MARTTI BERGESTAD

MIKÄ MAIDOSSA VIKANA 1

Ruokavaliota eettisistä syistä muutettaessa yleinen käytäntö tuntuu olevan, että ensin luovutaan punaisesta lihasta, sitten vähitellen kanasta, kalasta ja munista. Maitotuotteet ovat listalla viimeisinä.

Syy siihen, miksi maito näyttää niin paljon lihaa harmittomammalta tuotteelta on tietenkin se, että maidon saamiseksi eläintä ei tarvitse tappaa. Ja kun meijeriteollisuus vielä pitää yllä käsitystä, että lehmät viettävät leppoisaa elämää vihreillä niityillä, ei mieleen helposti tule, että maidonkäytössä voisi olla mitään kovin arveluttavaa.

Vaikka yhä harvempi enää kohtaa lehmiä laitumella, hallitsee kuva idyllisestä maalaismaisemasta edelleen ihmisten tajuntaa. Tätä syvään juurtunutta mielikuvaa ei horjuta sekään, että likimain jokaisessa maatalouden ongelmia käsittelevässä TV- uutislähetyksessä näkyy kytkyparsiin kahlittuja lehmiä kurkistelemassa rautatankojen välistä. Monikaan ei tajua, miten luonnottomassa olotilassa lehmät elävät ja että huomattava osa niistä ei pääse ulos edes kesäksi. Ahtaissa parsissa luonnolliset makuullemeno- ja nousuliikkeet estyvät, ja jatkuvan paikoillaanolon seurauksena utaretulehdukset ja sorkkasairaudet ovat yleisiä.

Toki jotkut lehmät elävät pihattonavetoissa, joissa rajoitettu jaloittelu on mahdollista ja joiden puolesta eläinsuojelujärjestöt tekevät arvokasta työtä. Ja meidän leveysasteillamme tietenkin lehmän ainoa mahdollinen olinpaikka talvisaikaan on navetta; nautojen kasvattaminen täällä kun ei ole juuri sen luonnollisempaa kuin strutsienkaan.

Lehmän elämää

Nykypäivän urbaaneilta kuluttajilta jää usein kokonaan tajuamatta, että jotta lehmä tuottaisi maitoa, sen on vuosittain synnytettävä vasikka.

Yleensä pyritään saamaan lehmä synnyttämään viimeistään 2 vuoden ikäisenä. Kun kantoaika on noin 9 ½ kuukautta, on hiehot siis saatava kantaviksi jo noin vuoden ikäisinä. Alunperin sukukypsyyden saavuttamisikä on ollut 1-2 vuotta, mutta jalostuksen tuloksena sitä on saatu laskettua. Ainakin ulkomailla hiehoja myös manipuloidaan ennenaikaisesti kiimaan hormonien avulla.

Hedelmöittäminen tapahtuu käyttäen keinosiemennystä; luonnollisen rakkauden iloja naudoille ei sallita. Vasikka saa yleensä viettää emonsa seurassa enintään pari vuorokautta, ja tämänkin vain siksi että se ehtisi imeä terveydelle tärkeää ternimaitoa.

Tuottamattomiksi käyneet lehmät eivät myöskään vietä rauhallisia eläkepäiviä vihreillä laitumilla. Ennenaikaisesti vanhentuneina ja synnytyskierteen ja jatkuvan maidontuotannon näännyttäminä ne päätyvät teurastamoissa tapettaviksi ja jauhelihan raaka-aineeksi. Lypsylehmät tapetaan yleensä noin 7 vuoden ikäisinä, kun niiden luonnollinen elinikä olisi 20-25 vuotta.

Vasikat ongelmana

Tehokarjatalouden äärimmäisistä menetelmistä aiheutuvat kehnot elinolot ja eläinten koko elämän kääntäminen luonnollisilta raiteiltaan ei kuitenkaan ole ainoa maidontuotantoon liittyvä eettinen ongelma. Vaikka laiduntamispakon säätäminen, vapaaparsipihatot ja luonnonmukaisemmat karjanhoitomenetelmät olisivatkin eläinten hyvinvoinnin kannalta merkittäviä parannuksia, eivät ne silti poistaisi maidontuotannon eettistä perusprobleemaa.

Vegetaristille, joka ei hyväksy teurastusta ravinnon tuottamiseksi, pulma on siinä, että maidontuotantoa on käytännössä mahdotonta harjoittaa ilman tappamista.

Jos nautoja pidettäisiin pelkästään maidon takia eikä teurastettaisi, olisi keksittävä, minne sijoitetaan ja miten ylläpidetään kaikki syntyvät poikavasikat sekä ne tyttövasikat, joita ei tarvita korvaamaan tuottamattomiksi käyneitä lypsylehmiä.

Vaikka ongelmat kärjistyvät erityisesti nykyisenmallisessa tehotuotannossa, niin pelkästään maidontuotantoon tähtäävässä laktovegetaristisessa luomukarjataloudessakin liikavasikoiden määrä olisi käytännössä ratkaisematon ongelma. Teoriassa ehkä olisi mahdollista ylläpitää kokonaista likimain luonnollista elämää viettävää karjalaumaa, jonka imettäviltä lehmiltä jollain humaanilla konstilla varastettaisiin ihmisen käyttöön pieni osa maidosta. Tällöin ihmisen käyttöön tulevan maidon määrä nautaa kohti olisi kuitenkin kymmeniä tai satoja kertoja pienempi kuin nykytilanteessa ja maidon hinta vastaavasti moninkertainen. Ajatus humaanista maidontuotannosta johtaa absurditeetteihin.

Boikotoinnin strategiat

Lihansyönnistä pidättyminen on itse asiassa kuluttajaboikottia, joka kohdistuu vahingolliseksi arvioituun taloudelliseen toimintaan. Kun lihatiskillä jätetään asioimatta, lihatuotteiden kysyntä laskee ja teurastus ja karjankasvatus muuttuvat liiketoimintana vähemmän houkutteleviksi.

Karjabisneksen tuotot koostuvat lihan ja muiden teurastustuotteiden ohella kuitenkin myös maidosta saatavista tuloista. Vaikka lehmän tappaminen epäilemättä on yksittäisenä tekona paljon pahempi asia kuin maidon varastaminen siltä, niin karjatalouteen kohdistuvana kuluttajaboikottina lihan ostosta pidättyminen ei ole yhtään sen tehokkaampaa kuin maitotuotteidenkaan. Kummastakin saadut tulot kannustavat yhtä lailla tuottajaa lähettämään nautoja teurastamoon. Kuluttaja, joka luopuu lihansyönnistä mutta korvaa lihan lisäämällä maitotuotteiden käyttöä, ei ehkä päätöksellään lainkaan vaikeuta teurastajien työllisyystilannetta.

Maito ja terveys

Niin ylimainostettua maito on, että monet epäilevät aivan vakavissaan, että naudanmaidosta luopuminen voisi vaarantaa heidän terveytensä. Todellisuudessa maidon terveyshaitat ovat monin verroin hyötyjä suuremmat. Maidon vaikutuksista terveydentilaan tarkemmin seuraavassa numerossa.