Tutkimusmetodit
Käytin tutkimusmetodeina kvalitatiiviselle tutkimukselle ominaisia osallistuvaa havainnointia ja teemahaastatteluita. Osallistuva havainnointi oli tutkimuksessani välttämätöntä, jotta tutustuin vegaaneihin ja jotta pystyin muodostamaan teema-alueet haastatteluita varten. Kenttätyön aikana kirjoitin kenttäpäiväkirjaa. Osallistuin Vegaaniliiton järjestämiin tilaisuuksiin ajalla 2.10.1996-4.2.1997. Lisäksi kävin kaksi kertaa Oikeutta Eläimille- yhdistyksen kokouksissa. Näissä tilaisuuksissa huomasin, että kaikki vegaanit eivät olekaan alle kaksikymppisiä "kettutyttöjä", kuten alussa oletin, vaan mukana oli eri-ikäisiä miehiä ja naisia. Tämän olen tuonut esiin tutkimuksessani.
Keväällä 1997 haastattelin kuutta Helsingissä tai sen lähiympäristössä asuvaa vegaania, joiden sukupuoli- ja ikäjakaumat ovat seuraavat: nainen, 17; mies, 19; nainen, 21; mies, 27; nainen, 40; mies, 42. Haastattelin kutakin informanttia kaksi kertaa. Molemmat kerrat kestivät noin puolitoista tuntia. Teemahaastattelut ovat tutkimukseni ensisijainen aineisto. Lisäksi käytin aineistona kenttäpäiväkirjaa, Vegaia-lehtiä ja eläinsuojeluun liittyvää kirjallisuutta. Kyseessä on tapaustutkimus, joten tutkimustuloksia ei voi yleistää koskemaan kaikkia vegaaneja.
Ihminen on osa luontoa
Länsimaisessa yhteiskunnassa ajatellaan usein, että ihmisellä on oikeus käyttää luontoa ja eläimiä hyväkseen. Haastattelemieni vegaanien mielestä ihminen ei ole luonnon yläpuolella, luonnon herra, vaan osa luontoa. Viisi informanteistani käyttää ihmisestä nimitystä eläin tai eläinlaji. Erityisesti nuoret naiset korostavat tätä:
...semmonen asia, mitä mä oon miettiny hirveesti, on se, et miksei ihmiset tajuu sitä, et ihminen on eläin. Semmonen tosi yksinkertainen juttu, et aina puhutaan ihmisistä ja eläimistä erikseen, kun kuitenkin me ollaan eläimiä, et me ollaan vaan yks laji...
Nainen, 21
Myös Vegaaniliiton toiminnan lähtökohdassa mainitaan "ihminen ja muut eläimet". Ajatusta ihmisestä eläinlajina korostaa muun muassa filosofi Mary Midgley. Midgley muistuttaa, etteivät muut eläinlajit ole vähemmistö, jota voi sortaa, vaan ihmiset ovat pieni vähemmistö muiden eläinlajien joukossa.
Koska ihminen nähdään osana luontoa, ei ihmisellä katsota olevan oikeutta kohdella eläimiä välineinä. Toisaalta, jos ihmisen katsotaan olevan eläin muiden eläinten joukossa, miksei ihminen saisi käyttää muita eläimiä ravinnokseen? Syöväthän muutkin eläimet toisia eläimiä. Nainen, 17, korostaa, että ihmisen ei tarvitse syödä eläimiä, vaan ihminen pärjää täysin kasvisravinnolla. Vegaia-lehdessä käydyssä dialogissa Tuomas Naakka muistuttaa lisäksi, että ihmiset pystyvät tekemään eettisiä päätöksiä, mutta eläimet eivät.
Myös filosofi Stephen R. C. Clark huomauttaa, että vaikka esi-isät olivat lihansyöjiä, se ei tarkoita, että ihmiset tarvitsisivat lihaa tai että liha olisi terveydelle välttämätöntä. Esi-isät tekivät omat valintansa, mutta heidän virheitään ei tarvitse toistaa. Eläinoikeusliikkeen isänä tunnettu australialaisfilosofi Peter Singer puolestaan katsoo, ettei eläimillä ole kykyä pohtia, onko tappaminen oikein vai väärin, sen sijaan ihmisellä on kyky moraaliseen ajatteluun.
