Etusivu / Tietoa / Luentopaketti vegaanisesta ruokavaliosta

Luentopaketti vegaanisesta ruokavaliosta

3.3. Ekologiset syyt

• Vegaaninen ruokavalio ei sinänsä ole ekologisempi, jos esim. käyttää paljon tehoviljeltyjä tuontikasviksia ja -hedelmiä, riisiä ja (soija)jalosteita. Suosi lähialueella tuotettuja vähän pakattuja luomutuotteita, kerää itse luonnontuotteita kuten marjoja ja sieniä, vältä kasvihuonekasviksia ja kiinnitä huomiota energiankulutukseen laittaessasi ruokaa. 64
  

• Palkokasvien käyttö ruokavaliossa on energiatehokkaampaa kuin lihan tai kalan syöminen 65.
  

• Eläintuotanto on lisääntynyt nopeasti väestönkasvun ja eläinkunnan tuotteiden kulutuksen kasvun takia 66.   Kotieläinten laidunnukseen ja rehuntuotantoon käytetään nykyisin n. 30 % siitä maapallon pinta-alasta, joka ei ole jäätiköiden peitossa ja 70 % kaikesta viljelymaasta. Rehuntuotanto vaatii runsaasti kemiallisia lannoitteita, joiden tuottamiseen on laskettu kuluvan 1 % koko maapallolla käytetystä energiasta. 67
  

• EKOLOGINEN TEHOKKUUS
  
  
  • Kuten energia- tai biomassapyramideista tiedetään, seuraavan tason biomassa sisältää vain murto-osan, usein vain korkeintaan 10 %, edeltävän tason energiasta. Jalostuksen ja tehokkaan ruokinnan ansiosta kotieläinten hyötysuhde on noussut (vrt. seuraava kohta eläintuotannon tehokkuudesta), mutta eläintuotanto on joka tapauksessa tehotonta. Kun eläimet syövät kasveja, ne pystyvät hyödyntämään vain osan kasvien energiasta ja muuntavat vain pienen osan kasvien sisältämästä biomassasta lihaskudokseksi, maidoksi tai muniksi, joita ihmiset käyttävät ravinnokseen. Suuri osa kasvien sisältämästä energiasta käytetään eläimen omien elintoimintojen ylläpitämiseen, ja energia karkaa hyödyttömänä lämpöenergiana tai eritteinä. 68
    
    
  • Ruotsalaisten ja brittiläisten laskelmien mukaan yhden sianlihakilon tuottamiseen tarvitaan 4,5 kiloa, kiloon lampaanlihaa 9 kiloa ja broilerikiloon 3 kiloa viljaa. Suomalaisten laskelmien perusteella yhden naudanlihakilon tuottamiseen kuluu lähes 8 rehuyksikköä viljaa (ks. tarkemmin viite 70). Lisäksi eläimen painosta noin puolet on luita, höyheniä ja syötäväksi kelpaamattomia sisäelimiä, ja jos nämä lasketaan mukaan painonlisäykseen, lihantuotannon hyötysuhde huononee entisestään. Naudasta noin 38 % ja siasta 67 % eläimen kokonaismassasta käytetään ihmisruoaksi 69, 70.
    
    
  • Vaikka broilerin- ja sianlihan tuottamiseen kuluu vähemmän rehua kuin naudanlihan tuottamiseen, sikoja ja broilereita ruokitaan korkealuokkaisella väkirehulla mm. soijalla ja rapsilla, jotka sopisivat myös suoraan ihmisravinnoksi. Myös nautojen ruokinnassa suuntaus on toisaalta säilörehun ja kuivaheinän käytöstä kohti runsaampaa väkirehun, kuten soijan käyttöä. Yksi syy tähän on lypsylehmien korkea maidontuotanto, joka vaatii korkealuokkaista ravintoa.
    
    
  • Nykytuotannossa eläimet eivät pelkästään siis enää muunna ihmisravinnoksi kelpaamatonta kasvibiomassaa, kuten kuivaheinää, eläinproteiiniksi, vaan ne syövät ihmisillekin kelpaavaa rehua huonolla hyötysuhteella. Lisäksi eläimet laiduntavat sellaisilla mailla, joilla voitaisiin viljellä ruokaa ihmisille  71.
    
