Vegaaniliiton etusivulle

 

 

 

 

 

 

 


Etusivu / Tietoa / Luentopaketti vegaanisesta ruokavaliosta

Luentopaketti vegaanisesta ruokavaliosta

3. MIKSI VEGAANIKSI?



Ruokavalio muutetaan vegaaniseksi useimmiten eläinoikeus-, terveys- ja ekologisista syistä. Taustalla on usein myös ruoan oikeudenmukaiseen jakoon liittyvät syyt. Pieni vähemmistö alkaa syödä vegaanisesti spiritualistisista syistä.

3.1. Eläinten oikeudet

A. Eläinten hyväksikäyttömuotoja

  • Teollisuusmaissa kotieläimiä on alettu kasvattaa yhä intensiivisemmin 1960-luvulta lähtien:

    • Eläinmäärä tilaa kohden on kasvanut, niin että yksilöllinen hoito on vähentynyt tai tullut jopa mahdottomaksi.

    • Eläintiheydestä on tehokkuuden takia tehty mahdollisimman suuri ja siksi eläimet saattavat elää hyvin ahtaissa oloissa.

    • Eläimet teurastetaan entistä nuorempina.

    • Virikkeitä on vähän, eläimet eivät voi tyydyttää aina perustavampiakaan tarpeitaan.

    • Liikunnan puute, stressi ja jalostus aiheuttavat sairauksia.

       

  • Suomalainen syö elämänsä aikana keskimäärin n. 500 lintua (enimmäkseen broilereita), n. 40 sikaa, seitsemän nautaa ja yhden lampaan. 16

     

    Kanat 17

    • Suomessa on munantuotannossa noin kolme miljoonaa kanaa, joista suurin osa elää ahtaissa häkeissä.

    • Kanat teurastetaan noin puolentoista vuoden ikäisinä, vaikka he voivat elää yli kymmenvuotiaiksi.

    • Kanoja teurastetaan 3000 - 6000 kanan tuntivauhdilla. Kanat sidotaan jaloista telineisiin, jotka kuljettavat kanat sähkötainnutukseen. Kiireen takia kanat helposti loukkaantuvat kiinnityksessä. Sähkötainnutuksessa kanojen pää kastetaan veteen, johon on johdettu sähkövirtaa. Aina pää ei osu veteen ja siten osilla teurastamoilla sattuu päivittäin, että liukuhihna kuljettaa joitakin kanoja elävinä kaulavaltimon leikkaamiseen.

    • Munantuotannossa sivutuotteena tulevat kukkopojat tapetaan pian kuoriutumisen jälkeen kaasulla tai silppurilla.

    • Kanojen siipiluut jäävät hauraiksi liikunnanpuutteen takia ja siten joidenkin kanojen siivet murtuvat, kun niitä otetaan ulos häkeistä ja viedään teurastamoille.

    • Kanoja on yleensä neljä samassa häkissä, tilaa on kanaa kohden vajaa A4-paperiarkin verran.

    • Eivät voi tyydyttää lajityypillisiä tarpeitaan, kuten levitellä siipiään, kylpeä pehmeässä maa-aineksessa, nukkua orrella, vetäytyä piilopaikkaan munimaan, etsiä ruokaa.

    • Kanoilla esiintyy stereotyyppistä häiriökäyttäytymistä eli kanat toistavat kaavamaisesti tarkoituksetonta liikettä, kuten askeltavat robottimaisesti eteen- ja taaksepäin

    • Vaikka luomu- ja lattiakanaloissa kanat voivat esim. hiekkakylpeä ja nukkua orsilla, eläintiheys on edelleen suuri (5 - 7 kanaa/m2) ja laumakoko voi olla useita tuhansia yksilöitä. Lisäksi kanat edelleen tapetaan heti, kun tuottavuus laskee, samoin kukkopojat tapetaan.

     

    Broilerit 18

    • Suomessa teurastetaan vuosittain n. 40 miljoonaa broileria

    • Kasvatetaan suurissa halleissa, joissa on samalla kertaa keskimäärin 20 000 broileria.

    • Yleensä lattianeliömetriä kohden on 20 - 22 lintua, orsia tai muuta sisustusta ei ole.

    • Lamput ovat päällä ympärivuorokautisesti, 23 h vuorokaudessa tai jaksottain, jotta broilerit söisivät mahdollisimman paljon. Koska yhteistä nukkuma-aikaa ei näin voi olla, tiheässä kasvattamossa liikkeellä olevat broilerit häiritsevät nukkuvia lintuja.

    • Jalostuksen, ruokinnan ja valaistuksen aiheuttama nopea kasvu aiheuttaa broilereille jalkavaurioita ja sydänsairauksia.

