TEKSTI: HELI SAJANIEMI

SATUMAINEN RESEPTIRUNOILIJA

Moilasen Satu on jo reilun vuoden ajan laatinut Vegaiaan herkulliset ja terveelliset ruokaohjeet. Minkäluonteinen nainen kauhan kahvaa puristaa? Lähdetään tutustumaan!

Satu on ammatiltaan elävän ravinnon kouluttaja, kasvisruokakurssien vetäjä ja naturopatia-terapeutti. Hän on opiskellut Kairon-Instituutissa. Moni ravinto-oppia ja kasvisruokavaliota käsittelevä kirja on tullut tutuksi. Ala vaatii jatkuvaa koulutusta ja tiedon hankintaa, mikä täyttää kalenteria aika ajoin.

Ruoka - rakas harrastus

Sadun lukuharrastuksen kohteena ovat ennen kaikkea lukuisat keittokirjat sekä lehtien reseptipalstat. Ruokaohjeiden keräily on Sadun lempiharrastus. Hän noudattaa harvoin kokatessaan orjallisesti reseptejä. Päinvastoin hän antaa vallan mielikuvitukselle. Näin syntyy Vegaiaankin vegepalsta: rohkeasti kokeilemalla, muuntelemalla ja keksimällä. Lempiruokaansa Satu ei osaa äkkisältään nimetä, mutta jokin voimakkaasti mausteinen ateria se on.

Ihan kaikki luppoaika ei sentään kulu ruuan parissa. Liikettä elämään tuovat vatsatanssi ja moderni tanssi. Satu toivoisi jostain löytävänsä aikaa päästäkseen kokeilemaan afrotanssia. Myös "vaihtoehtojutut", kuten luontaislääketiede, kiinnostavat. Satu on perehtynyt Bachin kukkaterapiaan ja tekee parantavia tippoja ystävilleen. Rentoutumisvihjeenä hän suosittelee käsintiskaamista!

Suojelu elämäntapana

Satu ryhtyi kasvissyöjäksi eettisistä syistä. Hän ei katso suopein silmin eläinten tehokasvatusta. Pian ilmaantuivat myös terveydelliset näkökohdat; kasvisruokavaliolla olo koheni. Eläintensuojelu kuuluu muutenkin Sadun elämään. Hän käyttää kosmetiikkaa, jota ei ole testattu eläinkokein. Oma piha on julistettu "lainaturkisvapaaksi alueeksi". Vain turkin alkuperäisellä omistajalla on oikeus kantaa siellä karvojaan.

Satu ottaa vastuuta myös luonnon terveydestä. Liat puhdistetaan hänen perheessään ympäristöystävällisillä pesuaineilla. Jätteet lajitellaan. Komposti käy kuumana. Huolen eläinten ja luonnon hyvinvoinnista Satu kokee velvollisuudeksi jo lapsiaankin kohtaan.

Koti täynnä päivänsäteitä

Moilasen kotona käy vilske ja vipinä. Hänellä on kuusi-, seitsemän- ja yhdeksänvuotiaat kasvissyöjätyttäret. Lapset käyvät Steiner-koulua, missä on järjestetty halukkaille kasvisvaihtoehto. Nurkasta nurkkaan nelistää nelijalkaisia, karvaisia ystäviä: kaksi koiraa, kaksi marsua sekä kaksi gerbiiliä. Kotitalon katolla tai jossain siellä lämmikkeiden välissä asustelee vuokralaisena hiiriperhe.

Rakkautta kaikille – myös sinulle itsellesi

Satu korostaa, että kaiken toiminnan pitäisi kummuta puhtaasta ja positiivisesta innosta. Hän toivoo, että vaikka, varsinkin monen nuoren, tietoisuuteen ovat tunkeutuneet tuskallisina pistoina eläin- ja ympäristönsuojeluongelmat, ihmiset jaksaisivat kuunnella kehoaan ja huolehtia itsestään. Kun rakastaa itseään, kykenee rakastamaan muitakin. Sellaista suojelua ja taistelua ideologian puolesta, missä tuntee joutuvansa uhraamaan itsensä, tulisi välttää. On tärkeää, että mieli ja sydän ovat täynnä rauhaa ja onnea. Satu haluaa lähettää sinulle, hyvä lukija, eväiksi kevääseen ilon ja rakkauden aurinkoiset terveiset.