Ensi askel

Jokin aika sitten keskustelin eläkkeellä olevan sotilaan kanssa, joka harjoitti teurastajan ammattia. Hän hämmästeli väitettäni, että tappaminen on paha asia, ja toisti kaikki tavanomaiset fraasit siitä, miten se oli luonnon järjestys. Jälkeenpäin hän kuitenkin myönsi olevansa samaa mieltä kanssani: "Varsinkin silloin kun ne ovat hiljaista ja kesyä karjaa. Ne raukat tulevat niin luottavaisesti. Se on kovin säälittävää."

Tämä on kauheata! En tarkoita eläinten kärsimystä ja kuolemaa, vaan sitä että ihminen tarpeettomasti tukahduttaa itsessään korkeimman henkisen kykynsä - myötätunnon ja säälin kaltaisiaan eläviä olentoja kohtaan - ja muuttuu julmaksi toimiessaan vastoin omia tunteitaan. Ja kuinka syvälle ihmissydämeen onkaan juurtunut käsky olla surmaamatta!

Kerran ollessani kävelemässä Moskovasta päin sain kyydin muutamilta ajureilta, jotka olivat matkalla Serpuhoviin hakemaan puuta läheisestä metsästä. Oli kiirastorstai. Istuin ensimmäisissä vaunuissa ison, pönäkän ja karkean kuskin kanssa, joka ilmeisesti juopotteli. Tullessamme erääseen kylään näimme, kuinka hyvinsyötettyä, karvatonta, vaaleanpunaista sikaa raahattiin teurastettavaksi ensimmäisen talon pihalta. Se kiljui kammottavalla äänellä, joka muistutti ihmisen huutoa. Juuri ohiajaessamme miehet alkoivat tappaa sitä. Yksi heistä viilsi veitsellä auki sen kurkun. Sika kiljui yhä kovemmin ja läpitunkevammin, karkasi miehiltä ja juoksi verisenä pakoon.

Koska olen likinäköinen, en nähnyt kaikkea tarkasti. Näin vain sian ihmisenkaltaisen, vaaleanpunaisen ruumiin ja kuulin epätoivoisen kiljunnan, mutta kuski näki kaikki yksityiskohdat ja seurasi tarkkaan tapahtumien kulkua. Miehet saivat sian kiinni, löivät sen maahan ja saattoivat kurkun leikkaamisen päätökseen. Kiljunnan vaiettua, kuski huokasi syvään. "Eivätkö ihmiset tosiaankaan joudu tilille tuollaisesta?", hän kysyi.

Niin voimakas on ihmisissä vastenmielisyys kaikkea tappamista kohtaan. Mutta kun he näkevät vastakkaisia esimerkkejä, kun heitä rohkaistaan antamaan periksi ahneudelle, kun väitetään että se on Jumalan sallimaa, ja ennen kaikkea koska se on vakiintunut tapa, ihmiset kadottavat kokonaan tämän luonnollisen tunteensa.

Haluaisin vain sanoa, että hyvän elämän saavuttamiseksi tietty hyvien tekojen järjestys on välttämätön; että jos ihmisen pyrkimykset oikeamielisyyteen ovat vilpittömiä, ne väistämättä noudattavat tiettyä järjestystä; ja että tässä järjestyksessä ensimmäinen hyve on pyrkimys itsehillintään ja pidättyväisyyteen. Ja itsehillintää tavoitellessaan ihminen väistämättä noudattaa tiettyä järjestystä, ja tässä järjestyksessä ensimmäinen asia on pidättyväisyys ruoan suhteen. Ja jos hän todella ja vakavissaan tavoittelee hyvää elämää, ensimmäinen asia mistä hän luopuu on aina eläinperäinen ravinto, koska sen käyttö, paitsi että se kiihottaa intohimoja, on yksinkertaisesti moraalitonta, koska se edellyttää moraalisen tunteen vastainen tekoa - tappamista.

"Mutta jos ihmiskunta jo niin kauan on tiennyt, että eläinperäisen ravinnon käyttö on väärin, niin miksi ihmiset eivät vielä ole alkaneet noudattaa tätä lakia?" Näin kysyvät ne, jotka ovat tottuneet kuuntelemaan enemmän yleistä mielipidettä kuin järjen ääntä. Vastaus tähän kysymykseen on, että ihmiskunnan moraalinen edistys - joka on kaiken muun edistyksen perusta - on aina hidasta. Mutta osoituksena siitä, että edistys on todellista eikä vain tilapäistä, on että se jatkuu keskeytyksettä ja kiihtyvällä vauhdilla.

Ja vegetarismin edistys on tällaista. Tämä edistys näkyy ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Ihmiset ovat monista syistä tahtomattaankin siirtymässä lihansyönnistä kasvisruokavalioon, ja he ovat myös tietoisesti kulkemassa tähän suuntaan liikkeessä, joka näyttää jatkuvasti voimistuvan ja kasvavan - nimittäin vegetarismissa. Tämä liike on viimeisten kymmenen vuoden aikana edennyt yhä nopeammin. Yhä useampia kirjoja ja aikakauslehtiä ilmestyy vuosittain; yhä enemmän kohtaa ihmisiä, jotka ovat luopuneet lihansyönnistä; ja ulkomailla, varsinkin Saksassa, Englannissa ja Amerikassa, vegetaaristen hotellien ja ravintoloiden määrä lisääntyy vuosi vuodelta.

Tämän liikkeen tulisi erityisesti ilahduttaa niitä, jotka ovat omistaneet elämänsä Jumalan valtakunnan saattamiseen maan päälle, ei siksi että vegetarismi itsessään olisi tärkeä askel kohti tätä valtakuntaa (kaikki askeleet yhtä tärkeitä tai vähäpätöisiä), vaan koska se on merkki siitä, että ihmiskunnan pyrkimys kohti moraalista täydellisyyttä on vakavaa ja vilpitöntä, sillä se on lähtenyt etenemään itselleen ominaisessa muuttumattomassa järjestyksessä, ja ottanut ensimmäisen askeleen.

Tästä ei voi olla iloitsematta, niin kuin eivät voisi olla iloitsematta ihmiset, jotka pyrittyään talon ylimpään kerrokseen ja yritettyään turhaan kiivetä katolle eri paikoista, lopulta kerääntyvät portaikon ensimmäiselle askelmalle ja innokkaasti tungeksivat sitä kohti vakuuttuneina siitä, että ylöspäin voi päästä vain ottamalla tämän ensimmäisen askeleen.