Etusivu / Tietoa / Luentopaketti vegaanisesta ruokavaliosta

Luentopaketti vegaanisesta ruokavaliosta

Luentorunko

• Aloituksessa herätetään kuuntelijoiden kiinnostus, joten siihen kannattaa panostaa. Tarjoa esim. herkullisia maistiaisia tai esitä hätkähdyttäviä väittämiä.
  
• Mistä on tullut kertomaan, esittäytyminen ja sen järjestön lyhyt esittely, jota edustaa.
  
• Esittäytymisessä kannattaa jo sanoa, kuinka kauan on ollut vegaani.

1. MITÄ: KASVISSYÖJÄRYHMÄT

Esim: Tiedättekö, mikä on vegaani?

Vegaani:
Elämäntapa, jossa vältetään kaikkia tuotteita, joissa on eläinperäisiä aineksia tai joiden tuottamisessa on loukattu eläinten oikeuksia elämään, hyvinvointiin ja vapauteen.

• Vegaanit eivät siis syö mm. kananmunia, maitoa, lihaa, kalaa, hunajaa, liivatetta ja eläinperäisiä lisäaineita. Vegaanit syövät vihanneksia, juureksia, palkokasveja, viljatuotteita, sieniä, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä ja siemeniä.
  
  
• Vegaanit välttävät myöskin esim. nahkaa, villaa ja eläimillä testattuja tuotteita.
  
  
• Vegaanius on elämäntapa, jossa kaikki kulutusvalinnat harkitaan tarkasti, ei siis pelkästään ruokavalio.
  
  
• Täydellinen vegaanius on käytännössä vain ihanne, jota kohti vegaanit pyrkivät sitä koskaan lopullisesti saavuttamatta.
  
  
• Vegaani ei ole välttämättä aktiivinen eläinoikeustaistelija muuten kuin kulutusvalintojensa kautta.
  

Lakto-ovovegetaristi:
Ruoassa ei lihaa ja kalaa, mutta kylläkin maitotuotteita ja kananmunia.
Lakto-ovovegetaristi ei välttämättä harkitse muiden kuin elintarvikkeiden kulutusta.

Laktovegetaristi:
Ruoassa ei kananmunia, lihaa ja kalaa, vain kasvikunnantuotteita ja maitotuotteita. Lakto- ja lakto-ovovegetaristit ovat kasvissyöjistä runsaslukuisimmat. Laktovegetaristikaan ei rajoita välttämättä muuta kuluttamistaan.

Fennovegaani:
Fennovegaani-sanaa on käytetty huomion kiinnittämiseksi siihen, miten voidaan muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa kehitetty vegaanius soveltaa Suomen oloihin ja käyttää enemmän lähialueilla tuotettuja kasviperäisiä tuotteita.

Freegani:
Tuotteiden koostumus ei ole freeganille tärkeintä, vaan niiden käyttämisen tai käyttämättä jättämisen ekologiset ja eettiset seurausvaikutukset. Freegani ei osta eläinperäisiä tuotteita, mutta voi hyödyntää sellaisia eläinperäisiä tuotteita, joiden kuluttaminen ei tue taloudellisesti eläinten riistoa ja joiden hyödyntäminen on ekologisesti järkevää. Freegani voi esimerkiksi syödä löytämiään eläinperäisiä ruokia, jotka menisivät muuten hukkaan, tai pukeutua löytämäänsä nahkatakkiin. Freegani ei ole siis välttämättä kasvissyöjä.

Elävän ravinnon syöjä 2 :
Elävän ravinnon syöjä noudattaa kokonaisvaltaista elämäntapaohjelmaa, jossa korostuu ihmisen oma vastuu terveyden ja elämänilon ylläpitämisestä. Hän noudattaa tuorekasvisruokavaliota, jonka tärkeimpiä periaatteita on, että ruokaa ei kuumenneta lainkaan ja vain tiettyjä ruoka-aineita yhdistetään samaan ateriaan. Ravinto valmistetaan pääasiassa liottamalla, idättämällä, versottamalla ja maitohapattamalla. Ruokavalio on hunajaa lukuunottamatta vegaaninen. Elävän ravinnon syöjä ei kuitenkaan tarkkaile välttämättä muuta kuluttamistaan.

Fruitariaani:
Fruitariaani ei syö lainkaan eläinperäisiä tuotteita. Fruitariaani suhtautuu kasveihinkin kunnioituksella ja antaa niiden elää koko elämänkulkunsa loppuun. Fruitariaani syö vain kasvien satoa, kuten hedelmiä, marjoja ja viljoja, joten hänen ruokavalionsa on samalla vegaaninen. Ruokavalioon kuuluvat myös eräiden vihannesten "hedelmät", kuten tomaatti, paprika, herne ja kurkku. Esimerkiksi juurekset eivät kuulu fruitariaanin ruokavalioon, koska niiden hyödyntäminen aiheuttaisi kasveille kuoleman.

Makrobiootikko:
Makrobiootikko ei ole kasvissyöjä, sillä hän saattaa syödä esimerkiksi kalaa. Ruokavaliossa vältetään kuitenkin pääsääntöisesti eläinperäisiä aineksia. Ruoka-aineet jaetaan kahteen ryhmään sen mukaan, edustavatko ne Jin- vai Jang-voimaa. Ateriat koostetaan näiden ryhmien väliseen tasapainoon pyrkien ja samalla paikalliset olosuhteet huomioiden. Keitetty vilja on makrobioottisen näkemyksen mukaan tasapainoisin ravinto ihmiselle. Se muodostaakin makrobioottisen ruokavalion perustan. Makrobiootikko syö myös kiehautettuja vihanneksia, juureksia, palkokasveja ja leviä sekä joskus myös siemeniä, pähkinöitä ja hedelmiä. Makrobiootikko suosii paikallisia luonnontuotteita ja välttää teollisesti valmistettuja tai kemiallisesti käsiteltyjä tuotteita. Makrobiootikon tehtävänä on löytää itselleen parhaiten sopiva elämäntapa ja makrobioottinen ruokavalio.