Informanttieni mukaan ihmisen rooli luonnossa on antaa eläinten elää omaa elämäänsä ja käyttää luontoa hyväkseen mahdollisimman vähän. Kuitenkin he pitävät hyväksyttävänä, että ihminen henkensä pitimiksi metsästää tai kalastaa, esimerkiksi eskimokulttuureissa. Ihmisen elämä ei siis ole eläimen elämää arvokkaampi, mutta ei myöskään päinvastoin. Haastattelemieni vegaanien ajatuksia voi verrata Paul Taylorin käsityksiin. Hänen mielestään metsästys ja kalastus on hyväksyttävää, mikäli se on ainoa keino saada ruokaa tai vaatetusta. Sen sijaan metsästys ja kalastus urheilullisista syistä ei ole hyväksyttävää.
Ihmisen puolesta
Koska vegaanit mielellään puhuvat eläinten kohtelusta ja ajavat eläinten oikeuksia, moni saattaa ajatella, että vegaanit nostavat eläimet tavallaan ihmisten yläpuolelle.
Vaikka tutkimani vegaanit eivät välttämättä toimi niin näyttävästi ihmisoikeuksien puolesta kuin eläinten oikeuksien puolesta, he muistuttavat, että veganismi vaikuttaa epäsuorasti myös ihmisten olojen paranemiseen. Ajatellaan, että jos kaikki ihmiset olisivat kasvissyöjiä, silloin maailmassa ei olisi nälänhätää. Eläinten laiduntamiseen ja rehun kasvattamiseen kuluu nimittäin suurin osa maapallon viljelymaasta. Informanttini boikotoivat ylikansallisten tuotteiden käyttöä, koska niiden tuotannon katsotaan perustuvan sekä luonnon että ihmisten riistoon. Lisäksi kaksi informanteistani on jäsenenä Amnesty Internationalissa.
Tutkimieni vegaanien mielestä ihmisellä ei ole oikeutta tappaa eläimiä. Tämä on mielestäni nähtävä siinä valossa, että ihmisellä ei ole oikeutta tappaa ihmisiä eikä myöskään muita eläimiä. Sen takia ei olekaan yllättävää, että neljä informanttiani vastustaa armeijaa. Esimerkiksi mies, 19, on aktiivisesti mukana AKL:n eli Aseistakieltäytyjien liiton toiminnassa. Hän kertoo vastustavansa nimenomaan ihmisten tappamista, eikä ole sen takia halunnut suorittaa asepalvelusta. Tämän aatteen omaksuttuaan hän on tullut siihen tulokseen, ettei myöskään eläimiä saa tappaa.
Ihmisten ja eläinten eettinen huomioon ottaminen on haastattelemilleni vegaaneille itsestäänselvää. Mutta entä jos olisi tehtävä valinta ihmisen ja eläimen hengen välillä? Oletetaan esimerkiksi, että pelastusvene olisi niin täynnä, että olisi pakko heittää mereen joko ihminen tai eläin. Viiden informanttini vastaus jää avoimeksi. Eläintä ei olla valmiita heittämään mereen, mutta ei myöskään ihmistä. Ainoastaan yksi informanttini on valmis uhraamaan ihmisen, hän nimittäin ratkaisisi ongelman heittäytymällä itse yli laidan.
Ampiainen on pelastettava!
J. Baird Callicott kritisoi eläinsuojelijoita siitä, että he ottavat eettisesti huomioon vain jotkut kehittyneet eläinlajit. Tutkimani vegaanit eivät tyydy puhumaan vain tiettyjen eläinlajien puolesta, vaan ottavat huomioon monenlaiset eläimet.
