Puheenjohtajalta

Teoksessaan 'Mies joka istutti puita' Jean Giono kertoo Ylä-Provencen vuorilla yksin eläneestä lammaspaimenesta ja mehiläishoitajasta, Élzeard Bouffierista, joka elämänsä aikana istutti tuhansia ja taas tuhansia puita.

Vuosikymmenien kuluessa autiot seudut muuttuivat reheviksi metsiksi ja vehmaiksi niityiksi, ja hylätyt kylät asutettiin uudelleen. Metsiin varastoituneet sateet ravitsivat jälleen puroja ja kylissä olevia, aiemmin kuivuneita lähteitä.

Kaikki tämä seurauksena yhden ainoan ihmisen fyysisistä ja henkisistä ponnistuksista - omien vaatimattomien sanojensa mukaan Élzeard Bouffier oli "päättänyt vähän kohentaa asioita".

Ei ole oikeastaan väliä sillä, onko Jean Gionon kertomus tosi vai keksitty. Joka tapauksessa se on vauhdittanut metsänistutuksia ympäri maailmaa ja myös antanut toivoa monille ihmisille.

Élzeard Bouffierin kaltaisia ihmisiä on ollut maailman sivu ja varmasti tulee aina olemaankin. Ihmisiä, jotka epäitsekkäästi työskentelevät luonnon, ihmisten ja eläinten puolesta – ihmisiä, jotka uskovat pienten, arkipäiväisten tekojen suuruuteen.

Ei kuitenkaan kannata ajatella, että tärkeitä tekoja pystyvät tekemään vain jotkut harvat henkilöt. Uskon, että kuka tahansa meistä pystyy jo pelkästään ruohonjuuritasolla tekemään paljon hyvää. Yhtäkään tekoa ei pidä aliarvioida, vaikka se tuntuisi koko maapalloa ajatelle kuinka vähäpätöiseltä tahansa.

Joka kerran, kun esimerkiksi valitsemme lautasellemme pelkkiä kasviksia, ostamme eläinkokeetonta kosmetiikkaa, käytämme julkisia kulkuvälineitä, kierrätämme ja kompostoimme, olemme tehneet suurteon. Jean Gionon sanoja lainaten: "... ihminenkin voi olla yhtä tehokas ja aikaansaapa kuin Jumala myös jossakin muussa kuin tuhotöissä."

Tunnelmallista Joulua sekä Rauhaa ja Valoa vuodelle 1996!

Päivi Korhonen