Anu Suosalo

Ihana, onnea lupaava oppi

Aatteelliset vegetariaanit

On ihana elää tänä aikana, jolloin suuret aatevirtaukset elähdyttävät ihmismieliä. Side lännen ja idän välillä, teosofia, okkultismi, sosialismi, anarkismi, naisasialiike, pacifismi, antimilitarismi, tolstoilaisuus, vegetarismi – kaikki yhdessä pyrkivät tekemään maailmasta paratiisia.

Pythagoraan dieetin kannattajista tuli vegetaristeja vuonna 1847, kun Manchesterissä perustettiin The Vegetarian Society. Yhdistys sai seuralaisia USAsta ja muualta Euroopasta. Sanoma pohjautui aluksi kristinuskon maailmankuvaan: Ihmisestä pyrittiin tekemään puhdas maja, johon Jumalan hengen oli hyvä astua. Seitsemännen päivän adventistit, pelastusarmeijan perustaja William Booth ja teosofi Annie Besant olivat vegetaristeja. Rauhan- tai naisliikkeen esitaistelijat liittivät arkeensa kasvissyönnin täydentämään elämänkatsomustaan.

Varsinaiset vegetaristit veivät muiden aatteiden opit pidemmälle. Heidän mielestään mikään muutos ei voinut toteutua ennen ruokajärjestelmän vaihtamista. Todellinen raittius alkoi lihan hylkäämisestä, sillä tämä ruoka-aine oli kaiken kohtuuttomuuden ja nautintoainekierteen syy. Ihmisestä ei voinut kehittyä rauhanrakastaja, jos hän täytti kehonsa eläimellisillä atomeilla eli liharuualla. Suomeen vaikutteet tulivat teosofien ja tolstoilaisten välityksellä 1800-luvun lopulla. SVY:n piirissä kuitenkin vapaakirkkolaisten vaikutus oli suuri, joten uskonnon merkitys korostui vielä 1930-luvullakin.

Yksilön mahdollisuudet

Sano: minä tahdon olla terve, en tahdo olla sairas, sen vuoksi! Tahdon olla vegetariaani! Minä tahdon!

Luonnontieteet kulkivat riemukulkua 1800-luvun lopulla. Ravitsemustieteilijät löysivät proteiinit, rasvat ja suolat ihmisille elintärkeiksi ravinteiksi. Tautien syyksi havaittiin bakteerit, näkymättömät viholliset. Hygieenikot kampanjoivat, jotta ihmiset oppisivat välttämään näitä tuholaisia. Lääkärit virallistuivat valtioiden parantajiksi, rokotuksia ja lääkkeitä tarjottiin varmoina parannuskeinoina. Ihmisen ei enää tarvinnut uskoa Jumalan kaitselmukseen. Hän saattoi itse hankkia tiedon hyvän elämän toteuttamisesta. Sairaudet eivät enää olleet korkeamman lähettämiä vitsauksia vaan huolimattoman, itseään laiminlyövän yksilön omaa syytä. Omalla toiminnallaan ihminen saattoi rakentaa taivaan onnelan tänne ja nyt. Yksi mahdollisuus oli tarttua kasvissyöjien puhtaan elämän oppeihin.

Oikea ruokajärjestelmä takaa terveyden

Ja kuinka paljon kevyemmäksi, puhtaammaksi, ihanteellisemmaksi muuttuu elämä, sen jälkeen kun lakkaamme käyttämästä ravinnoksemme teurastettujen eläinten ruumiita.

Ensimmäinen askel oli oman ruumiin eli hengen temppelin, ihanan kukan tai toimivan koneen saattaminen terveyden tilaan. tähän pääsi valitsemalla kohtuuden tien. Ihmisen elimistö tarvitsi vain välttämättömän, mitä todistivat ravinto-oppi ja anatomia, loppu oli liikaa kehoon kasaantuvaa kuonaa. Vegetaristeille liha oli turhaa ja teki ihmisen suolistosta tunkion, jossa mätänevät eläimet maatuivat levittäen ihmisen kehoon basilleja. Lihaliemi oli virtsaa, täynnä kuona-aineita ja myrkkyjä. Liha kuten kalakin olivat vaarallisia, koska ne saastuttivat verenä soljuvan elämänvirran.

Toinen mahdollisuus oli valita kasvisravinto. Tämä viljoihin, pähkinöihin ja hedelmiin pohjautuva ruokavalio oli vegetariaanien mielestä tasapainoinen. Se oli ihmisen luonnollinen valinta, jota tukivat fysiologiset tutkimukset ja Raamatun jakeet. Kasvit nähtiin uutta luovina; siemenestä sikisi uusia alku, joka kohosi ylöspäin ja synnytti elämää. Tämä ruokavalio sisälsi vain tarpeellisia, elintoimintoja ylläpitäviä ainesosia. Tällöin elimistöön ei kasaantunut mitään lamaannuttavaa tai sairauksia aiheuttavaa.