    
  • Kotieläintuotanto kuluttaa enemmän energiaa, vettä, maa-alaa, torjunta-aineita, ja lannoitteita sekä aiheuttaa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä, eroosiota ja vesistöjen rehevöitymistä kuin kasvien käyttäminen suoraan ihmisravinnoksi. 72
    
    
  • Lihantuotantoa voidaan pitää käänteisenä proteiinin tuotantotapana. Esimerkiksi sianlihakilon tuottamiseen kuluu 25-38 kertaa enemmän energiaa kuin mitä liha sisältää. Viljeltävillä kasveilla tilanne on päinvastainen, sillä tietty viljelyyn panostettu energiamäärä saadaan kasvien energiasisältönä takaisin 2-6-kertaisena. Sikojen kasvattamisessa energiaa kuluu etenkin sikalan lämmittämiseen ja rehupeltojen lannoittamiseen. 73 Japanilaistutkimuksen mukaan sikäläisissä oloissa yli kaksi kolmasosaa lihantuotantoon kuluvasta energiasta käytetään rehun tuottamiseen ja kuljettamiseen. 74
    
    
  • Eläinkunnasta peräisin olevien elintarvikkeiden tuottamiseen kuluu 10-20 kertaa niin paljon energiaa kuin kasvisten tuotantoon 75.
    
    
  • Viljasta käytetään maailmassa rehuksi keskimäärin n. 40 % 76a, teollisuusmaissa lähes 70 % 76b, Suomessa n. 63 % 76c, Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Intiassa n. 2 %. 76b
    
    
  • Ekotehokkainta olisikin jättää liha pois ruuantuotantoketjusta ja käyttää viljelykasvit suoraan ihmisravinnoksi.
    

• REHEVÖITTÄVÄT ja HAPPAMOITTAVAT PÄÄSTÖT
  
  
  • Eläintuotantolaitokset tuottavat lihan lisäksi myös miljoonia tonneja lantaa. Pelloille ajetusta lannasta aiheutuu fosfori- ja typpipäästöjä, jotka rehevöittävät vesistöjä 77. Kun tuotantoeläinten määrä tilaa kohti on kasvanut, ja eläintuotantoa harjoitetaan pitkälti eri alueilla kuin peltoviljelyä, lantaa syntyy usein liikaa, ja sitä levitetään pelloille tarpeettoman suuria määriä 78. Rehuviljapeltoja puolestaan lannoitetaan etenkin keinolannoittein, joiden tuottamiseen kuluu energiaa. Keinolannoitteiden ja lannan kaikki ravinteet eivät sitoudu viljeltäviin kasveihin, vaan osa valuu vesistöihin 79, 80.
    
    
  • Varastoidun tai pelloille levitetyn lannan eloperäistä typpeä muuntuu mikrobireaktioissa nitraatiksi. Liikalannoitetuilla alueilla typpeä on maaperässä usein liikaa, ja suuri osa siitä muuttuu nitraatiksi. Kaikki nitraatti ei sitoudu viljeltäviin kasveihin vaan huuhtoutuu ympäristöön sadeveden mukana. Lannasta pääsee ympäristöön myös taudinaiheuttajamikrobeja. Nitraatti ja mikrobit saastuttavat pohjavesiä ja saattavat olla merkittävä uhka juomaveden laadulle. 81, 82, 83, 84 Siipikarjan kasvatusalueilla Yhdysvalloissa pohjavesikaivoissa on mitattu noin 38 kertaa suurempia nitraattipitoisuuksia kuin metsäisillä alueilla 85.
    
