, pyrkimällä estämään sisäpiirien ja asiantuntijaeliittien muodostumista liikkeessä sekä suhtautumalla halveksivasti imagon rakentamiseen ja PR-toimintaan. Managerialismi on levinnyt yritysmaailmasta muihin ihmisten välisiin suhteisiin. Se on yksi hallinnan muoto. Hallinta taas tuntuu olevan modernin mielenlaatu. Nykyisin ei tosin enää uskota suurten yhteiskunnallisten ilmiöiden hallittavuuteen. Kuitenkin kontrollin voi ulottaa vielä itseen ja lähipiiriin: oma ruumis on vielä muokattavissa, elämänhallintaa pidetään hyvinvoinnin edellytyksenä ja "kuinka saan menestystä, ystäviä ja vaikutusvaltaa" -ihmissuhdeoppaat nousevat yhä suurempaan suosioon. Myös erilliseksi määritelty luonto on vielä alistettavissa: luonnontieteiden ja teknologian avulla luonnosta tehdään ennustettava, ja sen mystisyys ja pyhyys katoaa.

Kestää kuitenkin varmasti kauan ellei ikuisuuden, ennen kuin Vegaialla on oma markkinointipäällikkö ja tarkat laskelmat lukijoiden manipuloimiseksi. Nyt ei varmaankaan haittaa, että Vegaiaa tehdään vähän entistä suunnitelmallisemmin ja että sen kehitys näkyy vaikkapa kirjoituksien ja kannen värien lisääntymisenä. Tärkeintä on, että Vegaian ja lukijan välinen suhde säilyy pikemminkin luottamussuhteena kuin asiantuntijan asemaa vaativan ja manipuloitavan suhteena. Toisen autonomiaa edistävää luottamussuhdettahan haluamme myös ihmisten ja muiden eläinten välille.

Järjestäytymättömien, värikkäiden lehtien syyspäiviä!