LIHANSYÖNTI HAITAKSI SIELULLE

KIRJA-ARVOSTELU

Vegetarismi - eettinen näkökulma. Biokustannus Oy, Blavatsky- Looshi ry. 65 sivua.

Biokustannus Oy lienee ollut useana vuonna varteenotettava ehdokas skeptikkojen huuhaa-palkinnon saajaksi. Siksi onkin yllättävää havaita, että kustantajan lukuisten selvänäöstä, numerologiasta ja Atlantiksesta kertovien kirjojen joukkoon on ilmestynyt kirjanen, jonka nimi herättää mielleyhtymiä enemmänkin käytännön etiikkaan kuin astraalitasoa koskeviin pohdiskeluihin.

Hämmästys kuitenkin karisee pian, sillä kirja on linjassa kustantajan muun tuotannon kanssa. Kyseessä on kokoelma ilmeisesti jo vuosikymmeniä sitten suomennettuja teosofisia artikkeleita.

Vanhanaikaisesta juhlallisuudestaan ja kömpelöstä kieliasustaan huolimatta teosofinen kirjallisuus näyttää kirjamarkkinoilla edelleen sinnittelevän uudempien ja virtaviivaisempien, okkultista tietoa tarjoilevien pakettien joukossa. Yksi syy tähän saattaa olla, että teosofia rakentuu paljossa intialaisen uskonnollisen ajattelun vuosituhantisen perinteen pohjalle.

Itämaisessa ajattelussa kasvissyönti on aina ollut paljon keskeisemmässä asemassa kuin lännessä. Ja kirjan artikkeleista käy hyvin ilmi, että nämä painotukset ovat siirtyneet voimakkaina myös teosofiaan.

Vaikka kirjoitusten ajatusmaailmaan on omalla tavallaan kiehtovaa tutustua, vaikuttavat monet esiin tulevat käsitykset yliluonnollista spekulaatiota vierastavasta lukijasta kummallisilta. Tätä taustaa vasten voimakkaan vaikutuksen tekee se, miten selväjärkisesti kaikissa kirjoituksissa nähdään eläinten tappaminen kauhistuttavana, tarpeettomana ja vahingollisena. Kirjasta siis löytyy kuin löytyykin puhtaasti eettinen näkökulma, joka on riippumaton uskonnollisista käsityksistä.

Itämaiselle suhtautumiselle lihansyöntiin on ominaista, että sitä pidetään ihmisen henkiselle ja hengelliselle kehitykselle turmiollisena. Useissa artikkeleissa tulee esiin käsitys, että lihansyönti vahingoittaa ihmisen "astraaliverhoa", fyysistä ruumista hienorakenteisempaa kehoa, joka on ihmisen tunteiden ja halujen tyyssija. Tätä vahingollista vaikutusta selitetään niillä reaktioilla mitä piinattujen ja tapettujen eläinten sielut astraalitasolla aiheuttavat.

Eläinten tappaminen ei teosofien mielestä vaikuta pelkästään tappajaan ja hänen uhriinsa. Teurastus synnyttää vahingollisia värähtelyjä, jotka levittävät kauhua ja väkivaltaa ympäristöön. Erityisen voimakkaasti niiden uskotaan vaikuttavan seudulla eläviin lapsiin ja herkkiin ihmisiin. Rikollisuuden uskotaan olevan yleistä suurten teurastamoiden läheisyydessä; vuosisadan alun Chicago on useassa kohden esiin tuleva esimerkki. C. W. Leadbeater toteaa myös: "Niin kauan kuin ihmiskunta harjoittaa joukkoeläinteurastusta ja niin muodoin on syypää siihen, että astraalimaailma täyttyy eläinsielujen synnyttämillä vihamielisillä tunteilla ihmisiä kohtaan, niin kauan tulevat sodat ihmiskunnan kesken jatkumaan."

Ajatuksia rauhan ja kasvissyönnin välisestä yhteydestä ovat esittäneet monet muutkin, mutta ainakaan nykymaailmassa veristen yhteenottojen määrä ei näytä olevan riippuvainen siitä, miten paljon lihaa ko. maan asukkaat syövät. Rauhan ja kasvissyönnin välinen yhteys on ehkä olemassa vain silloin kun kasvissyönnissä on kyse eettisestä valinnasta: on vaikea uskoa, että liharuoan puute sinänsä vielä riittäisi tekemään ihmisistä moraalisempia.

Vaikka lihansyönnin vahingollista vaikutusta kirjassa selitetään nimenomaan niillä reaktioilla, mitä tapettujen eläinten sielut astraalitasolla aiheuttavat, nähdään tämä vaikutus toisaalta myös oudon mekaanisena. Alkoholi ja tupakanpoltto kun teosofien mielestä estävät ihmisen henkistä kehitystä aivan samaan tapaan kuin lihansyöntikin. Siksi välillä syntyy vaikutelma, että kirjoittajat ovat enemmän huolissaan siitä vahingosta mitä ihminen lihansyönnillä aiheuttaa itselleen kuin siitä mitä hän aiheuttaa eläimille, ja vegetarismi tuntuu latistuvan pelkäksi raittiusaatteeksi.

Tämä vaikutelman huomaa kuitenkin pian vääräksi. Esimerkiksi Annie Besant toteaa: "Kuten huomaatte, olen tässä esityksessäni jättänyt yksityisen lihansyöjän aseman sikseen. En niin muodoin kehota eläimellisestä ruoasta pidättäytymiseen, jotta sen kautta persoonallista parantumista, kehitystä ja kasvua saavutettaisiin. Olen halunnut asettaa kysymyksen korkeammalle perustalle, velvollisuuden ja armahtavaisuuden tunteelle, jotka ennen kaikkea muuta ovat olennaisia ja huomattavia ominaisuuksia maailman korkeammalle kehityskululle."

Kaikki kirjoittajat puhuvat erittäin vaikuttavasti ja tunteella eläinten puolesta.

"... menkää satamaan ja rautatieasemalle ja katsokaa, millainen pelko ja tuska kuvastuu alempien luontokappaleiden silmistä ja koko olemuksesta. Minä sanon: teillä ei ole oikeutta tuottaa niille tätä kärsimystä, ja sitä paitsi tämä estää ja viivyttää myös ihmissuvun kehitystä, koska ihminen ei noin vain voi erottautua muusta maailmasta ja yksinään mennä eteenpäin kehityksessään, tallaten toisia maahan. Ne, joita hän jalallaan polkee, estävät hänen edistystään. Hänen muille tuottamansa kärsimykset ovat niin sanoakseni liejua, johon hänen jalkansa tarttuvat hänen ponnistaessaan ylemmäksi, sillä meidän täytyy yhdessä kohota tai yhdessä langeta ja kun kidutamme muita kärsiviä olentoja, aiheuttaa tämä sen, että ihmiskunta voi paljon hitaammin kulkea eteenpäin ihannetta kohti."

Lukija, joka on avoin todellisuuden irrationaaliselle olemuspuolelle, löytää kirjasta monenlaisia herätteitä. Mukavaa lukemista ovat esimerkiksi Swami Abhedanandan kirjoitus kasvissyönnistä hindulaisuudessa ja Helena Blavatskyn vegetaristinen raamatuntulkinta.