Martti Bergestad

KIRJA-ARVOSTELU

Peter Singer: Oikeutta eläimille.
Suom. Helena Tengvall. WSOY 1991
302 s.

Peter Singerin kirjan Oikeutta eläimille ilmestymisen myötä suomeksi saatavilla olevan eläinten oikeuksia ja vegetarismia käsittelevän kirjallisuuden tarjonta kohentui dramaattisesti. Lukuunottamatta muutamaa vuotta aiemmin julkaistua artikkelikokoelmaa Eläin ihmisten maailmassa aiheesta kiinnostuneelle ei nimittäin ollut tarjolla juuri mitään.

Singerin kirjaa mainitaan modernin eläinsuojeluliikkeen perusteokseksi. Vaikka oleellisesti samoja ajatuksia oli esitetty jo viime vuosisadalla mm. Henry Saltin teoksessa Animals’ Rights, ne eivät koskaan saaneet osakseen laajempaa huomiota. Ilmeisesti vasta 1960- ja 70-lukujen yhteiskunnallinen murros oli otollinen myös eläinten aseman uudelleenarvioinnille Professori Singerin ja hänen filosofikollegojensa aiheeseen kohdistama akateeminen mielenkiinto teki sen myös aivan uudella tavalla salonkikelpoiseksi.

Kirja on maineensa ansainnut. Singerillä on kyky esittää argumenttinsa selkeästi ja helppolukuisesti, ja hän esittelee perusteellisesti aiheeseen liittyvät keskeiset kysymykset. Kirjassa käydään läpi eläinten kohtelulle asetettavien vaatimusten johtaminen nykyään yleisesti hyväksytystä tasa-arvoajattelusta, eläinten kohtelun todellisuus eläinkoelaboratorioissa ja maatalouden tehokasvattamoissa sekä vegetarismin perustelu epämoraaliseen toimintaan kohdistuvana kuluttajaboikottina Lopuksi esitetään erittäin valaiseva aatehistoriallinen katsaus ihmisen suhtautumisesta eläimiin. Uuteen toiseen laitokseen, josta suomennos on tehty, sisältyy myös arvio eläinsuojeluliikkeen nykytilanteesta, missä Singer mm. vastaa erilaisiin kirjansa herättämiin vastaväitteisiin.

Lukijalle, joka on elänyt autuaan tietämättömänä tieteellisen eläinkoetoiminnan todellisuudesta, voi eläinkokeita käsittelevä laaja toinen luku olla melkoinen shokki. Esiteltyjen tieteellisten mielipuolisuuksien runsaus voi saada herkemmän lukijan kauhistuneena panemaan koko kirjan syrjään. Tämä olisi vahinko, sillä kirjan ravitseva vegetaristinen ydin on kahdessa seuraavassa tehokasvattamoja ja kasvissyöntiä käsittelevässä luvussa. Niille, jotka eivät kestä tohtori Frankensteinia kovin suurina annoksina, voi suositella siirtymistä ensimmäisestä suoraan kolmanteen lukuun ja toisen luvun lukemista vain muutama sivu kerrallaan silloin kun olo tuntuu liian hyvältä.

Singer edustaa ajattelussaan utilitaristista näkemystä, jossa lähtökohtana on, että eri yksilöiden hyödyt ja haitat tavalla tai toisella lasketaan yhteen ja että oikea toimintavaihtoehto on kulloisessakin tilanteessa se, mikä tuottaa suurimman kokonaishyödyn. Keskeistä utilitarismissa on tasa-arvoajatus, jonka mukaan kaikkien asianosaisten intressit on yhtäläisesti otettava huomioon. "Jokainen luetaan yhden arvoiseksi eikä ketään enemmän kuin yhden", kuten Jeremy Bentham pari vuosisataa sitten asian ilmaisi.

Ihmisten ja eläinten välisiin suhteisiin sovellettuna tämä merkitsee sitä, että ihmisen etuja ei tule painottaa sen enempää kuin eläintenkään. Aivan niin kuin ei valkoihoisten eduille tule panna suurempaa painoa kuin muunväristen ihmisten. Eläinoikeusliike hahmottuu näin osaksi samaa aatevirtausta, joka toisaalla ilmenee vaatimuksina rotujen ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta.

Singer korostaa esittämiensä näkemysten perustuvan ainoastaan kärsimyksen minimoimisen periaatteeseen. Mahdollisuutta, että eläimillä (ja ihmisillä) voisi olla oikeuksia myös tällä periaatteella perusteltua aggressiota vastaan, ei kirjassa käsitellä. Moni vegetaristi saattaa myös vieroksua Singerin käsitystä, jonka mukaan tuskaton kuolema sinänsä ei olisi eläimelle menetys, koska eläimellä ei ole tulevaisuuteen kohdistuvia odotuksia.

Se, että Singer turvautumatta kärsimyksen minimointia vahvempiin periaatteisiin kykenee näyttämään suurimman osan nykyisestä eläinten hyväksikäytöstä moraalisesti kestämättömäksi, osoittaa omalla tavallaan, miten kaukana yhteiskuntamme tapa kohdella eläimiä on siitä, mitä millään järkevillä kriteereillä voi pitää kohtuullisena.