Joonia Streng

VEGAANINA ETELÄ-AMERIKASSA

Kun syksy oli alkamassa, lähdin muutamaksi viikoksi kaukomaille, eli Brasiliaan ja Paraguayhin. Rion sykkeessä ja luonnon helmassa Amazonasilla löytyi myös vegaaniherkkuja, erityisesti eksoottisia hedelmiä.

Ihmiset olivat erittäin ystävällisiä ja sää oli suurimman osan ajasta suosiollinen. Ensimmäisessä matkakohteessani, Rio de Janeirossa, oli lähes jokaisessa kadunkulmassa pieni liike, josta sai ostaa tuorepuristettuja hedelmämehuja. Ja valikoimaa riitti: vaihtoehtoja oli liikkeessä kuin liikkeessä yli parikymmentä. Suurin osa oli vielä sellaisia hedelmiä, joita Suomessa ei tunneta. Joukosta löytyi tietysti muutama entuudestaan tuttu hedelmä, kuten appelsiini, kiivi, vesimeloni ja graviola. Useissa paikoissa sai ostaa myös kookosmaitoa; kookospähkinään vain reikä ja pilli sisään. Yllättävää kyllä, cashew'ta en nähnyt missään pähkinänä, vaan siitä tehtiin mehua.

Riossa, kuten muuallakin Brasiliassa, on tapana lisätä mehuihin sokeria ja maitoa; tällaista mehua kutsutaan sanalla "vitamina". Myös erilaiset hedelmäsekoitukset ovat suosittuja. Mehu sellaisenaan on tietysti "natural".

Riossa on asukkaita noin kymmenisen miljoonaa, mutta kasvisravintoloita vain kourallinen. Viikon aikana kävin vain kahdessa kasvisravintolassa (tarkkaan ottaen kumpikin oli vain kasvispainotteinen ravintola). Liikekeskustassa sijainnut Macrobiotica, oli tarjonnaltaan ja sisustukseltaan aika vaatimaton, joskin edullinen. Alkusalaatti, pääruoka ja juoma maksoivat noin 25 markkaa. Viimeisenä päivänä löytämäni toinen paikka, Natural, oli toista maata. Siellä oli iso seisova pöytä, jossa oli tarjolla kaikkea mahdollista: hummusta, erilaisia papuja, marinoituja oliiveja ja sieniä, soijapihvejä, ituja ja niin edelleen. Ravintola oli paikallisen mittapuun mukaan kallis; tuhdinpuoleinen annokseni maksoi juomineen vajaat 50 markkaa (ravintolassa laskutettiin kilohinnan mukaan, joka oli noin 60 markkaa). Vanhassa tiilirakennuksessa sijainnut Natural oli sisustukseltaan hyvin miellyttävä ja kokonaisuudessaan paikka vetää vertoja mille tahansa eurooppalaiselle kasvisravintolalle.

Riossa oli tietysti muitakin ravintoloita, joissa en syystä tai toisesta tullut käyneeksi. Muutama ravintola sijaitsi kuntosalin yläkerrassa ja oli ilmeisesti suunniteltu "meneville, terveystietoisille ja menestyville ihmisille^".

Luontaistuotekauppoja ei ole Riossa liiemmin. Pistäytyessäni yhdessä kaupassa etsimässä jotain pientä syötävää, ystävällinen myyjä kaivoi tiskin alta ruokalistan, jossa oli muutama vegaanivaihtoehtokin. Täyttävän aterian sai sieltä noin parillakympillä juomineen.

Rion jälkeen oli vuorossa Amazonasin sademetsäalue ja siellä ensimmäisenä kaupunki nimeltä Manaus. Noin puolen miljoonan asukkaan kaupungissa ei tiettävästi ole yhtään kasvisravintolaa ja keskustan ainoa luontaistuotekauppakin oli harmillisesti kiinni viikonloppuna. Pelastukseksi koitui kiinalaisen ravintolan antimet. Ja sitten olikin aika suunnistaa suoraan sademetsään. Siellä oli tarjolla tukuttain hedelmiä ja kenttäkeittiön antimena olivat peruna, spagetti, salaatti ja leipä.

Sademetsien jälkeen oli vuorossa paluu "sivilisaation" pariin ja Paraguayhin. Piipahdin maan pääkaupungissa, Asunciónissa, pariksi päiväksi. Sielläkään ei ollut kasvisravintoloita, joten täytyi käydä tavallisessa ravintolassa ja pyytää listan ulkopuolelta itselle sopivaa ateriaa Paraguayssa, kuten Brasiliassakin, ovat ns. voileipäbaarit hyvin suosittuja. Tonnikalatäytteistä leipää kutsutaan siellä nimellä "sandwich natural".

Paraguayn jälkeen oli vuorossa paluu Rioon ja sieltä Suomeen.

Brasiliassa ja Paraguayssakin pärjää ruoan puolesta ainakin isommissa kaupungeissa. Vaikein tilanne on viikonloppuisin, kun harvat kasvisravintolat ovat kiinni. Muutaman päivän elinkin lähinnä leivällä, hedelmillä ja kadulta ostetuilla paahdetuilla maissintähkillä. Toisinaan ongelmia on myös vegaaniruoan selostamisessa - kuten kaikkialla maailmassa. Jos on pyytänyt esimerkiksi vegaanisen voileivän, välissä voi olla majoneesia tms.

Menopaluulentoni oli British Airwaysillä, jonka ruoat olivat erinomaisia ja usein sain ateriani ennen muita matkustajia. Maanosan sisäiset lennot hoiti Brasilian oma lentoyhtiö, Varig, jonka palvelu ja ruoat olivat vaihtelevia; aina ei saanut, mitä oli etukäteen tilannut.