TEKSTI: MARTTI BERGESTAD

UUTTA TIETOA KIINA-TUTKIMUKSESTA

Vuodesta 1983 alkaen tutkijat ovat keränneet tietoa 65 kiinalaisessa maakunnassa käytetyistä yleisimmistä ruoka- aineista. He ovat tutkineet terveystilastoja, ottaneet verikokeita ja tehneet erilaisia testejä. Vuonna 1991 tutkimustuloksia julkaistiin 896-sivuisena monografiana, jonka aineistoa edelleen analysoidaan.

Kiinan olosuhteet tekevät siitä tutkijoille luonnollisen laboratorion. Vaikka kiinalaisten ruokavalio on keskimäärin hyvin kasvisvaltainen, ruokavaliot maan eri osissa poikkeavat merkittävästi toisistaan. Toisaalta ihmiset yleensä asuvat samassa paikassa koko ikänsä, mikä helpottaa tutkimustyötä.

Ruokavalion ravintoainekoostumus

Kiinalaisissa ruokavalioissa käytetään viljatuotteita, vihanneksia ja palkokasveja paljon enemmän kuin länsimaissa. Tämä vuorostaan heijastuu ruokavalion muihin ominaisuuksiin.

Kun amerikkalaiset edelleenkin saavat 37 prosenttia kaloreistaan rasvasta, on kiinalaisten keskimääräinen rasvan saanti 14,5 prosenttia kokonaiskalorimäärästä.

Rasvansaanti vaihtelee Kiinan maaseudulla alhaisesta 6 prosentista korkeaan 24 prosentin arvoon. Nämä ovat maakuntien keskiarvoja, joten joillakin yksilöillä saanti saattaa jäädä alle 6 prosentin tai ylittää 24 prosenttia. Ihmisten ruokavalio siis vaihtelee hyvin vähärasvaisesta ja käytännöllisesti katsoen kokonaan kasviperäisestä ruokavaliosta runsasrasvaiseen ruokavalioon, joka sisältää merkittäviä määriä eläinkunnan tuotteita.

Kuidun saanti vaihtelee alhaisesta 7 grammasta päivässä, mikä on todella vähän, aina 77 grammaan, mikä on epätavallisen korkea arvo. Valkuaisen saanti on Kiinassa keskimäärin noin kaksi kolmannesta siitä mitä se on lännessä, ja käytetyn valkuaisen laatu on hyvin erilainen. Eläinvalkuaisen osuus on vain noin 10 prosenttia, kun se esimerkiksi Yhdysvalloissa on 70 prosentin paikkeilla. Prosentteina kokonaiskalorimäärästä eläinvalkuaisen saanti on Yhdysvalloissa suunnilleen kymmenkertainen Kiinan maaseutuun verrattuna.

Vähäinenkin määrä eläinkunnan tuotteita haitaksi

Sairastuvuusluvuista käy selvästi ilmi, että mitä alhaisempi on veren kolesterolitaso, sitä parempi. Professori Campbellin mukaan ei ole nähtävissä mitään todisteita siitä, että olisi olemassa jokin kynnysarvo, jonka jälkeen alhaisemmat veren kolesterolitasot eivät enää merkitsisi kroonisten sairauksien vähenemistä. Näyttää myös siltä, että mitä vähäisempää rasvan saanti on, sitä parempi; tässäkään ei ole mitään kynnystä. Ja mitä kuitupitoisempaa ruoka on, sitä parempi. Toisin sanoen, ruokavalio on sitä terveellisempi, mitä suurempi osa siitä on kasviperäistä.

