Vegaaniliiton etusivulle

 

 

 

 

..................

Julkaisija:
Vegaaniliitto ry
vegaia@vegaaniliitto.fi

Ilmestyy neljästi vuodessa

Vuositilaushinta 15 euroa (ks. tilausohjeet)

Uusimpia numeroita saatavilla vegaanipuodista

Osoitteenmuutokset osoitteeseen rekisterit [ät] vegaaniliitto.fi.

Myyntipisteitä: Akateemiset (Helsinki, Turku, Tampere ja Oulu), Ruohonjuuri (Helsinki, Tampere, Turku), Asoka

Osallistu Vegaian tekemiseen!
Mediatiedot

ISSN 1237-3184

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.


Etusivu / Vegaia / ...

MARTTI BERGESTAD

VEGAANIN VAIKEAT VALINNAT

Vegaani ei määritelmän mukaan käytä lainkaan eläinkunnan tuotteita. Kaikki vegaanit kuitenkin tietävät, miten hankalaa sataprosenttinen veganismi joskus voi olla.

Miten erilaisiin ongelmatilanteisiin tulisi suhtautua? Saako täydellisyydestä joskus lipsua, vai onko se sama kuin antaisi pirulle pikkusormen? Seuraavassa joitakin ajatuksia aiheesta.

Vaikka vegaani lyhyesti määritelläänkin henkilöksi, joka ei käytä eläinkunnan tuotteita, ei tämä määritelmä ole aivan täsmällinen eikä sitä mielestäni pidä soveltaa jäykän kirjaimellisesti. Oleellista on ymmärtää, että veganismin motiivina on välttää muiden vahingoittamista. Vegaani välttää eläinkunnan tuotteita, koska käytännössä likimain kaikkien niiden taakse kätkeytyy enemmän tai vähemmän eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa. Silti voi tulla vastaan tilanteita, joissa täydellinen puhdasoppisuus ei ole mielekästä. Eläinkunnan tuotteiden käytöstä eläimille aiheutuva haitta voi joskus olla niin pieni ja siitä koituva hyöty niin suuri, että kirjaimellinen veganismi saattaa olla jopa eettisesti kyseenalaista. Henkilö, joka tällaisessa tilanteessa käyttää eläinkunnan tuotetta, ei mielestäni lakkaa olemasta vegaani.

Useimmat hyväksynevät moraaliperiaatteen, jonka mukaan yhden etua tavoiteltaessa ei saisi toiselle aiheuttaa kohtuutonta haittaa. Eettiset vegetaristit eroavat kanssaihmisistään oikeastaan vain siinä, minkälaisia eläimille aiheutettuja haittoja he pitävät kohtuullisina.

Ostajan vastuu

Nyky-yhteiskunnassa useimmat meistä joutuvat tekemään eläinkunnan tuotteita koskevat valintansa ostotilanteissa kuluttajana. Harvempi on suoraan tekemisissä tuotannon kanssa.

Kuluttajaboikotin ideana on, että ei taloudellisesti tueta epäeettistä toimintaa. Perustellusti voi kuitenkin katsoa, että epäeettisesti tuotetun tavaran ostaminen on oleellisesti pienempi synti kuin sen tuottaminen. Eläinkunnan tuotteiden ostaja on tavallaan samassa asemassa kuin varastetun tavaran ostaja. Vaikka varastetun tavaran ostaminen ei ole eettisesti moitteetonta, se ei kuitenkaan ole samanlainen rikos kuin itse varastaminen. (Tosin toisinaan vain veteen piirretty viiva erottaa ostajan toimeksiantajan roolista. Itselleni on epäselvää, missä määrin lihatiskin asiakas teurastajan toimeksiantaja.)

Boikotoidako firmaa vai tuotetta?

Jos vegaani tulkitsee maito- ja lihatiskin tuotteet varastetuksi tavaraksi, niin mihin tämä tulkinta asettaa valintamyymälät? Jos kauppias myy sekä rehellisin keinoin hankittua että varastettua tavaraa, onko täysin moitteetonta ostaa häneltä ylipäänsä mitään? Olisiko parempi asioida vain rehdin vegaanikauppiaan kanssa?

