MARTTI BERGESTAD
VEGAANIN VAIKEAT VALINNAT
Vegaani ei määritelmän mukaan käytä lainkaan eläinkunnan
tuotteita. Kaikki vegaanit kuitenkin tietävät, miten hankalaa
sataprosenttinen veganismi joskus voi olla.
Miten erilaisiin ongelmatilanteisiin tulisi suhtautua? Saako
täydellisyydestä joskus lipsua, vai onko se sama kuin antaisi
pirulle pikkusormen? Seuraavassa joitakin ajatuksia aiheesta.
Vaikka vegaani lyhyesti määritelläänkin henkilöksi, joka ei
käytä eläinkunnan tuotteita, ei tämä määritelmä ole aivan
täsmällinen eikä sitä mielestäni pidä soveltaa jäykän
kirjaimellisesti. Oleellista on ymmärtää, että veganismin
motiivina on välttää muiden vahingoittamista. Vegaani välttää
eläinkunnan tuotteita, koska käytännössä likimain kaikkien
niiden taakse kätkeytyy enemmän tai vähemmän eläimiin
kohdistuvaa väkivaltaa. Silti voi tulla vastaan tilanteita,
joissa täydellinen puhdasoppisuus ei ole mielekästä.
Eläinkunnan tuotteiden käytöstä eläimille aiheutuva haitta voi
joskus olla niin pieni ja siitä koituva hyöty niin suuri, että
kirjaimellinen veganismi saattaa olla jopa eettisesti
kyseenalaista. Henkilö, joka tällaisessa tilanteessa käyttää
eläinkunnan tuotetta, ei mielestäni lakkaa olemasta vegaani.
Useimmat hyväksynevät moraaliperiaatteen, jonka mukaan yhden
etua tavoiteltaessa ei saisi toiselle aiheuttaa kohtuutonta
haittaa. Eettiset vegetaristit eroavat kanssaihmisistään
oikeastaan vain siinä, minkälaisia eläimille aiheutettuja
haittoja he pitävät kohtuullisina.
Ostajan vastuu
Nyky-yhteiskunnassa useimmat meistä joutuvat tekemään
eläinkunnan tuotteita koskevat valintansa ostotilanteissa
kuluttajana. Harvempi on suoraan tekemisissä tuotannon kanssa.
Kuluttajaboikotin ideana on, että ei taloudellisesti tueta
epäeettistä toimintaa. Perustellusti voi kuitenkin katsoa,
että epäeettisesti tuotetun tavaran ostaminen on oleellisesti
pienempi synti kuin sen tuottaminen. Eläinkunnan tuotteiden
ostaja on tavallaan samassa asemassa kuin varastetun tavaran
ostaja. Vaikka varastetun tavaran ostaminen ei ole eettisesti
moitteetonta, se ei kuitenkaan ole samanlainen rikos kuin itse
varastaminen. (Tosin toisinaan vain veteen piirretty viiva
erottaa ostajan toimeksiantajan roolista. Itselleni on
epäselvää, missä määrin lihatiskin asiakas teurastajan
toimeksiantaja.)
Boikotoidako firmaa vai tuotetta?
Jos vegaani tulkitsee maito- ja lihatiskin tuotteet
varastetuksi tavaraksi, niin mihin tämä tulkinta asettaa
valintamyymälät? Jos kauppias myy sekä rehellisin keinoin
hankittua että varastettua tavaraa, onko täysin moitteetonta
ostaa häneltä ylipäänsä mitään? Olisiko parempi asioida vain
rehdin vegaanikauppiaan kanssa?
Eikö jokaisessa valintamyymälästä ostetussa kasviksessa itse
asiassa ole mukana pieni pala lihaa siinä mielessä että lihan
myynti myymälässä auttaa myymään myös kasviksia edullisemmin?
Voi myös kysyä, onko loppujen lopuksi eroa siinä että ostaa
kaupasta joka myy eläinkunnan tuotteita verrattuna siihen että
ostaa tuotteita, jotka sisältävät eläinperäisiä ainesosia?