Ei näytä olevan olemassa mitään raja-arvoa, jonka jälkeen kasvikunnan tuotteiden osuutta ei enää hyödyttäisi lisätä. Jo vähäiselläkin määrällä eläinkunnan tuotteita on ruokavaliossa haitallinen vaikutus. Jos verrataan ihmisiä, joiden eläinproteiinin saanti on käytännöllisesti katsoen olematonta, ihmisiin, joiden saamasta valkuaisesta 20-30 prosenttia on peräisin eläinkunnasta, kolesterolitasot nousevat noin 90 milligrammasta desilitraa kohti noin 170 milligrammaan. Ja korkeat kolesterolitasot ovat kytköksissä syöpien ja sydäntautien yleisyyteen länsimaissa.

Kokonaisvaltainen tutkimus

Professori Campbellin mukaan syy- ja seuraussuhteen analyysi on useimmissa aiemmissa ekologisissa tutkimuksissa ollut huteralla pohjalla, koska ne eivät ole olleet riittävän kokonaisvaltaisia. Jos esimerkiksi rasvansaannin ja rintasyövän välillä löytyy voimakas korrelaatio, tämä ei vielä välttämättä merkitse, että rasva olisi rintasyövän kausaalinen syy, koska on olemassa monia muita rasvansaantiin liittyviä tekijöitä, joita ei voida mitata ja jotka myös saattavat vaikuttaa asiaan. Valitettavasti useimmat aikaisemmat tutkimukset ovat yleensä keskittyneet ruokavalion yksittäisiin komponentteihin ja yksittäisiin sairauksiin kuten esimerkiksi juuri rasvan ja rintasyövän suhteeseen. Kiina-tutkimuksessa on pyritty tarkastelemaan ei vain yksittäisiä sairauksia vaan kokonaisia sairausryhmiä, joilla saattaa olla samanlainen syytausta, ja vertailemaan tätä eroavaisuuksiin ihmisten nauttimassa ravinnossa sekä erilaisiin mitattavissa oleviin biologisiin ilmaisimiin kuten kolesterolitasoon.

Tällainen tutkimustapa tuottaa huomattavasti käyttökelpoisempaa tietoa kuin monet aikaisemmat tutkimukset ja tarjoaa paljon vankempaa todistusaineistoa asianmukaisesti laadituille hypoteeseille.

Vegaaniruokavalio ihanteena

Olettamuksena, jonka paikkansapitävyyttä tutkijat ovat pyrkineet testaamaan, on ollut, että monipuolinen, hyvälaatuisia kasvisruoka-aineita sisältävä ruokavalio ehkäisee monia kroonisia rappeutumissairauksia ja että mitä enemmän ruokavaliossa on näitä ruoka-aineita, sitä pienempi on sairastumisriski ilman että vaikutukselle olisi mitään kynnysarvoa. On siis testattu mm. sitä, onko vähärasvainen ruokavalio, joka ei sisällä eläinkunnan tuotteita, parempi kuin esimerkiksi lakto-ovo-vegetaristinen ruokavalio, jonka ravintoainekoostumus ei kovin paljon eroa ei-vegetaarisista ruokavalioista.

Tutkimustulokset tukevat olettamusta, että mitä enemmän ruokavalio lähestyy täysin kasvipohjaista ruokavaliota, sitä suurempia ovat terveydelliset edut. Professori Campbellin oman käsityksen mukaan ihanteellinen ruokavalio on pohjimmiltaan vegaaninen ruokavalio, joka sisältää monipuolisesti erilaisia kasviperäisiä ruoka-aineita.

Yksilölliset erot suuria

Hän kuitenkin muistuttaa, että sairastumisalttius on hyvin yksilökohtaista. Ihmisistä, jotka kaikki noudattaisivat ihanteellista ruokavaliota, jotkut yksilöt voisivat silti sairastua syöpään tai sydän- ja verisuonitauteihin. Nämä tapaukset olisivat tietenkin paljon harvinaisempia, mutta muutamat yksilöt saattaisivat sairastua, koska heillä ruokavaliosta riippumatta olisi suuri alttius sairastua näihin tauteihin. Toisaalta niiden yksilöiden joukossa, jotka noudattavat tyypillistä länsimaista ruokavaliota, on niitä, jotka eivät saa syöpää eivätkä sydänkohtausta vaan elävät yli 90-vuotiaiksi. Jostain syystä heidän elimistönsä kestää tällaisen epäterveellisen ruokavalion rasitukset.