Eikö jokaisessa valintamyymälästä ostetussa kasviksessa itse asiassa ole mukana pieni pala lihaa siinä mielessä että lihan myynti myymälässä auttaa myymään myös kasviksia edullisemmin? Voi myös kysyä, onko loppujen lopuksi eroa siinä että ostaa kaupasta joka myy eläinkunnan tuotteita verrattuna siihen että ostaa tuotteita, jotka sisältävät eläinperäisiä ainesosia?

Eroa on tietysti paljonkin. Valitsemalla markkinoilta tietyn vaihtoehdon kuluttaja kannustaa tuottajia lisäämään tuon vaihtoehdon tarjontaa. Kasviperäisten tuotteiden valitseminen kannustaa lisäämään tarjolla olevien kasviperäisten tuotteiden määrää. Jos vegaanit lakkaisivat asioimasta tavallisissa valintamyymälöissä, se kyllä vähentäisi tällaisten liikkeiden määrää mutta ei välttämättä eläinkunnan tuotteiden tarjontaa ja kulutusta. Jos kasvissyöjät asioisivat vain kaupoissa, joissa ei lainkaan myydä lihaa, tämä johtaisi lähinnä vain kasvisruokakauppojen ja sekaruoansyöjiä palvelevien liikkeiden erikoistumiseen. Varsinainen boikotilla tavoiteltu vaikutus syntyy siitä, että kasvissyöjä ei osta lihaa mistään kaupasta.

Olennaista on, vaikuttaako firman boikotointi tuotteen menekkiin. Vaikka onkin totta, että yritysboikotti saattaa vähäisessä määrin vaikuttaa tuotteen tarjontaan vähentämällä tietyntyyppisten tuotteiden jakelukanavia, tärkein perustelu yritysten boikotoinnille on kuitenkin ymmärtääkseni se, että sen avulla tietyt tuotteet voidaan leimata paheksuttaviksi ja niiden myynti häpeälliseksi. Tällaisia vaikutuksia on hyvin vaikea arvioida. Yritysboikotissa vahingoitetaan myös yritysten toiminnan eettisesti moitteetonta osaa.

Näyttäisi siltä, että yritystä kokonaisuudessaan kannattaa boikotoida vain räikeissä tapauksissa, joissa osa sen liikevaihdosta on peräisin toiminnasta, jonka suuri osa ihmisisistä tuomitsee.

1. esimerkki: valokuvaus

Koska filmit sisältävät liivatetta, valokuvaus on ainakin veganismin määritelmää kirjaimellisesti tulkiten vegaanille sopimatonta puuhaa. Vegaiassakin valokuvien käyttöä on vältetty juuri tästä syystä.

Moni on ehkä taipuvainen sanomaan, että valokuvauksesta luopuminen filmin sisältämän gelatiinin takia on veganismin viemistä liian pitkälle. Käytetyn aineen määrä on vähäinen ja vaikutus eläinten kohteluun epäsuora.

Kuitenkin tilanne on täsmälleen sama kuin esimerkiksi liivatetta sisältävien leivonnaisten kohdalla. Boikotoinnin vaikutus ei varmaan ole suuri mutta kuitenkin todellinen. Toisaalta sataprosenttiseen veganismiin pyrkivät joutuisivat kai luopumaan myös elokuvissa käynnistä.

Valokuvauksesta koituva hyöty riippuu oleellisesti kuvien käyttötarkoituksesta. Jos valokuvat turkistarhoilta saavat jotkut ihmiset lopettamaan turkisten käytön, tätä hyötyä voi hyvinkin pitää monin verroin suurempana kuin yhden filmirullan ostamisesta koituvaa haittaa.

Valokuvaus ja gelatiini

Yhteydenotto maailman suurimpaan filminvalmistajaan Kodakiin toi lisäselvyyttä asiaan.

Valokuvausfilmin tärkeimmät osat ovat filmipohja ja siihen kiinnitetty valonherkkä kalvo. Filmipohja on läpinäkyvää taipuisaa materiaalia, useimmiten puusta valmistettavaa selluloosa-asetaattia. Kalvo puolestaan koostuu ohuista gelatiinikerroksista, joihin on sidottu valonherkkiä hopeasuoloja.

Jotkin kalvot saattavat olla vain parin kymmenestuhannesosamillin paksuisia. Värifilmiin tarvitaan useita kalvokerroksia ja lisäksi väriä synnyttäviä kemikaaleja.