Kykyä eläinten eettiseen huomioon ottamiseen kuvaa Oikeutta Eläimille -yhdistyksen kokouksessa sattunut ampiaisruljanssi. Kokoushuoneessa nimittäin pörräsi ampiainen, joka päätti istahtaa yhden tytön päähän. (Kenttäpäiväkirjan otteessa esiintyvän tytön nimi on keksitty.)
Mari istui tyynesti paikallaan ja toivoi, ettei ampiainen pistäisi häntä, koska hän on allerginen ja joutuisi lähtemään sairaalaan. Marin vasemmalla puolella istuva tyttö riensi apuun ja yritti saada ampiaista paperin päälle, mutta ei onnistunut. "Iih, se on mun korvan takana", kuiskasi Mari ja virnisti. "Hei, kattokaa ettei se mee paidan alle!" Jännitys tiivistyi. Vihdoin ampiainen saatiin irti Marista, vaan eipä se niin helpolla hellittänyt. Se kiersi Maria kuin hunajapurkkia, mutta silloin tyttö pomppasi penkiltä ja juoksi karkuun. Paniikki oli valmis. Jotkut lähtivät pakoon paikoiltaan, toiset istuivat tyynesti. Yksi tytöistä otti kaapista purkin ja yritti saada ampiaista siihen, jotta voisi sitten päästää sen pihalle. Yksi asia oli selvä. Ampiaista ei saanut vahingoittaa. Kenelläkään ei tullut mieleenkään tallata ampiaista, paitsi ehkä minulla...
Informanttieni mukaan eläimiä voi luokitella esimerkiksi eri lajeihin kuuluviksi, mutta luokittelun ei pitäisi vaikuttaa eläinten kohteluun. Yksilön elämää on kunnioitettava, oli kyseessä sitten äyriäinen tai apina. Onko kaikkien alkeellistenkin eläinten elämä sitten yhtä arvokasta? Informanttieni mielestä rajan vetäminen on vaikeaa. Esimerkiksi mies, 42 arvelee, että hyvin alkeellisten eläinten, kuten ameebojen käyttö eläinkokeissa saattaisi olla hyväksyttävää. Selvimmin eläinten eettinen huomioinen tulee esiin eläinten oikeuksia ajettaessa.
Eläinten oikeudet
Tutkimani vegaanit katsovat, että eläimillä on oikeuksia aivan kuten ihmisilläkin. Olen jakanut informanttieni mainitsemat eläinten oikeudet kolmeen luokkaan. Eläimillä on
1) oikeus vapauteen,
2) oikeus luonnonmukaiseen elämään ja
3) oikeus elää.
Käytännössä eläinten oikeudet merkitsevät eläinten hyväksikäytöstä luopumista. Eniten kritiikkiä saavat osakseen eläinten käyttö tehomaataloudessa, turkistarhaus, eläinkokeet sekä metsästys ja kalastus.
Mistä sitten johtuu, että vegaanit ajavat mielellään juuri eläinten oikeuksia? Ensinnäkin katsotaan, että ihmisten oikeuksia ja ympäristöasioita on ajettu jo vuosikymmeniä, sen sijaan eläinten oikeudet ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Toiseksi ajatellaan, että eläinten oikeuksien ajaminen on osa muiden huomioonottamisprosessia. Ensin orjille, naisille ja lapsille myönnettiin tietyt perusoikeudet, nyt on eläinten vuoro. Suomessa kaikkien ihmisten perusoikeudet on jo turvattu, joten eläinten huono kohtelu nähdäänkin räikeimpänä epäkohtana. Kolmas syy on, että ihmiset ovat alkaneet kiinnostua eläinten kohtelusta ja eläinten oikeuksista, koska niistä on viime aikoina keskusteltu paljon. Lisäksi eläinsuojelujärjestöt ovat tehneet hyvää pohjatyötä jo vuosikaudet.
Eläinten oikeudet nähdään osana yleistä oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Toisin sanoen informanttini kannattavat oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon toteutumista ihmisten välillä, mutta yhtäläisesti ihmisten ja eläinten välillä. Oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja oikeudet laajennetaan koskettamaan ihmisten lisäksi myös eläimiä. Oikeudenmukaisen maailman edellytys on ihmisten eettisen tietoisuuden kehittyminen eläimet huomioivaan suuntaan.