Kasvissyöjille muutos alkoi valinnasta. Vastakkain olivat kohtuus ja hedonismi, puhdas ja likainen, tarpeellinen ja liika. Liharuoka merkitsi heikkoutta ja kuolemaa. Kasvisravinto puolestaan oli voimaravintoa. Oikeat ratkaisut johtivat tasapainoiseen elämään, jossa ihminen noudatti luonnonlakeja vaikka elikin houkutuksia ja syrjäpolkuja tarjoavassa modernisoituvassa kulttuurimaailmassa. Näin yksilö otti osaa edistyksen välttämättömään eteenpäinkulkuun mutta teki sen lajiaan kehittävällä tavalla. Ei ihmisrodun laatua heikentäen.

Sielun puhtaus

Ei, minä sanon itselleni, sinä et ole petoeläinten kaltainen etkä saa sitä olla. Sinulla on siveellinen velvoitus antaa armoa eläinten sielulle eikä sitä saa repiä omaksi nautinnokseen. Sinun ei tarvitse ottaa vastattavaksesi kehittyneiden eläinten murhaa, niin kauan kuin sinun on mahdollista tulla täydellisesti toimeen sellaisilla ruuilla, jotka eivät maksa yhdenkään sielullisen olennon elämää eivätkä tuota silmänräpäykseksikään kuolemantuskaa eikä kipua.

Ihminen nähtiin kokonaisuutena, jossa ruumis, henki sekä sielu olivat luonnonlakien alaisina. Näin henkinen hyvinvointi edellytti puhdasta mieltä. Sielua ei saanut kuormittaa tappamisella eikä turhan kärsimyksen aiheuttamisella. Ihminen eli kulttuurissa, hän oli sivistynyt, mutta vegetaristien mielestä tässä oltiin astuttu harhaan. Kerran lihanhimoon yltynyt ihmiskunta oli nyt liian kiihtynyt, jotta olisi pystynyt toteuttamaan sille suunniteltua tehtävää.

Teurastamot olivat kasvissyöjille barbarismin alttareita. Niissä murhattiin toisia sielullisia olentoja jopa pahemmin kuin sotatantereilla. Pyövelit lahtasivat eläimiä tavalla, joka vegetariaanien mielestä kuvasi ihmiskunnan pahinta rappiota. Tunteettomat teurastajat olivat hävittäneet ihmisarvonsa. Samalla teurastuslaitoksissa luontokappaleista tehtiin lihaa. Eläin muutettiin paistiksi ja kyljyksiksi, pelkäksi aineeksi. Vegetaristit olivat lopettaneet tämän tuskan syömisen ja täten heidän sielunsa hyvinvointi takasi harmonisen mielen. Tällaisella yksilöllä oli mahdollisuus jatkaa elämän ylevöittämistä.

Hengen herruus

Joka tahtoo kehittyä henkisesti – ja se kai on ihmisen päämäärä elämässä – hän luopukoon lihasta ja kuolleitten raatojen syönnistä, sillä sen kautta hän jarruttaa henkistä kehittymistä.

Eläimillä oli tunteet, mutta vain ihmiselle Jumala oli luonut hengen. Tätä ominaisuutta kuvattiin välittäjäsäteenä, jonka kautta maan asukas saattoi olla yhteydessä taivaan valtiaaseen. Ihmisen näkymättömän puolen selittämisessä kasvissyöjät vetosivat yhä uskonnon antamiin totuuksiin. Vaikka ihmisestä tehtiin tervettä maallisen elämän asukkia, oli hänellä yhä korkeampi kaitsija. Tämä jumalhahmo oli antanut hänelle järjen ja sitä kautta vastuun alemmista. Tämä oli luonnonjärjestys ja ihminen oli sen huipulla. Luomakunnan kruunu oli järkensä avulla pystynyt kehittämään kulttuurin ja erottumaan luonnosta. Hallitsijan oli käytettävä valtikkaansa oikein ja alamaisensa parhaaksi. Tähän hän pystyi, jos perusasiat eli ruumis, henki ja sielu olivat terveitä.

Paratiisi

Se [vegetarismi] tulee tekemään maailman paratiisiksi, jossa asuu terveitä, hyviä, kauniita ja rikkaita ihmisiä – ennen kaikkea hyviä.

Ihmisen tulisi ensin tehdä itsestään kunnollinen. Näistä onnellisista, kauniista ja voimakkaista yksilöistä koostuisi harmoninen ja eteenpäin rientävä paratiisi, jossa ihmiset kunnioittaisivat toisiaan. Siellä ei olisi alkoholismia, ei sairauksia, ei likaa tai kuonaa. Petoeläimet ja rotat olisivat kuolleet, koska täydellisessä onnessa niiden elinmahdollisuudet olivat supistuneet. Vegetaristit peräänkuuluttivat luontoyhteyttä, mutta se ei tarkoittanut paluuta luontoon ja primitiiviseen elämänmuotoon. Ihminen oli jo saavuttanut tietoa ja mahdollisuuksia. Ne oli vain osattava käyttää oikein. Paratiisi oli rakennettava tulevaisuuteen ja se merkitsi kehitystä. Askeleita oli otettava eteenpäin, takaisinpaluu olisi taka-askel.