    
  • Jos lanta on suoraan tekemisissä hapen kanssa, muuttuu osa sen sisältämästä typestä ammoniakiksi, joka karkaa ilmakehään. Suomessa noin 85 % ammoniakkipäästöistä on peräisin kotieläintuotannosta. Kaasumainen ammoniakki liukenee sadeveteen, ja hapan laskeuma saattaa aiheuttaa huomattavia vaurioita vesistöissä ja maaperässä. 86
    
    
  • Länsimainen ruokavalio sisältää liikaa proteiinia, koska ihmiset syövät liikaa eläinkunnantuotteita. Näin ollen myös ihmisten jätöksissä on runsaasti typpeä. Vain osa jätevesien typestä saadaan talteen jätevedenpuhdistamoilla ja loppu valuu vesistöihin. 87
    

• ILMASTONMUUTOS
  
  
  • Japanissa on laskettu, että sikäläisissä oloissa naudanlihakilon tuottaminen kuluttaa yhtä paljon energiaa kuin kuluisi 100 watin hehkulampun polttamiseen yhtäjaksoisesti noin 20 vuorokauden ajan. 88. Suomalaistutkimuksen mukaan yhden juustokilon tuotannosta syntyvät kasvihuonekaasupäästöt vastaavat noin 60 kilometrin henkilöautolla ajon kasvihuonekaasupäästöjä 89.
    
    
  • Kokonaisuudessaan eläintuotannon päästöt ovat n. 18 % kaikista ihmisen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä eli enemmän kuin liikenne. Laskelmissa on huomioitu eläinten rehun viljely ja tuotteiden kuljetus sekä metsien hakkuu laitumien ja rehupeltojen tieltä, jolloin menetetään tärkeitä hiilinieluja 90a. Eläintuotanto aiheuttaa lähes 80 % maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä maailmalla 90b.
    
    
  • Eläintuotannon osuus ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä on 9 % ja metaanipäästöistä 35 - 40 % maailmanlaajuisesti laskettuna. Metaania vapautuu ilmakehään erityisesti märehtivien eläinten ruuansulatuksesta ja lannasta. Ihmisen toiminnan aiheuttamista dityppioksidipäästöistä puolestaan 65 % syntyy eläintuotannosta, pääasiassa lannasta. Metaani on 21 kertaa ja dityppioksidi 296 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. 91
    
    
  • Ilmastonmuutosta kiihdyttäviä fossiilisia polttoaineita tarvitaan eläintuotannossa koneiden käyttämiseen, veden pumppaamiseen, lannoitteiden ja torjunta-aineiden valmistamiseen ja eläinsuojien lämmittämiseen. 92
    

• EROOSIO
  
  
  • Ylilaidunnuksen aiheuttama eroosio ja maaperän tiivistyminen aiheuttaa hedelmällisen maaperän laadun heikkenemistä sekä aavikoitumista. Eroosio vähentää maaperän ravinteiden määrää ja huonontaa sen vedenpitävyyskapasiteettia. Noin viidesosa maailman laidunmaista on ylilaidunnettua 93.
    

• VEDEN KULUTUS
  
  
  • Eläintuotannnossa vettä kuluu etenkin rehukasvien viljelyssä 94. Maatalous onkin maailmanlaajuisesti suurin makean veden käyttäjä: 70 % kaikesta järvistä, joista ja pohjavesistä nostetusta vedestä käytetään maataloudessa 95.
    
    
  • Yleisesti ottaen tehotuotannossa eläintuotteiden tuottamiseen kuluu enemmän vettä kuin kasvikunnan tuotteiden valmistamiseen. Rikkaiden maiden ns. vesijalanjälki on suuri johtuen osaksi runsaasta lihan ja muiden eläintuotteiden kulutuksesta. On laskettu, että keskimäärin maailmassa yhden naudanlihakilon tuottamiseen kuluu n. 15 500 litraa vettä. Vehnäkilon tuottaminen vie sen sijaan keskimäärin n. 1300 litraa vettä. Luvut vaihtelevat mm. paikallisen ilmaston ja tuotantoon käytetyn tekniikan mukaan. 96 YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan keskimäärin viljalla tuotettu naudanlihakilo kuluttaa 13 000-15 000 litraa vettä, kun taas yhden vehnäkilon tuottaminen kuluttaa 1000-2000 litraa 97.
    

• METSIEN TUHOUTUMINEN
  
  
  • Trooppisessa Amerikassa pääsyy sademetsien eläin- ja kasvilajien sukupuuttoihin on karjataloudesta johtuva metsien hävittäminen laitumiksi ja rehupelloiksi.
    