Eettisen tietoisuuden kehitys
Oikeudenmukaisuuden saavuttaminen ei tapahdu hetkessä. Se edellyttää ihmisten eettisen tietoisuuden kehittymistä. Toisin sanoen, mikäli ihminen tietää eläinten huonosta kohtelusta ja kasvisruokavalion mahdollisuudesta, niin eettisesti tietoinen ihminen on valmis muuttamaan omaa elämäntapaansa eläimet huomioivaan suuntaan. Ajatus ihmisen eettisen tietoisuuden kehityksestä nousee aineistossani esiin implisiittisesti eli epäsuorasti. Kenttäpäiväkirjan, haastattelujen ja Vegaia-lehtien perusteella olen hahmottanut viisi kategoriaa, jotka tulkitsen askelmiksi ihmisen eettisen tietoisuuden kehityksessä. Olen nimennyt kategoriat seuraavasti: 1) eläinten riistäjät, 2) välinpitämättömät ihmiset, 3) tietämättömät ihmiset, 4) eläinsuojelijat ja 5) vegaanit.
1) Eläinten riistäjät ovat ihmisiä, joiden ammattina tai harrastuksena on jokin eläinten riiston muoto. Näin ollen tähän kategoriaan kuuluvat muun muassa lihan, maidon ja kananmunien tuottajat, turkistarhaajat, eläinkokeiden tekijät sekä metsästäjät ja kalastajat. Informanttieni mielestä eläinten hyväksikäyttö, oli se sitten ammatti tai harrastus, on eettisesti arveluttavaa. Vaikka työttömyyden myönnetään olevan ikävä asia kenelle tahansa, on epäeettisestä ammatista luovuttava.
2) Välinpitämättömiin ihmisiin lukeutuvat kaikki ihmiset, jotka tietävät miten eläimiä kohdellaan, mutta eivät välitä. Tähän kategoriaan kuuluvat ihmiset ostavat kaupasta valmiiksi paloiteltua lihaa ilman että heidän täytyy itse tappaa eläintä tai aiheuttaa sille kärsimyksiä. Haastattelemieni vegaanien mielestä on yhtä paha ostaa kaupasta eläimen lihaa kuin tappaa itse eläin. Mikäli ihminen on tietoinen eläinten kärsimyksistä, on moraalitonta syödä lihaa tai käyttää mitään muutakaan eläinkunnan tuotteita.
3) Tietämättömät ihmiset eivät tiedä eläinten kärsimyksistä, mutta jos tietäisivät, se saattaisi vaikuttaa heidän valintoihinsa. Tietämättömiä ovat myös ne, jotka eivät tiedä kasvissyönnin terveellisyydestä eli siitä, että on täysin mahdollista elää ilman eläinkunnan tuotteita. Vegaanit kertovatkin mielellään kasvissyönnistä ja vegaanisesta elämäntavasta sekä eläinten huonosta kohtelusta.
4) Eläinten riistäjien, välinpitämättömien ja tietämättömien ihmisten lisäksi on myös ihmisiä, jotka sekä tietävät että välittävät. Tähän kategoriaan kuuluvat eläinsuojelijat, jolla tarkoitan tässä sellaisia eläinsuojelijoita, jotka eivät ole vegaaneja. Eläinsuojelijoiden tavoite on eläinten kärsimysten vähentäminen. Eläinten hyväksikäyttö hyväksytään, mutta eläimille halutaan taata mahdollisimman onnellinen elämä ja kivuton kuolema. Eläinsuojelijat valitsevat ruokapöytäänsä vapaiden kanojen munia, luomumaitoa ja luomulihaa. Eläinsuojelijat saattavat olla myös lakto- tai ovolaktovegetaristeja.
5) Vegaanit ovat eläinsuojelijoita, mutta tässä luokittelen heidät erilleen. Vegaanit eivät vastusta vain eläimille aiheutettuja kärsimyksiä vaan myös eläinten tappamista ja yleensäkin eläinten kohtelua raaka-aineena. He ottavat eläimet eettisesti huomioon niin pitkälle kuin mahdollista.
