Kirjoitus on lyhennelmä Hollannin vegetaristikongressissa pidetystä esitelmästä

LEENA VILKKA

ELÄIMET ITSEISARVOISINA OLENTOINA

Erotan kolme perusasennetta luontoa kohtaan: tuotantokeskeisyys, ihmiskeskeisyys ja luontokeskeisyys. Tuotantokeskeisessä asenteessa eläimet ja luonto ovat pelkkää välinettä ja raaka-ainetta ihmisen teollisia ja taloudellisia tarkoitusperiä varten. Ihmiskeskeiset asenteet korostavat eläinten hyvää kohtelua, sillä julmuus eläimiä kohtaan edistää ihmisten raaistumista.

Luontokeskeisiin näkemyksiin liittyy aito huoli eläinten ja luonnon hyvinvoinnista. Erotan toisistaan seuraavat luontokeskeiset asenteet: eläinkeskeisyyden, joka korostaa eläinten tietoisuutta ja kykyä kärsiä; elämäkeskeisyyden, joka kunnioittaa kaikkia elämänmuotoja maapallolla; ja ekosysteemikeskeisyyden, joka painottaa luonnon kokonaisuuksien hyvinvoinnin merkitystä. Keskityn seuraavassa eläinkeskeisyyteen, joka perustuu eläimiä kunnioittavaan asenteeseen.

Eläinten kunnioittaminen

Eläimen itseisarvo tarkoittaa ensinnäkin tietoisen ja tuntevan olennon arvoa itselleen (itsearvo), sitä että eläin arvostaa omaa elämäänsä ja intressejään. Toiseksi eläimen itseisarvoon liittyy käsitys eläimen persoonallisesta ja yksilöllisestä arvosta myös muille olennoille (kuten rakkauden ja kumppanuuden arvo). Kolmanneksi eläimen itseisarvo muodostuu eläimen tietoisuuden ja hyvinvoinnin arvoista. Lisäksi jokainen eläin omaa luontaista arvokkuutta elollisena olentona.

Esimerkiksi kaniin sovellettuna: kanilla on arvoa itselleen sinä yksilöllisenä kanina mikä hän on; kanin vastuuntuntoinen omistaja arvottaa kania kanin yksilöllisten ominaisuuksien vuoksi; kanilla on universaaleja ominaisuuksia, jotka ovat itseisarvoisia, kuten kokemustilojen ja kyvyn kokea mielihyvää itseisarvoisuus; lisäksi kanilla on luontainen arvokkuutensa sillä perusteella, että hänellä on oma kanin lajispesifinen hyvinvointinsa sekä oma yksilöllinen kanin hyvänsä. Tämä pätee kaikkiin kaneihin, kakkoskohtaa lukuunottamatta; kaikilla kaneilla ei ole omaa ihmistä heitä arvottamassa.

Jokainen eläin on itseisarvoinen ainutlaatuisuutensa ja tästä seuraavan korvaamattomuutensa vuoksi. Eläimellä on itseisarvonsa riippumatta siitä, kuinka hyödyllisenä tai hyödyttömänä, arvokkaana tai arvottomana, kauniina tai rumana me ihmiset eläintä pidämme.

Eläimellä on tietty ominaislaatu eläimenä sinänsä, mikä ylittää häneen inhimillisen havaintomme perusteella kohdistamamme arvoarvostelmat. Eläimillä on omat erityiset itseisarvonsa niinä eläiminä joita he ovat. Siksi meidän tulisi kohdata eläin muunakin kuin pelkkänä objektina, kohteena. Kohdattavana on toinen, kunnioitusta vaativa olento omine yksilöllisine ominaisuuksineen ja arvoineen. Tämä toinen olento voi olla orava, lehmä tai rotta yhtä hyvin kuin toinen ihminen.

Eläinten oikeuksien liike

Moderni eläinten oikeuksia ajava liike perustuu eläinyksilöiden itseisarvoisuuteen. Se näkee välineellisen eläinkäsityksen virheellisenä. Välineellinen eläinkäsitys ilmenee sellaisilla eläintuotantotiloilla, joissa eläimiä kohdellaan massoina ja eläinkoneina, ei yksilöllisinä olentoina ja niinä erityislaatuisina eläinpersoonallisuuksina mitä he voisivat olla kun heidän sallittaisiin omaa yksilöllisyyttään ja ominaislaatuisuuttaan ilmentää.

Eläinten näkeminen pelkkinä raaka-aineina ei ole pelkästään eettisesti väärin, vaan se antaa myös peruslähtökohdiltaan epätoden kuvan eläinten luonteesta. Kyse on siitä, miten havainnoimme ja ymmärrämme eläimiä; mitä eläimet ovat, meille tarkoitettua materiaalia ja välinettä vai tuntevia, tietoisia olentoja, joilla on omat intressinsä ja hyvinvointinsa, joita meidän ihmisten tulisi kunnioittaa.

Eläinten itseisarvoinen kunnioittaminen on sopusoinnussa eläinten suojelemisen päämäärän kanssa, kun taas eläinten näkeminen välinearvoisina johtaa eläinten kuluttamisen ja hyödyntämisen päämäärään.

On tärkeää, että eläimet tunteviksi olennoiksi havaitsevien ihmisten vaatimuksia ei yksinkertaisesti jätetä huomiotta yhteiskunnassamme. Kysymys eläimistä tulee jakamaan yhteiskuntamme niihin, jotka näkevät eläimet välinearvoisina ja niihin, jotka pitävät heitä itseisarvoisina olentoina. Yhteiskunta, joka järjestelmällisesti jättää huomiotta eläimet tuntevina ja tietoisina olentoina, ei kuitenkaan voi olla kovin järkevä tai eettisesti kestävä yhteiskunta, perustuessaan virheelliseen todellisuuskäsitykseen.

Fil.lis. Leena Vilkka toimii tutkijana Helsingin yliopiston filosofian laitoksella ja on kirjoittanut mm. teoksen "Ympäristöetiikka – vastuu luonnosta, eläimistä ja tulevista sukupolvista".