    • Yleensä kuolleita lintuja löytyy kasvattamosta päivittäin. Yksi kuolinsyy on untuvikon nälkäkuolema, sillä untuvikkoja ei juurikaan opeteta syömään, koska lintuja käsitellään massoina. Lintuja kuolee myös esimerkiksi äkillisiin sydänkuolemiin.

    • Koska lintuja on niin paljon, eläimiä ei voida tarkkailla yksilökohtaiseksi ja siksi varsin yleiset ja jatkuvaa kipua aiheuttavat jalkasairaudet jäävät huomaamatta.

     

    Siat 19

    • Suomessa teurastetaan vuosittain n. 2 miljoonaa sikaa.

    • Lihasiat kasvatetaan ryhmäkarsinoissa, joissa on tilaa teuraspainoa lähestyville eli n. 100 kg painaville sioille n. 1 m2.

    • Vähän virikkeitä ja tilaa, ja eivät voi esim. tonkia maata, tutkia ympäristöä ja pitää eri paikkoja syömiseen, nukkumiseen ja ulostamiseen.

    • Siat eivät hikoile ja siksi heillä voi olla kesäpäivinä tukalan kuuma, koska heillä ei ole mahdollisuutta vilvoitella ja rypeä. Mikäli mitään kosteata ei ole saatavilla, siat joutuvat kieriskelemään omassa lannassaan.

    • Karjuporsaat kastroidaan ilman kivunlievitystä, jotta vältettäisiin lihaan tulemasta ns. karjun hajua.

    • Noin joka viides porsas kuolee ennen vieroitusta: osa syntyy kuolleena ja kuolee synnytyksen aikana, osa ruhjoutuu emän alle, osa kuolee nälkään ja osa kylmyyteen. 20

     

    Lypsylehmät

    • Suomessa teurastetaan joka vuosi n. 400 000 nautaa.

    • 90 % naudanlihasta lypsykarjatiloilta.

    • Valtaosa lehmistä on kytketty parsiin talven ajan, mutta pääsevät kesäksi laiduntamaan. Parsissa ei ole virikkeitä ja sosiaalinen kanssakäynti on hyvin rajoitettua.

    • Teurastetaan keskimäärin 5 - 6 vuoden ikäisenä, vaikka luonnollinen elinikä on n. 20 vuotta.

    • Lehmien on synnytettävä joka vuosi, jotta he tuottaisivat maitoa.

    • Vasikka erotetaan emosta heti, kun emä on nuollut hänet syntymän jälkeen.

    • Jalostus: painavat utareet, jalkaongelmat.

     

    Lampaat 21

    Lampaat Suomessa
    • Suomalaisen lammastalouden tärkein myyntiartikkeli on yleensä liha eikä villa. Vain muutama prosentti Suomessa myynnissä olevista villavaatteista on tehty kotimaisesta villasta.

    • Lampaankasvatus on Suomessa melko pienimuotoista.

    • Useimmat lampaat pääsevät kesäisin laitumelle, mutta ei kaikilla tiloilla, ei etenkään pässit. Monilla tiloilla lampaat pidetään talvisaikaan hyvin pienissä karsinoissa.

    • Osa pässikaritsoista kastroidaan ilman kivunlievitystä

    • Suurin osa lampaista teurastetaan tavallisissa teurastamoissa. Yleensä heidät tainnutetaan nuijan iskulla päähän. Sen jälkeen heidän kaula pistetään auki. Monessa teurastamossa jonon seuraavat lampaat näkevät edessään riippumassa juuri pistetyt lajitoverinsa.


      Lampaat muissa maissa


    • Lampaiden kasvatuksessa on suuria eroja eri maiden välillä: Esimerkiksi Englannissa ja Islannissa lampaiden pito on vielä perinteistä ja lampaat saavat laiduntaa laajalla alueella. Toisaalta esimerkiksi Australiassa lampaiden kasvatus on hyvin kaupallista ja teollistunutta.

    • Australiassa esimerkiksi kuljetetaan eläviä lampaita pitkiä matkoja, joiden aikana lampaat kärsivät surkeista oloista ja huonosta kohtelusta. Esimerkiksi lampaita on kuollut janoon ja nälkään, kun laivaa ei ole päästetty satamaan tulli- ym. määräysten takia.

    • Mulesing: Australiassa hienovillaisten merinolampaiden takapuolesta leikataan sekä turkki että osa ihostakin pois. Kovaan ja kipeään arpikudokseen ei kasva uutta turkkia, ja siten pystytään estämään, etteivät ulosteet takerru peräaukon ympäristön turkkiin.
       

    Kalat 22

    • Suomessa tapetaan joka vuosi miljardeja kaloja

    • Kaloihin on vaikeampi samaistua kuin nisäkkäisiin tai lintuihin. Kalojen hermojärjestelmä on kuitenkin samankaltainen kuin ihmisen, ja niiden elimistön kemialliset reaktiot viittaavat samankaltaisiin kivun ja pelon kokemuksiin kuin ihmisen. Monilla kaloilla tuntoaisti on herkkä mm. suussa, koska he käyttävät suutaan ympäristön tutkimiseen.


