ELÄINOIKEUSAKTIVISMIN LUVATTU MAA?
eli eläintensuojelu Israelissa

On ilahduttavaa, että vastaus molempiin kysymyksiin on: kyllä! Israel on ehkä myös eläinoikeusaktivismin luvattu maa.

Mutta kuinka on mahdollista, että eläinoikeusaktivisteja ja – järjestöjä löytyy, vieläpä runsaslukuisesti, tästä erimielisyyksien ryydittämästä maasta? Eikö olekaan niin, että ihmisillä on varaa huolestua eläinten kärsimyksistä vain jos heillä itsellään menee hyvin? Vai ovatko ehkä Israelin eläinoikeusryhmien jäsenet kaikki lähtöisin maan rikkaiden ja hyvinvoivien piiristä?

Aivan näin asiat eivät ole. Vaikka eläinoikeusaktivisteilla toki on jonkinlainen perustoimeentulo, monet heistä tulevat huonompiosaisista väestönryhmistä. On huomattu, etteivät ihmisten ja eläinten intressit olekaan vastakkaiset vaan sidoksissa toisiinsa. Alueilla, joissa eläimiä ja luontoa kunnioitetaan, myös ihmiset voivat paremmin – varsinkin henkisesti.

Tehotuotantoa kibbutseilla

Työsarkaa näillä aktivisteilla todella riittää. Paitsi eläinkokeissa eläimiä sorretaan mm. maataloudessa ja lemmikkieläinbisneksessä. Kosher-säännöksistä johtuen juutalaiset eivät syö sianlihaa. Lehmiä on sen sijaan runsaasti. Monilla kibbutseilla (Israelille tyypillinen suuri yhteisö, jossa normaalisti on n. 700–900 ihmistä) on omat navettansa, joissa on satoja lehmiä. Lehmät ovat eräänlaisissa pihatoissa, mutta suuren eläinmäärän vuoksi olot ovat ahtaat eikä eläimillä ole mahdollisuuksia laitumelle pääsyyn. Usein kibbutsilla on myös oma kanala tai useampikin. Kanalat ovat lattiakanaloita ja yhdessä sellaisessa voi olla satoja tai jopa tuhansia kanoja. Kuumuus, meteli, haju, käyttäytymishäiriöt ja kuolemat ovat tavallisia. Myös muita eläimiä, kuten kalkkunoita, tarhataan yleisesti.

Eläimen elämä ei ole paljonkaan arvoinen. Vain juuri sen rahasumman verran, jonka se tuottaa omistajalleen. Tämä näkyy selvästi myös katukuvassa: laihat kulkukissat, lihakauppojen jätteet, liian työn rasittamat hevoset jne.

Paikalliset eläinoikeusryhmät ovat kuitenkin saaneet yllättävän paljon aikaan. Pääkaupungin Tel Avivin lemmikkieläinkaupoista ei löydy enää koiranpentuja ahtaissa lasikopeissa. Ainoa Tel Avivin chinchillaturkiksiin erikoistunut turkisliike jouduttiin sulkemaan mm. mielenosoitusten takia. Vain joitakin mainitakseni.

On totta, että eläinoikeusryhmät ovat pitkälti keskittyneet pääkaupunkiin ja sen ympäristöön. Maa on kuitenkin kooltaan niin pieni, että operoiminen sieltä käsin onnistuu melko hyvin. Maassa on useita eläinsuojelujärjestöjä, mm. melko uusi tulokas ANONYMOUS, jolla oli suuri osuus chinchillaturkisliikkeen vastaisessa kampanjoinnissa. Ehkä lukuunottamatta vanhempia byrokraattisempia järjestöjä aktiiviset jäsenet ovat pääosin melko nuoria. Syynä tähän on varmastikin myös valtion nuori ikä.

Aktiivinen työ on pitkälti muutamien todella aktiivisten harteilla – sikäli eläinsuojelun tilanne Israelissa on samantapainen kuin Suomessa. Eläinoikeusaktivistina olo ei Israelin oloissa ole ihan helppoa. Vaikka ulkoinen elämä pääkaupungissa onkin suhteellisen "normaalia", on henkinen paine usein valtava. Eläimille oikeuksia vaativiin ei aina todellakaan suhtauduta kovin hyvin.

Kasvissyöjänä pärjää

Sen sijaan eläinsuojelijana olon hyviä puolia Israelissa on mm. kasvisruokailun helppous. Juutalaisten kosher-sääntöjen takia ainakaan kaikkein uskonnollisimmat ryhmät eivät voi samalla aterialla syödä sekä lihaa että maitoa sisältäviä ruokia. Näiden syömisen välillä olisi oltava ainakin kuusi tuntia. Ja sehän on tietenkin johtanut siihen, että monia ruokia, kuten soijatuotteita ja esimerkiksi maidotonta suklaata, löytää kaupoista yleensä hyvin. Monet kansallisruoatkin ovat täysin vegaanisia.

Itse olin erittäin positiivisesti yllättynyt Israelin eläinoikeustyön laajuudesta. Miltei kaikenlaisia eläinsuojeluryhmiä löytyi. Niiden jäsenet olivat asiastaan innostuneita, avoimia ja kiinnostuneita kuulemaan vastaavanlaisesta työstä Suomessa.

Mielenkiintoista oli, että huolimatta kaikesta siitä kärsimyksestä, johon eläimet ovat Israelissa usein pakotettuja alistumaan, olivat jotkut asiat siellä paljonkin paremmalla mallilla kuin Suomessa. Mutta kuitenkin siellä viettämäni ajan kuluessa, kuten esimerkiksi valokuvatessani viikon ajan ns. lattiakanaloissa, jouduin havaitsemaan niidenkin olevan erittäin tuskantäyteisiä paikkoja ja jo sinänsä epäinhimillisiä. Se sai minut entistä enemmän kyseenalaistamaan tätä "vapaiksi kanoiksi" kutsuttua tuotantotapaa ja oikeutusta käyttää eläimiä hyväkseen ylipäätänsä. Samalla se sai minut kysymään itseltäni, että jos ns. vapaat kanat ovat joutuneet elämään sellaisen elämän, mitä se onkaan sitten todellisten häkkikanojen kohdalla.

Joka tapauksessa Israel on ehkä hitusen Suomea edellä, ainakin kanaloiden kohdalla. Hurraa-huutoihin ei silti ole aihetta, ja monilla muilla osa-alueilla, kuten yksityisten ihmisten eläinten kohtelussa ja niihin suhtautumisessa ollaan varmasti jälkijunassa Suomeen nähden.

Eläinoikeusaktivismi on siis levinnyt myös maailmankolkkaan, jossa vielä taistellaan ihmisenkin perusoikeuksista. Se on varmasti erittäin hyvä uutinen ja nostaa "me"-henkeä muuallakin maailmassa. Jos haluat tietää lisää Israelin toiminnasta, ota yhteyttä:

ANONYMOUS
P.O.Box 6315
Tel Aviv 61062
ISRAEL
€