Eroa on tietysti paljonkin. Valitsemalla markkinoilta tietyn
vaihtoehdon kuluttaja kannustaa tuottajia lisäämään tuon
vaihtoehdon tarjontaa. Kasviperäisten tuotteiden valitseminen
kannustaa lisäämään tarjolla olevien kasviperäisten tuotteiden
määrää. Jos vegaanit lakkaisivat asioimasta tavallisissa
valintamyymälöissä, se kyllä vähentäisi tällaisten liikkeiden
määrää mutta ei välttämättä eläinkunnan tuotteiden tarjontaa
ja kulutusta. Jos kasvissyöjät asioisivat vain kaupoissa,
joissa ei lainkaan myydä lihaa, tämä johtaisi lähinnä vain
kasvisruokakauppojen ja sekaruoansyöjiä palvelevien liikkeiden
erikoistumiseen. Varsinainen boikotilla tavoiteltu vaikutus
syntyy siitä, että kasvissyöjä ei osta lihaa mistään kaupasta.
Olennaista on, vaikuttaako firman boikotointi tuotteen
menekkiin. Vaikka onkin totta, että yritysboikotti saattaa
vähäisessä määrin vaikuttaa tuotteen tarjontaan vähentämällä
tietyntyyppisten tuotteiden jakelukanavia, tärkein perustelu
yritysten boikotoinnille on kuitenkin ymmärtääkseni se, että
sen avulla tietyt tuotteet voidaan leimata paheksuttaviksi ja
niiden myynti häpeälliseksi. Tällaisia vaikutuksia on hyvin
vaikea arvioida. Yritysboikotissa vahingoitetaan myös
yritysten toiminnan eettisesti moitteetonta osaa.
Näyttäisi siltä, että yritystä kokonaisuudessaan kannattaa
boikotoida vain räikeissä tapauksissa, joissa osa sen
liikevaihdosta on peräisin toiminnasta, jonka suuri osa
ihmisisistä tuomitsee.
1. esimerkki: valokuvaus
Koska filmit sisältävät liivatetta, valokuvaus on ainakin
veganismin määritelmää kirjaimellisesti tulkiten vegaanille
sopimatonta puuhaa. Vegaiassakin valokuvien käyttöä on
vältetty juuri tästä syystä.
Moni on ehkä taipuvainen sanomaan, että valokuvauksesta
luopuminen filmin sisältämän gelatiinin takia on veganismin
viemistä liian pitkälle. Käytetyn aineen määrä on vähäinen ja
vaikutus eläinten kohteluun epäsuora.
Kuitenkin tilanne on täsmälleen sama kuin esimerkiksi
liivatetta sisältävien leivonnaisten kohdalla. Boikotoinnin
vaikutus ei varmaan ole suuri mutta kuitenkin todellinen.
Toisaalta sataprosenttiseen veganismiin pyrkivät joutuisivat
kai luopumaan myös elokuvissa käynnistä.
Valokuvauksesta koituva hyöty riippuu oleellisesti kuvien
käyttötarkoituksesta. Jos valokuvat turkistarhoilta saavat
jotkut ihmiset lopettamaan turkisten käytön, tätä hyötyä voi
hyvinkin pitää monin verroin suurempana kuin yhden filmirullan
ostamisesta koituvaa haittaa.
Valokuvaus ja gelatiini
Yhteydenotto maailman suurimpaan filminvalmistajaan Kodakiin
toi lisäselvyyttä asiaan.
Valokuvausfilmin tärkeimmät osat ovat filmipohja ja siihen
kiinnitetty valonherkkä kalvo. Filmipohja on läpinäkyvää
taipuisaa materiaalia, useimmiten puusta valmistettavaa
selluloosa-asetaattia. Kalvo puolestaan koostuu ohuista
gelatiinikerroksista, joihin on sidottu valonherkkiä
hopeasuoloja.
Jotkin kalvot saattavat olla vain parin
kymmenestuhannesosamillin paksuisia. Värifilmiin tarvitaan
useita kalvokerroksia ja lisäksi väriä synnyttäviä
kemikaaleja.