Gelatiinin valmistukseen Kodak käyttää nautojen luita, ja tuotannon tästä puolesta huolehtii Eastman Gelatin Corporation (varsinainen sylttytehdas siis). Kodak ilmoittaa tosin pyrkivänsä vähentämään gelatiinin käyttöä ja jo 1960-luvulta lähtien kokeilleensa synteettisten polymeerien käyttöä siinä kuitenkaan onnistumatta. Selväkielellä tämä ilmeisesti tarkoittaa sitä, että synteettiset vaihtoehdot tulevat eläinperäistä tuotetta kalliimmiksi, sillä teknisesti vaihtoehtojen käyttö on täysin mahdollista. Kodakilta kerrotaan, että kalvoihin lisättävien täyteaineiden avulla tarvittavan gelatiinin määrää on onnistuttu vähentämään.

Toisin on laita kesälomalla tapahtuvan turistinäppäilyn suhteen. Vanhojen lomakuvien katselusta koituva hyöty tuskin on oleellisesti arvokkaampaa kuin esimerkiksi vanhan hyvän ajan joulukinkun tuottama makunautinto. Ja vaikka hyötyjen ja haittojen arvioinnissa voi ehkä joku perustellusti päätyä toiseenkin tulokseen, olen ainakin itse joutunut vastentahtoisesti tunnustamaan, että omasta näppäilystäni koituvat hyödyt eivät ole niin suuria, että ne oikeuttaisivat ostamaan teurastustuotteita sisältäviä hyödykkeitä.

Voi tietenkin sanoa, että eläinperäisiä elintarvikkeille löytyy paljon läheisempiä kasviperäisiä vaihtoehtoja kuin valokuvaukselle. Eläinperäisestä ruoasta kieltäytyvän ei tarvitse lakata kokonaan syömästä, vaan hän löytää halutessaan jopa eläinperäisiä ruokia hyvin läheisesti muistuttavia kasviperäisiä vaihtoehtoja. Valokuvauksessa näitä vaihtoehtoja on tullut käyttöön vasta aivan viime vuosina videokameroiden muodossa. Videoiminen on kuitenkin paitsi kalliimpaa myös vaativampaa ja olemukseltaan hyvin erilaista liikkumattomiin kuviin verrattuna. Digitaalisten still-kameroiden hinnat ovat putoamassa, mutta menee ilmeisesti vielä joitakin vuosia ennen kuin halpojen mallien kuvanlaatu pääsee lähelle perinteisten filmikuvien tasoa. Tekniikka on kuitenkin hyvää vauhtia tulossa valokuvauksesta kiinnostuneen vegaanin avuksi.

2. esimerkki: lääkkeet

Lääkkeet ovat ongelmallisia vegaaneille paitsi siksi, että ne usein sisältävät eläinperäisiä ainesosia, ennen muuta siitä syystä, että niiden kehittelyssä ja testauksessa käytetään eläinkokeita.

Eläinkokeiden kohdalla tilanne on siitä erikoinen, että jo valmiiksi kehiteltyjen tuotteiden lisätuotanto ei enää vahingoita ketään. Boikottia voidaan perustella ainoastaan sillä, että eläinkokeilla kehitellyn lääkkeen osto kannustaa yritystä kehittelemään uusia lääkkeitä eläinten elämän ja terveyden kustannuksella.

Lääkkeiden boikotointi on kuitenkin eettisesti kyseenalaista sikäli, että joidenkin lääkkeiden käytöstä luopuminen haittaa moninkertaisesti enemmän ihmisiä kuin mitä sen voi arvioida hyödyttävän eläimiä. Jos esimerkiksi voisi pelastaa ihmishengen käyttämällä eläinkokein – tai vaikkapa tuskallisin ihmiskokeinkin – kehiteltyä lääkettä, olisi minusta ilmeisen väärin jättää lääke käyttämättä, jos sen käyttö ei enää edellytä ihmisten eikä eläinten vahingoittamista.

Vähäisiin vaivoihin kehiteltyjen lääkkeiden boikotointi ja esimerkiksi flunssalääkkeistä luopuminen ovat tietenkin asia erikseen.

Lääketeollisuuden tekemien tuskallisten eläinkokeiden lopettamiseksi boikotti ei siis näytä olevan kovin hyvä toimintalinja. Parempi olisikin pyrkiä suoraan siihen, että kokeet lainsäädännössä kiellettäisiin.

 

 

 
Vegaaniliitto ry | info@vegaaniliitto.fi | 050 344 9524Viimeksi päivitetty 16.08.2008