Professori Campbellin mielestä tulevan tutkimuksen tulisikin selvittää, missä määrin ruokavalio voi ehkäistä sairauksia niiden yksilöiden kohdalla, jotka ovat erityisen sairausalttiita joko vanhemmiltaan saamiensa perintötekijöiden takia tai koska he ovat altistuneet kemikaaleille tai voimakkaille karsinogeeneille. Hän uskoo, että ravitsemuksen vaikutus moniin rappeutumissairauksiin on niin suuri, että valtaosassa tapauksista sairastuminen voitaisiin oikealla ruokavaliolla ehkäistä riippumatta henkilöiden geneettisestä sairastumisalttiudesta. Ravitsemus on hänen mukaansa niin voimakas tämäntapaisten sairauksien säätelijä, että jos ravinteiden saanti on oikealla tasolla, se voi käytännössä kontrolloida haitallisten geenien ilmentymistä, olivatpa ne kuinka altistavia tahansa.

Rintasyöpä

Tyttöjen ensimmäiset kuukautiset alkavat Kiinassa 15-19 vuoden iässä, Yhdysvalloissa jo 12-13 vuoden. Tiedetään, että ainakin eri populaatioita vertailtaessa myöhemmin alkavat kuukautiset korreloivat alhaisten rintasyöpälukujen kanssa.

Ensisijainen syy myöhemmin alkaviin kuukautisiin on todennäköisesti se, että Kiinassa tytöt kasvavat yleensä jonkin verran hitaammin. Kuukautiset laukaisee tietyn kasvuvaiheen saavuttaminen, ja jos kasvu on nopeaa ja tämä vaihe saavutetaan aikaisemmin, rintasyöpäriski kasvaa. Näin käy varsinkin jos edelleen noudatetaan ruokavaliota, minkä seurausta nopea kasvu alunperinkin oli. Professori Campbell uskoo, että suuri osa amerikkalaisten rintasyövästä selittyy liian suurella varhaisella kasvunopeudella.

Tämä ei merkitse, etteikö rintasyöpää myöhemmällä iällä voisi saada hallintaan. Näyttö viittaa siihen, että jos nuorina nopeasti kasvaneet naiset myöhemmin muuttavat ruokailutottumuksiaan, he pystyvät pysäyttämään rintasyövän puhkeamiseen johtavan prosessin.

Valkuaisen haitat

Professori Campbell kiinnittää huomiota erityisesti liikavalkuaisen haitallisuuteen, mikä julkisuudessa on jäänyt lähes tyystin rasvakeskustelun varjoon. Kuitenkin tieteellisessä kirjallisuudessa on vahvaa näyttöä siitä, että kun rasvansaannin vähentämistä verrataan valkuaisensaannin vähentämiseen, valkuaisen vaikutus veren kolesteroliin on merkittävämpi kuin tyydyttyneen rasvan. Kolesterolitasoa voi alentaa joko vähentämällä valkuaisen saantia tai korvaamalla eläinvalkuaisen kasvisvalkuaisella. Joillakin kasviproteiineilla, erityisesti soijalla, on vaikuttava kyky alentaa kolesterolia. Professori Campbell uskoo, että valkuaisella - sekä sen laadulla että määrällä - on kolesterolitason suhteen merkittävämpi vaikutus kuin tyydyttyneillä rasvoilla. Tämän vaikutuksen syyt ovat toistaiseksi hämärän peitossa, mutta tiedetään, että eläinvalkuainen vaikuttaa voimakkaasti kolesterolin ja sen sukuisten kemikaalien aineenvaihdunnassa mukana oleviin entsyymeihin.

Kirjoitus on referaatti professori Colin Campbellin haastattelusta Good Medicine -lehdessä kesällä 1994.