Informanttieni kuva eläinten riistäjistä ja välinpitämättömistä ihmisistä ei ole kovinkaan myönteinen. Miten vegaani sitten suhtautuisi, jos hyvä ystävä perustaisi sikalan tai alkaisi metsästää? Kolme informanteistani arvelee, että ystävyys säilyisi tästä huolimatta, kun taas kolme epäilee voisiko ystävyys kestää. Keskustelupiirissä pohdiskelimme, mitä pitäisi tehdä, jos naapurin talossa syttyisi tulipalo ja olisi mahdollista pelastaa joko naapurin isäntä tai naapurin lemmikkieläin. Yksi vegaani mietti, että hän luultavasti valitsisi ihmisen, johon toinen vegaani huudahti: "Paitsi jos ihminen olisi paha, esimerkiksi metsästäjä!" (kenttäpäiväkirja)
Eri luokkien välillä ei ole kuitenkaan kysymys hyvän ja pahan välisestä taistelusta vaan pikemminkin ajatuksesta, että kunhan ihmisen eettinen tietoisuus kehittyy, eläinten riisto vähenee. Tietoisuuden kehittyminen on mahdollista jokaiselle ihmiselle. Eettisen tietoisuuden kehittyminen ei pääty vegaaniksi ryhtymiseen, vaan seuraava askel saattaa olla fennoveganismi tai fruitarianismi.
Filosofi Timo Airaksinen huomauttaa, että eläinten eettinen huomioon ottaminen saattaa olla keino parantaa omaa elämää, koska hyvä ihminen ei syö lihaa. Eläinten oikeuksien puolustajista Jon Wynne-Tyson erottelee hyvät ja pahat ihmiset. Hän käyttää nimitystä better people myötätuntoisista ihmisistä, jotka pitävät tarpeellisena julmuuksien perinpohjaista hävittämistä. Pahat ihmiset luovat Wynne-Tysonin mukaan pahan yhteiskunnan, kun taas paremmat ihmiset luovat paremman yhteiskunnan.
Ajatus ihmisten eettisen tietoisuuden kehityksestä herättää kysymyksen, nähdäänkö ihminen kuitenkin eläinten yläpuolelle kohoavaksi kehityksen huipuksi. Suodaanko ihmiselle erityisasema sillä perusteella, että ihminen kykenee ajattelemaan eettisesti? Vegaanien käsityksiä voidaan lähestyä Juhani Pietarisen ympäristöeettisten asenteiden avulla.
Ympäristöeettiset asenteet
Informanteillani on havaittavissa sentientistisiä, vitalistisia ja humanistisia asenteita. Sentientismin mukaan ihmisen moraalinen velvollisuus on pidättyä aiheuttamasta kärsimyksiä sentienteille eli tietoisille ja tunteville eläimille. Sentientistit katsovat ihmisten aiheuttavan eläimille kohtuuttomia kärsimyksiä. Sentientistit ajavat mielellään eläinten oikeuksia. Pietarisen mukaan Peter Singer ja Tom Regan edustavat sentientismiä.
Vitalismissa ihminen nähdään osana luontoa, ei luonnon yläpuolella. Vitalistit korostavat elämän arvon kunnioittamista. Näin ollen jokainen kasvi- ja eläinyksilö on arvokas riippumatta siitä, miten ihminen sitä arvostaa. Paul Taylor edustaa Pietarisen mukaan vitalismia. Taylor korostaa, että jokainen elävä olento on ainutlaatuinen yksilö, jolla on omat päämäärät elämässä. Vitalisti ottaa eettisesti huomioon ei vain ihmiset vaan myös eläimet ja koko luonnon.
