Laktovegetaristit ovat ottaneet suuren askeleen ja jättäneet lihan pois ruokavaliostaan. Ehkä heidän pitäisi pohtia myös maitotaloustuotteita... Maidonhan ei pitäisi tappaa ketään ja varsinkin luomumaito on niin puhdasta ja ekologista! Maidolla on kuitenkin toisetkin kasvot. Tässä muutamia syitä siihen, miksi vegaanina en käytä maitotuotteita:

Yhä useammat myöntävät, että lihansyönti on ekologisesti kannattamatonta. (Yhtä lihakiloa kohti kuluu kymmenen kiloa viljaa.) Mutta yhtä vääristynyttä on maidonjuonti ellei pahempaa: nyt lehmästä saadaan vain maito. Vegetaristithan eivät hyväksy eläimen tappamista ruuaksi. Ja riittävä maidontulokin lakkaa, jollei emolehmää kerran vuodessa saateta tiineeksi. Näin ollen myös vasikoita syntyy paljon. Tavallisesti suurin osa näistä vasikoista lähetetään teurastamolle lihoiksi noin vuoden iässä. Mitäs niille nyt tehtäisiin? Maailmahan täyttyisi lehmistä ja sonnipojista!

Monet myöntävät lypsylehmien surkeat olot tehomaataloudessa, ja puoltavat luomutaloutta. Niinpä tuttu kysymys kuuluu: miksi et juo luomumaitoa? Siinähän ei tapeta ketään! No, pohditaanpas yhdessä: Kun ajetaan eläinten oikeuksia, halutaan niille antaa mahdollisuus lajimukaiseen käyttäytymiseen eikä niitä haluta riistää.

Ensimmäinen pointti on: myös luomutaloudessa eläimen edut joutuvat väistymään taloudellisten etujen tieltä. Lehmä on saatava tiineeksi kerran vuodessa (lähes aina keinosiementäjän avulla), jotta maidontulo olisi jatkuvaa. Maitoa kuluu eniten talvella, joten vasikan synty ajoitetaan loppukesään-alkusyksyyn, mikä ei ole suotuisaa lehmän omalle kierrolle.

Toinen pointti: kenellepä se maito oli tarkoitettu? Vasikalle! Aivan oikein! Mutta luomutaloudessahan vasikka saa olla pidempään emon rinnalla! Pidempään ja pidempään, aikakin on suhteellista. Luomutaloudessa lypsylehmän vasikkaa on pidettävä emon rinnalla ternimaitokauden ajan eli 3-5 päivää. Tämän jälkeen useimmilla tiloilla vasikat erotetaan emostaan. Pieni olento ei siis saa olla äitinsä suojassa kuin vajaan viikon vaikka tarve olisi puolikin vuotta. Toki vasikka saa omassa aitauksessaan yhä päivittäin maitoa, mutta harvoin oman emonsa. Yleensä vasikoille juotetaan umpeenmenevän lehmän maitoa, joka ei kelpaa meijerimaidoksi. Se on liian kitkerää ja liian paljon soluja sisältävää.

Mutta lehmähän tykkää lypsämisestä! Ja se tuottaakin enemmän maitoa kuin vasikka tarvitsee! Kolmas pointti on, että myös luomutaloudessa lehmiä on jalostettu ja tullaan jalostamaan. Vain harvoilla luomutiloilla löytyy alkuperäiskarjaa, joka ei ole niin pitkälle jalostettu. Monilla roduilla utareet ovat aivan liian suuret muuhun kehoon nähden. Lisäksi lisätaakka tuo nivelvaurioita ja muutenkin eläimen kulku on hankalampaa. Ja itse voin vain todeta, että kyllä itsekin olin tyytyväinen, kun imetysaikanani sain täydet, pakottavat rintani tyhjiksi. En kylläkään olisi halunnut sen olevan jatkuva tila. Näin on useimmilla lehmillä, sillä ihminen on jalostanut lehmän tuottamaan maitoa yhä enemmän ja enemmän. Jotkut lehmät eivät tahdokaan mennä umpeen ajallaan vaan jatkavat maidontuotantoaan. Meijeriteollisuudelle tämä maidontulon määrä ei riitä. Paras herumisaika lehmällä onkin noin kuukausi vasikoinnista.

Utareet ovat muutenkin kohtalokas elin eläimelle: jos lehmä loukkaa yhden vetimistään käyttökelvottomaksi (mikä on aika yleistä) on usein lääkintäkeinona matka teurastamolle.

Ja vaikka itse ei lihaa söisikään, niin lypsylehmät ovat tiukasti sidottu lihatalouteen. Loppujen lopuksi kaikki lehmät viedään teurastamolle tapettaviksi. Itse asiassa lypsylehmällä on takanaan kurjempi elämä kuin luomulihalehmällä: lypsylehmä on useammin päästään kiinnisidottuna navetassa, kun lihalehmä liikkuu vapaana vasikkansa ja lajitoveriensa kanssa.

Myytti maidosta ja sen terveellisyydestä elää vahvasti Suomessa. Kyllä se maito on ainoa kunnon tapa hankkia kalsiumia. Johan sen eläinkokeetkin todistavat...