      Harrastuskalastus


    • Onkiminen, virvelöinti, pilkkiminen, pitkäsiima jne. aiheuttavat kalalle väistämättä kipua. Myös verkkoon tai katiskaan jääneet kalat saattavat yrittää pyristellä itsensä vapaiksi, jolloin heidän iho ja evät voivat repeytyä. Joskus kalat nääntyvät hengiltä jo tässä vaiheessa. Paitsi koukkuun tai verkkoon jääminen, myös koukusta tai verkosta irrottaminen on kaloille tuskallista. Usein kalat jätetään tukehtumaan kuoliaaksi. Hidas tukehtumiskuolema aiheuttaa kalalle voimakasta kipua, kun kidukset kuivuvat. Talvella pilkittäessä kipua aiheuttaa myös kalan ihon ja kidusten jäätyminen.


      Kaupallinen kalastus

    • Pienikokoiset ja parvissa elävät kalat, kuten silakka, silli, kilohaili, muikku, siika, makrilli sekä sardiinin raaka-aineena käytetyt kalalajit kuolevat tukehtumalla hitaasti, kun heidät on nostettu kuiville. Osa verkoilla (mm. muikut ja siiat) pyydetyistä kaloista menehtyy verkkoihin jo veden alla. Osa troolilla pyydetyistä (kuten silakat) kuolee murskautuessaan muiden kalojen puristuksessa.

    • Isommat kalat, kuten hauki, lohi ja made tapetaan tavallisesti leikkaamalla kurkku auki ja laskemalla veri. Osa kalastajista iskee kalan tajuttomaksi ennen tätä, mutta ajansäästämiseksi monet tekevät verenlaskun vielä tajuissaan oleville kaloille.

    • Tonnikalat heitetään verkosta suoraan 0-asteiseen vesisäiliöön ja he paleltuvat kuoliaaksi. Yleinen tonnikalanpyyntimenetelmä on kilometrien pituinen ajoverkko, joka tappaa myös suuret määrät muita kaloja, merikilpikonnia, hylkeitä ja delfiinejä.


      Kalankasvatus

    • Kirjolohien kasvatus on eläinten tehokasvatuksen muoto, verrattavissa esimerkiksi broilereiden kasvatukseen. Kirjolohet kasvatetaan altaissa, joissa kalantiheys on erittäin suuri.

    • Käytännön osoitus kalojen stressistä on sairastumisalttius, minkä takia heille syötetään usein rehun mukana lääkkeitä.

    • Kirjolohet tainnutetaan yleensä ensin hiilidioksidilla tai sähköllä, minkä jälkeen tajuttomien kalojen kurkku leikataan auki.




  • Mehiläiset

    • Koska hunajakennon päällä jatkuvasti ryömii satoja mehiläisiä, on heidän vahingoittamista vaikea välttää kennoja poistettaessa tai sinne palautettaessa

    • Mehiläisiä lisätään keinosiemennyksellä. Siemennestettä kerättäessä koiraan pää saatetaan katkaista.

     




    B. Eläinoikeusfilosofiaa

    Ympäristöetiikassa on pohdittu, mitä ovat eläinten oikeudet, millaisia oikeuksia ja miksi eläimille voitaisiin antaa. Keskustelua on johtanut kaksi suuntausta: velvollisuuseettinen oikeuksia vaativa suuntaus ja utilitaristinen intressejä korostava suuntaus.

     

    Tom Regan (filosofian professori) : 23

    • Regan edustaa velvollisuusetiikkaa, jossa korostetaan yksilön oikeuksia. Velvollisuusetiikassa tekoja arvioidaan enemmänkin motiivien kuin seurausten perusteella. Yksilön etua ei voida uhrata yhteisön edun takia. Velvollisuusetiikassa on puollettu ihmisyksilön itseisarvoa ja siten pidetty vääränä kohdella ihmisiä välineellisesti.

    • Reganin mukaan eläimet ovat etiikan teorioiden kannalta olennaisilta ominaisuuksiltaan ihmisten kaltaisia, joten heihin voidaan soveltaa samanlaisia eettisiä periaatteita kuin ihmisiin.

    • Normaali aikuinen on moraalinen agentti, jolla on kyky tehdä moraalisia valintoja.

    • Moraaliset subjektit kuuluvat moraaliseen yhteisöön, mutta heiltä ei edellytetä samanlaista moraalista vastuuta kuin agenteilta. Moraalisia subjekteja ovat:

      1) Tajuiset, tietoiset ja tuntevat oliot, joilla on sellaisia mentaalisia ominaisuuksia, kuten havaintokyky, muisti, halut, uskomukset, intentiot, itsetietoisuus ja taju tulevaisuudesta. Ryhmään kuuluvat kehittyneet nisäkkäät, kuten simpanssit ja delfiinit sekä lapset ja jotkin vaikeavammaiset aikuiset.

