Etusivu / Joulusivut - sivu 2

Joulusivut

Sivu 2: Kinkuista ja kalkkunoista

LAURA AALTO

Jätä kinkku ostamatta
Joulurauhaa myös kalkkunoille

Miksi jättäisin kinkun tänä jouluna ostamatta?

Kinkku on ollut tyypillisen suomalaisen joulupöydän pääruoka aina 1950-luvulta alkaen. Tätä ennen jouluruokaperinteet ovat vaihdelleet säädystä ja maantieteellisestä sijainnista riippuen (1). Perinteet siis muuttuvat ajan myötä eikä kinkunkaan suosion tarvitse jatkua ikuisesti.

Vuonna 2000 Suomessa teurastettiin noin kaksi miljoonaa sikaa (2). Jouluisin sian menekki on suurimmillaan, sillä pelkästään kinkkua myydään tällöin 6-7 miljoonaa kiloa (3). Keskimäärin sianlihan päivittäinen myynti vuonna 2000 oli hieman alle puoli miljoonaa kiloa (4).

Sikojen kasvatukseen liittyy useita eläinsuojelullisia epäkohtia lain suomissa rajoissakin, vaikka eläinsuojelulain "tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta" (5). Silti yli 110-kiloisen sian sallitaan elää vain yhden neliömetrin kokoisella alueella ryhmäkarsinassa eikä porsimiskarsinan tule olla niin suuri, että emakko kykenisi kääntymään ympäri (6). Kuljetettaessa 150-kiloisia sikoja maantiellä ei pinta-alaa sikaa kohti tarvitse olla edes puolta neliömetriä (7).

Länsimaisella kuluttajalla on päivittäin mahdollisuuksia tehdä erilaisia arvojensa mukaisia valintoja. Yhä useammat kuluttajat eivät halua olla osallisina nykyaikaiseen sianlihantuotantoon, koska katsovat eläinten joutuvan elämään ja kuolemaan olosuhteissa, joissa ne kärsivät kohtuuttomasti. Aikamme tehokkuusajattelu ja ulkomailta tuotava liha asettavat suomalaiset tuottajat hankalaan välikäteen, jonka seurauksena on vuosi vuodelta kasvavat eläinyksiköt ja sikojen heikentyvät elinolot. Eläintensuojelijat valitsevatkin useimmiten jouluna ruokapöytäänsä muuta kuin kinkkua, samoin joulun jälkeen.

Osa kuluttajista ei hyväksy eläinten hyväksikäyttöä lainkaan. Erityisen ongelmalliseksi se muodostuu silloin, kun ihmisellä on mahdollisuus valita eettisesti kestävämpiä vaihtoehtoja. Näin on tilanne lihantuotannon suhteen suomalaisilla kuluttajilla, sillä kasvikunnan tuotteita on kaupoissa valtavasti, ja niistä voi koostaa ruokavalion, joka täyttää ihmisen ravitsemukselliset tarpeet. Eläinten oikeuksien puolustajat eivät hyväksy sitä, että ihminen vie eläimeltä vahvemman oikeudella sen hyvinvoinnin, vapauden ja lopulta elämän. Elävä ja tunteva eläin alistetaan rahanteon välineeksi, ja tämä ei vastaa kaikkien käsitystä oikeudenmukaisuudesta.

Joulurauhaa myös kalkkunoille

Suomessa — samoin kuin maailmalla ylipäätään — on lihantuotannossa trendinä siipikarjan lihan osuuden kasvu naudan- ja sianlihan kustannuksella (8). Vaikka valtaosa suomalaisten kuluttamasta siipikarjasta on edelleen broileria, on kalkkunan osuus hurjassa kasvussa. Kalkkunan kulutus Suomessa on kasvanut viidessä vuodessa yli kolminkertaiseksi, ja se oli vuonna 2000 noin 7,5 miljoonaa kiloa (9). Maassamme kasvatettiin tuolloin 214 000 kalkkunaa (10).

Suurinta kalkkunanlihan menekki on jouluisin, koska Suomeenkin on pikkuhiljaa rantautunut yhdysvaltalaisia jouluruokaperinteitä. Esimerkiksi vuoden 1999 marras-joulukuussa kulutettiin neljännes koko vuoden aikana syödystä kalkkunanlihasta (11).

Kalkkunoita, kuten muutakin siipikarjaa, kasvatetaan suurissa halleissa ahtaissa olosuhteissa. Niiden vuorokausirytmiä säädellään valaistuksen avulla siten, että pimeä jakso pidetään mahdollisimman lyhyenä, koska nukkuessaan kalkkunat eivät syö ja kasva. Eläimen ihmistä taloudellisesti hyödyntävää välinearvoa kuvaa hyvin se, että tuoreessa asetusluonnoksessa kalkkunoiden vaatima vähimmäispinta-ala on ilmaistu eläinten kiloina pinta-alaa kohti eläinyksilöiden lukumäärän sijaan (12). Luonnoksen mukaan ennen teurastamoon viemistä kalkkunoita saa olla 30 kiloa neliömetriä kohden.

Kalkkunan kasvatukseen liittyy siis vastaavia eläinsuojelullisia — ja tietysti eläinoikeudellisia — ongelmia kuin siankin kasvatukseen ja syyt kalkkunanlihan syömättä jättämiseen ovat siten samankaltaiset. Tämä pätee myös muihin ihmisen ravinnoksi kasvatettaviin tuotantoeläimiin, eikä liity ainoastaan juhlapyhien aterioihin. Eläinystävällisempiä vaihtoehtoja ravinnoksi on runsaasti tarjolla. Eläinten — ja usein myös ihmisten — kannalta ruokavalion muuttaminen kasvisvoittoisemmaksi tai ryhtyminen kokonaan kasvissyöjäksi on myönteinen asia. Joulu on hyvän tahdon aikaa, ja silloin on hyvä aika muuttaa kulutustottumuksiaan myös eläinten hyvinvointia ajatellen.

Lähteet

1. Finfood: Kinkusta tuli kaiken kansan jouluruoka 50-luvulla

2. Maa- ja metsätalousministeriö: Teurastusten määrät

3. HS 28.11.1999: Joulun seutuvilla syödään 6-7 miljoonaa kiloa kinkkua

4. Finfood: Lihan tuotanto-, kulutus-, tuonti- ja vientimäärät

5. Eläinsuojelulaki

6. Maa- ja metsätalousministeriö: Sikojen pidolle asetettavat eläinsuojeluvaatimukset

7. Maa- ja metsätalousministeriö: Eläinten kuljetukselle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista

8. Finfood: Kalkkuna menestyy lihanjalostusteollisuudessa

9. Suomen siipikarjaliitto ry - kalkkunajaosto

10. Finfood: Kotieläinmäärät

11. Finfood: Kalkkuna kuuluu yhä useampaan joulupöytään

12. Maa- ja metsätalousministeriö: Lausuntopyyntö koskien kalkkunoiden pidolle asetettavia eläinsuojeluvaatimuksia