Gelatiinin valmistukseen Kodak käyttää nautojen luita, ja
tuotannon tästä puolesta huolehtii Eastman Gelatin Corporation
(varsinainen sylttytehdas siis). Kodak ilmoittaa tosin
pyrkivänsä vähentämään gelatiinin käyttöä ja jo 1960-luvulta
lähtien kokeilleensa synteettisten polymeerien käyttöä siinä
kuitenkaan onnistumatta. Selväkielellä tämä ilmeisesti
tarkoittaa sitä, että synteettiset vaihtoehdot tulevat
eläinperäistä tuotetta kalliimmiksi, sillä teknisesti
vaihtoehtojen käyttö on täysin mahdollista. Kodakilta
kerrotaan, että kalvoihin lisättävien täyteaineiden avulla
tarvittavan gelatiinin määrää on onnistuttu vähentämään.
|
Toisin on laita kesälomalla tapahtuvan turistinäppäilyn
suhteen. Vanhojen lomakuvien katselusta koituva hyöty tuskin
on oleellisesti arvokkaampaa kuin esimerkiksi vanhan hyvän
ajan joulukinkun tuottama makunautinto. Ja vaikka hyötyjen ja
haittojen arvioinnissa voi ehkä joku perustellusti päätyä
toiseenkin tulokseen, olen ainakin itse joutunut
vastentahtoisesti tunnustamaan, että omasta näppäilystäni
koituvat hyödyt eivät ole niin suuria, että ne oikeuttaisivat
ostamaan teurastustuotteita sisältäviä hyödykkeitä.
Voi tietenkin sanoa, että eläinperäisiä elintarvikkeille
löytyy paljon läheisempiä kasviperäisiä vaihtoehtoja kuin
valokuvaukselle. Eläinperäisestä ruoasta kieltäytyvän ei
tarvitse lakata kokonaan syömästä, vaan hän löytää halutessaan
jopa eläinperäisiä ruokia hyvin läheisesti muistuttavia
kasviperäisiä vaihtoehtoja. Valokuvauksessa näitä vaihtoehtoja
on tullut käyttöön vasta aivan viime vuosina videokameroiden
muodossa. Videoiminen on kuitenkin paitsi kalliimpaa myös
vaativampaa ja olemukseltaan hyvin erilaista liikkumattomiin
kuviin verrattuna. Digitaalisten still-kameroiden hinnat ovat
putoamassa, mutta menee ilmeisesti vielä joitakin vuosia ennen
kuin halpojen mallien kuvanlaatu pääsee lähelle perinteisten
filmikuvien tasoa. Tekniikka on kuitenkin hyvää vauhtia
tulossa valokuvauksesta kiinnostuneen vegaanin avuksi.
2. esimerkki: lääkkeet
Lääkkeet ovat ongelmallisia vegaaneille paitsi siksi, että ne
usein sisältävät eläinperäisiä ainesosia, ennen muuta siitä
syystä, että niiden kehittelyssä ja testauksessa käytetään
eläinkokeita.
Eläinkokeiden kohdalla tilanne on siitä erikoinen, että jo
valmiiksi kehiteltyjen tuotteiden lisätuotanto ei enää
vahingoita ketään. Boikottia voidaan perustella ainoastaan
sillä, että eläinkokeilla kehitellyn lääkkeen osto kannustaa
yritystä kehittelemään uusia lääkkeitä eläinten elämän ja
terveyden kustannuksella.
Lääkkeiden boikotointi on kuitenkin eettisesti kyseenalaista
sikäli, että joidenkin lääkkeiden käytöstä luopuminen haittaa
moninkertaisesti enemmän ihmisiä kuin mitä sen voi arvioida
hyödyttävän eläimiä. Jos esimerkiksi voisi pelastaa
ihmishengen käyttämällä eläinkokein – tai vaikkapa tuskallisin
ihmiskokeinkin – kehiteltyä lääkettä, olisi minusta ilmeisen
väärin jättää lääke käyttämättä, jos sen käyttö ei enää
edellytä ihmisten eikä eläinten vahingoittamista.
Vähäisiin vaivoihin kehiteltyjen lääkkeiden boikotointi ja
esimerkiksi flunssalääkkeistä luopuminen ovat tietenkin asia
erikseen.
Lääketeollisuuden tekemien tuskallisten eläinkokeiden
lopettamiseksi boikotti ei siis näytä olevan kovin hyvä
toimintalinja. Parempi olisikin pyrkiä suoraan siihen, että
kokeet lainsäädännössä kiellettäisiin.
|