      2) Tajuiset ja tuntevat oliot, joilta puuttuvat muut mentaaliset kyvyt. Ryhmään kuuluvat kaikki muut kuin kehittyneet nisäkkäät, linnut ja matelijat ja eläinlajit, joista ei voida olla varmoja, että heiltä puuttuu tuntemis- tai tiedostamiskyky.

    • Sekä moraalisilla agenteilla että subjekteilla on itseisarvo, eli olennon oma elämä ja hyvinvointi on päämäärä hänelle itselleen riippumatta toisten arvostuksista. Esimerkiksi eläin ei ole väline ihmisen päämääriin.

    • Periaatteet: Kummankaan ryhmän jäsenille ei saa aiheuttaa kärsimystä. Taustalla Albert Schweitzerin elämän kunnioittamisen periaate ja yhdenvertaisuuden periaate.

     

    Peter Singer (filosofian professori) 24:

    • Utilitarismissa tekoja arvioidaan seurausten perusteella. Utilitarismissa keskeisenä arvona on kärsimyksen vähäisyys ja onnellisuuden tai mielihyvän suuruus, joten olennainen ominaisuus, jonka perusteella arvotetaan tekojen hyvyyttä, on kärsimyskyky, ei esim. älykkyys.

    • Singerin mukaan kaikkien intressejä omaavien olioiden intressit on otettava yhtäläisesti huomioon.

    • Intressejä on kaikilla niillä, jotka kykenevät kärsimään ja nauttimaan.

    • Ainakin kaikilla selkärankaisilla on intressi välttää kipua.

    • Kaikkien intressit on otettava yhtäläisesti huomioon lajiin tai esim. rotuun tai sukupuoleen katsomatta. Singerin mukaan eläimille kärsimyksen aiheuttaminen on spesismiä eli lajisortoa ja rinnastettavissa esim. rasismiin ja seksismiin, joissa myös eettisiä arvostelmia tehdään toissijaisten ominaisuuksien perusteella.

    • Intressien yhtäläinen huomioon otto ei tarkoita samanlaista kohtelua, vaan erilaiset ominaisuudet otetaan huomioon.

     



    Muita kysymyksiä

  • Eroaako muut eläimet ihmisistä niin, että heitä kohtaan ei ole moraalisia velvollisuuksia tai velvollisuudet ovat vähäisiä?

    • Eläinten jättämistä moraalisen huomioonoton ulkopuolelle on länsimaisessa älymystössä perusteltu sillä, että ihminen eroaa eläimestä laadullisesti: perusteina on ollut niin sielu, työkalujen käyttö, tietoisuus, kieli ja symbolien käyttö.

    • Etologiaa on pitkään hallinnut behavioralistinen ote, joka on sivuuttanut eläinten tietoisuuden, tunteet ja muut mentaaliset kyvyt.

    • Eläintutkimus on kuitenkin osoittanut, että eläimet voivat käyttäytyä hyvinkin monimutkaisesti, esim. ihmisapinoiden viittomakieli on osoittanut, että myös eläimillä on kyky symbolien käyttöön.

    • Eläimen hyväksikäytön ja tappamisen ja kärsimyksen aiheuttamisen itsestään selvänä pitämistä kuvaa hyvin se, että eettisissä teorioissa on hyvin vähän näitä suoraan puolustavia perusteluja. (Vilkka 1996)


  • Eläimen yhteiskunnallinen asema ja eläinkäsitys määrittyy kulttuurisesti ja historiallisesti.

    • Esim. Intiassa kunnioitetaan eläimiä yleensä enemmän.

    • Massiivisilla eläinten sortomuodoilla on länsimaissakin usein lyhyt historia: eläinkokeita on tehty 150 vuotta, turkistarhoja on ollut 100 vuotta ja maatalouseläinten tehotuotantoa vasta 60-luvulta lähtien.

    • Länsimaiden eläinsuhde samoin kuin luontosuhde on monien tutkijoiden (mm. Maria Suutala, Arnold Arluke, Mary Midgley) mukaan ristiriitainen - toisaalta on kunnioittamisen elementtejä, toisaalta välineellistämisen ja väkivallan elementtejä. Epäjohdonmukaisuus ja ristiriitaisuus näkyy esim. siinä, että lemmikkieläimillä on usein perheenjäsenen asema, kun taas maatalouseläimet on supistettu tuotantokoneiksi, joilla ei ole juurikaan oikeuksia.



      --seuraava--->


 

 

 
Vegaaniliitto ry | info (at) vegaaniliitto.fi | 050 344 9524Viimeksi päivitetty 23.08.2008