Kasvissyöjien arki

Vegetariaaninen liike hitaasti, mutta varmasti valmistaa ihmiskunnalle parempaa, terveellisempää ja onnellisempaa tulevaisuutta.

Kasvissyöjillä oli selkeä oppi ja ihanne, mutta miten se toteutui? Yhdistykseen liittyi 800 jäsentä vuoteen 1930 mennessä. Toimintaa pyöritti muutaman ihmisen iskujoukko, jossa henkenä toimi johtajan rouva Anna Kurimo. Muuten jäsenistö koostui sekä naisista että miehistä, niin maistereista kuin maanviljelijöistä, neideistä tai vanhemmista herrasmiehistä. Yhdistys keskittyi tiedon levittämiseen: järjestettiin ruokakursseja, painettiin opaskirjasia ja matkapuhuja kiersi maata. Kokouksia ja kansainvälisiä konferensseja oli säännöllisesti. Yhteyksiä ulkomaihin oli paljon ja vaikutteita saatiin muualta maailmasta.

Kasvisravintoloita oli jo 1910-luvulla Helsingissä, Turussa, Viipurissa ja Vaasassa. Lomiaan kasvissyöjät saattoivat viettää vegetaarisissa lepokodeissa. Sairauksia pystyi parantamaan luonnonparantoloissa, joissa hoidettiin ilman lääkkeitä tai leikkauksia. Kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä sekä margariinia oli postimyynnissä. Vihannekset nähtiin vielä 1920-luvun alussa ruokavaliota täydentävänä lisänä, mutta ihmisiä opastettiin hankkimaan oma viljelypalsta. Tavoitteena oli oppia karjattomasta maanviljelyksestä ja parantaa kasvisten saatavuutta. Kuitenkin kasvisruokavalion täydellinen suosiminen oli vaikeaa, koska vuonna 1930 Terveydessä kirjoitettiin: Ainoa, missä jo nyt voidaan yleisimmin ravinnon uudistusta harrastaa, on liharuokien vähentäminen, vieläpä niiden hylkääminen.

Mutta kun tuli se vegetarismi päähän*

Täysin kasvispohjaista ruokavaliota lähdettiin toteuttamaan 1920/1930-lukujen vaihteessa merten taakse. Vapaakirkkolaisessa skutnabbalaisessa liikkeessä toimineet puutarhuri Toivo Uuskallio ja maallikkosaarnaaja Oskari Jalkio herättelivät tropiikkikuumetta Suomessa. Tarkoituksena oli perustaa siirtokunta jonnekin missä maanviljely kannattaisi. Puhujat kiersivät maata ja ihannekuvat vakuuttivat sadat ihmiset mahdollisuudesta aloittaa uusi elämä viljavilla seuduilla. Eräät hylkäsivät maatilansa Suomessa ja ryhtyivät tropiikkiin haluaviksi vegetaristeiksi.

Ratkaisuksi kokeiltiin Ranskan rivieraa ja Etelä-Amerikkaa. Jalkio perusti Dominikaaniseen tasavaltaan Viljavakkan ja Uuskallio Brasiliaan Fasedo de Penedon. aluksi toiminta oli ihanteellista, lehmät myytiin pois ja vihanneksia viljeltiin. Sadot kuitenkin epäonnistuivat, mieliala laski ja tupakka, viina ja liha saapuivat yhteisöön. Useat palasivat kotiin.

Vuonna 1932 perustettiin Suomen Vegetaristinen seura SVS. Sen toiminta ja ajatusmaailma kuvastavat murrosta. Ruokavalion terveellisyys alkoi nousta tärkeimmäksi motiiviksi näillä uuden ajan kasvissyöjillä. Ruotsalaisen Are Waerlandin vaikutus kasvoi myös Suomessa. Uskontoon ja kokonaisvaltaiseen yhteiskunnalliseen muutokseen tähtäävä vegetarismi muuttui yksilön hyvinvointia korostavaksi elämäntavaksi.�

Kursivoidut katkelmat:
Terveys: luonnonparannustavan ystävien ja vegetariaanien äänenkannattaja 1910-1932.

*Otsikko Teuvo Peltoniemen tekemästä haastattelusta, julkaistu kirjassa:
Peltoniemi Teuvo: Kohti parempaa maailmaa. Suomalaisten ihannesiirtokunnat 1700-luvulta nykypäivään. Keuruu 1985.