    
  • On arvioitu, että vuoteen 2010 mennessä trooppisessa Amerikassa karjan laidunnukseen tullaan käyttämään 24 miljoonaa hehtaaria maata, joka oli metsää vielä vuonna 2000 98.
    
    
  • Pääsyy luonnontilaisten elinympäristöjen hävittämiseen trooppisissa maissa on yhä useammin soijan viljely. Maailmalla tuotetusta soijasta 97 % käytetään rehuna, erityisesti siipikarjalle ja sioille. Etelä-Amerikassa soijan viljelyyn käytetty maa-ala yli kaksinkertaistui vuodesta 1994 vuoteen 2004. 99 WWF:n mukaan soijan viljely voi tuhota Iso-Britannian kokoisen alan (22 miljoonaa hehtaaria) metsää ja savannia Etelä-Amerikassa vuoteen 2020 mennessä 100.
    

• ELÄINTUOTANNON VAIKUTUS SUOMESSA
  
  
  • Koska Suomen maapinta-alasta vain 8,3 % on maatalousmaata, Suomessa maatalouden ympäristövaikutukset ovat yleensä huomattavasti vähäisempiä, kuin maissa, joissa maatalous on vallitseva maankäyttömuoto 101.
    
    
  • Suomessa noin 60 % vesistöihin joutuvasta fosforista ja puolet typestä on peräisin maataloudesta. Ravinteitä pääsee ympäristöön etenkin lannoitteista ja karjanlannasta. Suomen pelloista neljä viidesosaa tuottaa rehua karjalle.
    
    
  • Vesistöjen rehevöityminen on lisääntynyt Suomessa viime vuosikymmeninä. Maatalouden rehevöittävät päästöt osaltaan lisäävät sinilevien määrää 102. Rehevöitymiskehitys on jatkunut 2000-luvun alussa. Selvästi suurimman ravinnekuormittajan, maatalouden vesiensuojelutoimet eivät ole kyenneet oleellisesti vähentämään maatalouden ravinnekuormaa rannikkovesiin, etenkään Saaristomereen. Myös maatalouden kuormittamissa järvissä ja joissa on havaittavissa merkkejä nousevista ravinnepitoisuuksista. 103
    

• KALASTUS JA KALANKASVATUS
  
  
  • Maailman kalakannoista n. neljäsosaa ylikalastetaan, ja suurimmalla osalla valtamerialueista vähintään 70 % kalakannoista hyödynnetään täydellä kapasiteetilla tai ylikalastetaan. Kalastus ei ole kovin valikoivaa. Suuri osa saaliista on monesti joko liian pieniä kalayksilöitä tai kuuluu lajeihin, joita ei haluta käyttää ihmisravinnoksi. Lisäksi sivusaaliiksi joutuu suuri joukko kilpikonnia, merilintuja ja merinisäkkäitä, joista osa kuuluu suojeltuihin lajeihin. Kalakantojen tehokkaalla hyödyntämisellä voi olla tuhoisia seurauksia meriekosysteemien rakenteeseen ja toimintaan. 104 Maailmanlaajuisesti esimerkiksi 90 % suurten petokalojen kannoista on hävitetty 105.
    
    
  • WWF:n mukaan meriluonnon monimuotoisuus tuhoutuu 50 vuodessa, jos nykyisiä toimintatapoja, kuten syvänmerentroolausta ja ylitehokasta kalastamista huipputeknisillä laitteilla, ei muuteta. Ylihyödynnetyistä kalalajeista on esimerkkinä Itämeren turska. 106, 107
    
    
  • Kalankasvatuksesta pääsee vesistöihin rehevöittäviä fosfori- ja typpipäästöjä, joilla on etenkin paikallista merkitystä. Merialueista kalankasvatuksen haitat painottuvat Saaristomerelle 108 Lisäksi kalanviljelylaitoksilta valuu vesiin kalatautien hoidossa käytettyjä antibiootteja 109.
    
    
  
  
  --seuraava--->