Humanistisen asenteen päämäärä on ihmisten henkinen kehitys ja oikeudenmukaisuus ihmisten välillä. Taloudellinen hyöty ei ole ainoa luonnosta saatava hyöty, vaan ihminen pyrkii älylliseen, eettiseen ja esteettiseen täydellistymiseen luonnon avulla. Ajatusta ihmisen henkisestä kehityksestä voi verrata käsityksiin ihmisen eettisen tietoisuuden kehityksestä. Humanistisiin asenteisiin voidaan liittää myös toive eläinten henkisestä kehityksestä. Kolmen informanttini ideaalina on paratiisimainen maailma, jossa yksikään eläin ei tappaisi eikä vahingoittaisi toista eläintä, vaan kaikki maapallon asukkaat viettäisivät väkivallatonta ja rauhanomaista yhteiselämää.
Vihreä maailmankuva
Uskontotieteen dosentti Helena Helven mukaan esimerkiksi kettutyttöjen suhtautuminen eläimiä kohtaan kertoo niin sanotun vihreän maailmankuvan omaksumisesta. Helve huomauttaa, että vihreän maailmankuvan takana saattaa olla uudenlainen luonnon ja ihmisen suhteen määrittäminen. Tässä määrityksessä ihmisen ei katsota olevan keskeisessä osassa maapallolla vaan osa luontoa, jolla ei ole oikeutta käyttää eläimiä ja kasveja mielinmäärin hyväkseen. Eläimet nähdään ystävinä, joilla katsotaan olevan oikeuksia aivan kuten ihmisillä.
Tutkimieni vegaanien ajatuksissa ja elämäntavassa voidaan nähdä aineksia vihreän maailmankuvan omaksumisesta. Veganismin perusteet ovat ensisijassa eettiset ja ekologiset eivätkä niinkään terveydelliset. Informanteilleni on yhteistä halu edistää ihmisten, eläinten ja koko luonnon hyvinvointia. Mikäli veganismin taustalla on vihreän maailmankuvan omaksuminen, voidaan olettaa ettei veganismi jää vain ohimeneväksi muoti-ilmiöksi. Ainakin informanttini arvioivat, että veganismin suosio kasvaa tulevaisuudessa, ja he ovat valmiita kasvattamaan omat lapsensa vegaaneiksi. Etsiessämme kerran hyvää kasvisravintolaa, eräs vegaani naureskeli, että ehkä joskus vielä lihansyöjät joutuvat etsimään hyvää ruokapaikkaa yhtä epätoivoisesti kuin vegaanit etsivät kasvisravintoloita (kenttäpäiväkirja).
Lähteet
Airaksinen, Timo: Moraalifilosofia. Porvoo. WSOY. 1987.
Callicott, J. Baird: Animal Liberation: A Triangular Affair. Teoksessa Donald Scherer ja Thomas Attig (toim.): Ethics and the Environment. Englewood Cliffs, New Jersey. Prentice-Hall, Inc. 1983.
Clark, Stephen: The Moral Status of Animals. Oxford. Clarendon Press. 1977.
Helve, Helena: "Ystävämme kettu" ja uusi maailmankuva. Teoksessa Leena Suurpää ja Pia Aaltojärvi (toim.): Näin nuoret. Näkökulmia nuoruuden kulttuureihin. Helsinki. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 1996.
Helve, Helena (toim.): Arvot, maailmankuvat, sukupuoli. Helsinki. Helsinki University Press. 1997.
Lintunen, Merja: Vegaanien ihmis- ja eläinkäsitykset. Pro gradu -tutkielma. Uskontotieteen laitos. Helsingin yliopisto. 1998.
Manninen, Mari: Etujoukko ei syö enää lihaa. Helsingin Sanomat 8.2.1998.
Midgley, Mary: Animals and Why They Matter. Athens. The University of Georgia Press. 1983.
Naakka, Tuomas: Mitä järkeä kasvissyönnissä? Vegaia. Vegetaristinen aikakauslehti 3/1994.
Singer, Peter: Oikeutta eläimille. Porvoo. WSOY. 1991.
Taylor, Paul W.: Respect for Nature. A Theory of Environmental Ethics. Princeton. Princeton University Press. 1986.
Wynne-Tyson, Jon: Food for a Future. How world hunger could be ended by the twenty-first century. Wellingborough. Thorsons publishing group. 1988.