Virallisten suositusten mukaan kalsiumia tulee saada 800 mg/päivä. Raskaana ollessa vielä enemmän. Kuitenkin on miljoonia ihmisiä maapallolla, jotka saavat vain noin 400-500 mg päivittäin ja silti heidän luustonsa pysyy kunnossa. Tämä johtuu myös auringonvalosta ja siitä saatavasta D-vitamiinista.

Näen ongelmana vallitsevassa tutkimustavassa sen yksipuolisuuden. Siinä tutkitaan vain tiettyä ainetta eikä kokonaisuutta. Kalsiumia tutkittaessa on pohdittava sen saannin yhteydessä imeytymistä, kulkeutumista elimistössä ja sen kulumista.

Kalsiumia saa monista kasvikunnan tuotteista kuten tummanvihreistä lehtivihanneksista, palkokasveista, ruusunmarjoista, kuivatuista viikunoista, viljasta, nokkosesta, kaaleista (erityisesti kerä- ja parsakaalista), pähkinöistä, manteleista ja erityisesti seesaminsiemenistä. (Seesaminsiemenet tulee olla kuorellisia ja liotettuja, jonka jälkeen ne murskataan.) Mahdollinen kalsiumlisä tulisi ottaa illalla, sillä kalsiumtasapainoa säätelevä hormonitoiminta on aktiivisinta yöaikaan.

Useimmat sekaravinnonkäyttäjät ehkä saavat enemmän kalsiumia. Valtaosalla sekaravinnonkäyttäjistä elimistö on kuitenkin ylikuormittunut, jolloin iso osa ravinteista kulkeutuu suoraan elimistön läpi. Kehon ollessa epätasapainossa se ei kykene käyttämään kalsiumia oikein vaan se kerääntyy vääriin paikkoihin kuten hammaskiveksi hampaisiin, rustoksi nikamiin ja munuaiskiveksi munuaisiin. Kalsiumin ja muidenkin ravinteiden imeytymisen kannalta on tärkeää että elimistö on puhdas ja toimii hyvin.

Kalsium tarvitsee magnesiumia toimiakseen kehossa. Yleensä ihmisillä onkin väärä kalsium-magnesium-tasapaino eli magnesiumia on liian vähän. Magnesiumia saa tummanvihreistä lehtivihanneksista ja viljasta. Tämä tehokaksikko vaikuttaa luuston lisäksi hermostossa, verisuonistossa ja sydämentoiminnassa.

Nokkonen sekä sisältää kalsiumia että muita hyviä hivenaineita imeytymisen kannalta. Omenaviinietikka auttaa kalsiumin imeytymisessä ja ehkäisee luukatoa.

D-vitamiini on toinen erittäin tärkeä aine puhuttaessa kalsiumista, sillä se sitoo kalsiumin luustoon. D-vitamiinin tärkein lähde on auringonvalo. Varsinkin täällä pimeässä Pohjolassa on kiinnitettävä tarkkaa huomiota sen saantiin. D-vitamiinin puutos aiheuttaa lapsilla riisitautia ja aikuisilla se on yhteydessä luiden pehmenemiseen. Myös sekaravinnonkäyttäjät joutuvat ottamaan sitä lisänä eli se ei ole pelkästään mikään vegaanien oikku. Muita D-vitamiinin hyviä lähteitä ovat metsäsienet kuten suppilovahverot ja kanttarellit. D-vitamiinia on lisätty myös margariineihin ja soija- sekä hernejuomiin.

Toinen luustoa lujittava ja vahvistava tekijä on liikunta. Nykyinen istumatyö ja pitkäaikaisopiskelu vaatii liikuntaa.

Kalsiumia kuluttavia aineita ovat alkoholi, kofeiinipitoiset aineet kuten kahvi, tee, kaakao ja suklaa. Runsaasti mineraaleja syöviä aineita ovat niin ikään valkoinen sokeri ja vehnäjauhot sekä suola. Imeytymistä estäviä aineita ovat oksaalihappo (mm. raparperissa ) ja fytiini.

Kaikkien näiden näkökulmien jälkeen voidaan vielä miettiä seuraavaa: Lehmänmaito on tarkoitettu vasikalle juomaksi tämän ensimmäisiksi elinkuukausiksi. Tämän jakson aikana vasikka nostaa painoaan kymmeniä kiloja kun taas aikuisen ihmisen tarve on huomattavasti pienempi. Vielä oudompaa olisi tarjota lehmänmaitoa pikkulapselle, jonka elimistö eroaa suuresti monimahalaukkuisesta lehmästä ja jonka kasvuvauhti on moninkertaisesti rauhallisempi kuin vasikan. Ja vasikkakin lopettaa maidon juonnin puolivuotiaana. Miksi ihminen tarvitsisi sitä vielä aikuisenakin!? Lehmänmaidon sisältämät valkuaisaineet, rasvahapot ja kalsium ovat myös suhteessa toisiinsa epäsuotuisia ihmiselimistölle. Näin ollen on käsittämätöntä, että ihminen tarvitsisi tätä ainetta ravinnokseen.

Loppukaneetiksi: ihminen tulee toimeen ilman eläinkunnan tuotteita nyky-yhteiskunnassa. Näin ollen on moraalisesti väärin vahingoittaa kipua ja mielihyvää tuntevia eläviä olentoja, koska sillä tyydytettäisiin vain omia mielihaluja.