VILJO NIEMINEN

Mikä on oikein, mikä väärin? – eräitä motiiveja vegetarismiin

Viimeisessä näytelmässään William Shakespeare (1564-1616) panee ihmisten pikkumaisuutta, petollisuutta ja kavaluutta kiroavan Timonin suuhun mm. nämä kosmiset, elämän ehtoja kuvaavat sanansa. Ehkä hiukan samalla tavoin, joskaan ei näin runollisin perustein, kun tavalliset eläintensyöjät haluavat ruveta viisastelemaan jonkun kasvissyöjän kanssa esimerkiksi elämän kunnioittamisesta, he saattavat turvautua mm. sellaiseen väitteeseen, että ovathan kasvitkin eläviä, ei niitäkään saisi syödä. Tällöin vegetaristin olisi syytä selvittää esimerkiksi, että hänen elämäntavallaan pyritään vain vähentämään elämän tuhoutumista ja, että eettisessä vegetarismissa, sen eräänä pyrkimyksenä on jonkinlainen ekonomia jossa lähdetään siitä, että kun ihmisen elääkseen pitää jotakin syödä niin minimoidaan sitten se syömisestä aiheutuva vahinko.

Tähän niveltyy eräs itämainen ajatus (jonka realistista totuusarvoa jokaisella metafysiikkaa vieroksuvalla on tietenkin lupa epäillä.) Tämän ajatuksen, uskomuksen mukaan "Elämä uinuu kivikunnassa, herää kasvikunnassa, liikahtaa eläinkunnassa ja saattaa tulla tietoiseksi itsestään ihmiskunnassa." (Yleisestihän myös uskotaan, että eläimistä ihminen eroaa moraalitajuntansa vuoksi.) Nyt, jos lähdemme tällaisesta (jo Aristoteleellekin tutusta) spekulaatiosta, että elämä so. tietoisuus asteittain kehittyy kivikunnasta (tai vieläkin alkeellisemmasta tasosta, koska mitään selvää rajaa siitä missä tietoisuus yht'äkkiä luonnossa ilmenee ei luonnontieteessä ole löydettävissä) kasvikuntaan ja kasvikunnasta eläinkuntaan ja eläinkunnasta ihmiskuntaan, ja jos nyt otamme ruokamme sieltä kehittymättömämmästä päästä niin voimme minimoida elämisestämme aiheutuvan vahingon: kiviä ihminen ei voi syödä, joten päädymme kasvissyöntiin.

Tähän luonnollisimpaan elämäntapaan päädymme myös toista tietä, ikään kuin moraalisen ekonomian tietä, meillä on näet varaa myös moraaliseen motivaatioon: sillä aivan yhtä varmoin perustein kuin voimme todeta, että nykyisen Suomen sosiaaliturvalain ansiosta ei kenenkään täällä ole pakko varastaa ruokaansa, samoin voimme todeta, että Suomessa ei kenenkään (ei ainakaan terveen ihmisen) ole myöskään pakko tappaa tai tapattaa eläimiä saadakseen terveellistä ravintoa tai vaatteita.

ELÄMÄN KUNNIOITUS

Saksalaisen filosofin Immanuel Kantin (1724-1804) eettinen elämänohje oli: "Toimi niin, että käytät ihmisyyttä sekä omassa persoonassasi että jokaisen muun persoonassa aina päämääränä eikä koskaan välineenä."

Tämä Kantin ihmisyyden kunnioitus, vaikka se lähtikin siitä Raamatullisesta näkemyksestä, että kaikista luomakunnan alkeishiukkasista, olioista ja olennoista, vähäpätöisimmistä aina korkeimpiin asti Jumala on luvannut vain ihmiselle potentiaalisen kuolemattomuuden uudessa asiainjärjestelmässään, niin silti kasvissyöjä voisi lisätä näihin (ehkä liian yksipuolisesti vain ihmistä kunnioittaviin) sanoihin, että hän ei halua käyttää välineenä myöskään eläimiä, koska hän kunnioittaa niitäkin persoonina, joskaan ei kuolemattomina sieluina.

(Ps. Lisäksi hänen kannattaisi kysäistä eläintensyöjätuttavaltaan, että "Mikähän tuonkin lehmän nimi oli, jota sinä syöt?")